Weekly Report

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Viime viikolla:

- kävin kaksi kertaa punttisalilla! Olisittepa nähneet miten polleana painelen kadulla matkalla treeneihin ja sieltä kotiin. Ohut ponnarini heiluu ylioptimistisesti, askeleeni ovat ripeät ja kulauttelen vesipullosta niin näkyvästi, että koko maailmalle on selvää, että käyn PUNTTISALILLA. Minä reipas!
- sain töissä askelmittariin (Health Challengeen liittyen). Kuinka mainio vempele se onkaan! Ei tarvinnut kuin mennä 2 kertaa vessaan ja sain lukemaksi 270 askelta!!  
- töissä oli niin kiire, että alkoi olla jo sellainen "mun kapasiteettini" ei enää riitä fiilis, enkä ollut ainoa.
- söin maailman työpaikalta ostetun  täydellisimmän munkin (Amican). Pojatkin kehuivat munkit taivaisiin, kun vein niitä kotiin viemisiksi!
- sain kuulla, että Kongo pääsee tekemään koiravauvoja yhden tai kahden tyttökoiran kanssa. Arvatkaapa vaan, olisiko houkutus ottaa Kongolle kamu? Yes!
- laitoin rajoja lapselle, ja sain sellaisen ylimitoitetun purkauksen, että oksat pois, siinä raikui koko piha. Se on kyllä hemmetin raskasta ottaa vastaan se tunteiden vyöry, joka esiteinissä purkautuu, kun häntä rajoitetaan tietokoneen pelaamisessa. Pidin kuitenkin pintani, ja pistin myös pojan pyytämään anteeksi naapureilta.
- alkoi tuntua siltä, että pian kamelin kaula katkeaa
- en saanut  taaskaan vapaata viikonloppua
- nukuin lauantaina kellon ympäri, ja Kongo antoi mun ihmeekseni nukkua. Hänhän on näitä aamuvirkkuja, jotka haluavat lähteä lenkille mielellään klo 7 mennessä. Ehkä Kongoakin väsytti.
- raidoitin hiukseni- sain 6/7 oikein. Alan olla tässä hommassa jo aika pro! 
- semisti ahdistuin siitä, ettei mulla ollut vappusuunnitelmia vaikka en edes tykkää koko vapusta mitenkään erityisesti. Ehkä teen saman kuin viime vuonna: pesen terassin, terassikalusteet ja syön kotona nakkeja ja perunasalaattia :D.   Ehkä vielä joku rom.kom. siihen päälle!
- kiitin universumia siitä, että mulla on ihania ystäviä ja blogin lukijoita.


VIIKON ASU:

VIIKON KIRJA: Anna-Leena Härkönen "Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia". Otava.

Anna-Leena Härkönen menee aina suoraan asiaan. Oli kyse sitten valmismatkojen retkistä, Tukholman risteilyistä, kuninkaallisten häiden seuraamista (miksi nainen voi olla adiktoitunut kuninkaallisiin häihin?), naishirviöitä (naisten väkivaltaisuus on yhä tabu), koirista (koirista pitämätön ihminen on sydämetön), parhaasta iästä (voiko se olla viisikymppisenä?). Härkönen ei kaunistele sanomisiaan.

Vaikka Härkönen ottaa usein rohkeasti kantaa teksteillään asioihin ja ilmiöihin, hän ei pelkää laittaa myös itseään arvostelun kohteeksi. Siinä missä hän kertoo huvittuneena jotain tapausta, jota on vaikka todistanut sivusta, kertoo hän myös, kuinka itse joutui todella kiusalliseen tilanteeseen. Mielestäni Anna-Leenassa onkin parasta se, että hän uskaltaa myöntää olevansa ihmisenä keskeneräinen eikä asetu muiden yläpuolelle,  esim teksti pikkusiskon itsemurhan vuosipäivästä on riipaiseva.

Niin samaistun Anna-Leenan ajatuksiin edesmenneestä siskosta, olenhan minäkin menettänyt oman veljeni aivan liian varhain (hän kuoli sairaskohtaukseen 26 vuotiaana). Luissa ja ytimissä tuntui kirjailijan lohduttava (sivu102) - minulle täysin uusi -lainaus:

Kuolema ei merkitse mitään..... Olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan. Minä olen minä ja sinä olet sinä.
Mikään ei ole välillämme muuttunut. Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni, puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin. Älä muuta äänenpainoasi, älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai murheellista sävyä. Naura niinkuin me aina nauroimme yhdessä huvittaville pikku jutuille. Rukoile, hymyile, ajattele minua - anna nimeni olla mukana kaikessa niin kuin se aina oli, luonnollisena osana elämää, vailla varjon häivää. Elämä on yhtä tärkeää kuin aina ennenkin. Se on alati sama, se jatkuu keskeytyksettä. Miksi unohtaisit minut, vaikka et näe minua?
Odotan sinua kunnes tulet, jossakin hyvin lähellä, aivan nurkan takana. Kaikki on hyvin.
( Henry Scott Holland ) 

Härkösen lauseet ovat lyhyitä ja hiottu lähes täydellisiksi. Kirjoitukset lukee nopeasti, mutta ne jäävät pitkäksi aikaa mieleen. Onneksi on Anna-Leena Härkönen, joka uskaltaa kirjoittaa suoraan, humoristisesti, kipeästi ja aina aidosti! ! Loving it! Lämpimät suositteluni!

VIIKON IHASTUS: Uusi huivi, joka vihdoin kotiutui  Hullareilta.

Täydelliset raidat 

VIIKON PELI: Peukkuaasi. Aidosti kivaa tekemistä lasten kanssa.


Kiitos ihanasta kortista Pinkki. Sydän.


VIIKON HIMOTUS: HM klassinen pellavapaita, jossa voisi tallustella puolikesää. Ihana ja muodikas(kin) raitojen ollessa kuuminta hottia!


VIIKON AJATUS: 

Elämäntilannettaan ei voi räätälöidä
sopivaksi, mutta tuohon tilanteeseen
sopivan asenteensa voi. Aina.
Jos vain haluaa.

-Juhani Töytäri


Valoisaa vappuviikkoa, siskot! Glada vappen

11 kommenttia :

  1. Iso peukku tuolle salille, vaikka musta ei ikinä tule ns. punttisalilla kävijää, mutta liikkuminen on hienoa, meni melkein ½ vuosisataa ennen kuin sen hoksasin, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan...

    Tuo rajojen asettaminen on kyllä rankkaa, siinä aina saa suun ja silmät täyteen, mutta ei se auta, pakko sitä on silti tehdä, ehkä tässä pätee se sanonta, että "Se mikä ei tapa, vahvistaa", tiedä häntä...

    Vai pääsee Kongo tyttölään,vau, kaksi menee siinä missä yksikin (ainakin melkein, ainakin joskus...)

    Tuo kirja täytyy laittaa lukulistalle, vaikuttaa kivalta.

    Peukkuaasia en osaa pelata, mutta Uunossa olen kohtuullisen hyvä :)

    Ihanaa vappua sinne, toivotaan aurinkoa ja lämpöä! Meillä vappusuunnitelmiin kuuluu munkkien paistoa, simaa ja juoksulenkki :)

    VastaaPoista
  2. Vessassa käyntejä täytyy siis lisätä! :-D
    Helppo vappu on erittäin ok. Armoa itselle, ei tarvitse aina jaksaa, kun kuormaa on.
    Tällä hetkellä mä olen erittäin hyvä ja erittäin kokemusperäinen tapaus sanomaan tuon.
    Iso hali ja hyviä tuulia sinne <3

    VastaaPoista
  3. Anna-Leena Härkönen on super, niin nasevaa tekstiä aina, eli kiitos kirjavinkistä.

    Raidoista tuli täydelliset. <3

    huoahh esiteinien kanssa on niin rankkaa, kaksi murkkua takana ja kaksi täysillä päällä. Tänään viimeksi kiihkeä tappelu, kun eilen halusikin vaihtaa vanhan samsungin takaisin i phoneen, joka niin piti saada jouluna. No se i phone tippui lattialle ja meni rikki ja sanoin aamulla, että vaihda takaisin vanhaan Samsungiin, uutta ei osteta tai saat äidin vanhan luurin. Huoh se ryöppy ja eipä aikakaan, kun toinen oli taas yhtäkkiä, kuin naantalin aurinko.

    Kivaa vappua teille, mekään ei tehdä mitään, kotona ollaan ja syödään jotain hyvää. <3

    VastaaPoista
  4. Hih, tuo askelmittari onkin hauska. Saat tosin ravata päivässä noin 70 kertaa vessassa, että suositeltu 10000 askelta tulee askellettua. Nooh, tokihan kävelet muutenkin, mutta aika monta vessareissua kuitenkin 😂

    Kongolle haleja ja onnea tytsyjen kanssa, noinkohan sieltä isukki saa sitten yhden kaveriksi kotiin...

    Hilpeää vappua muru ❤️

    VastaaPoista
  5. Kongo pääsee siis "treffeille"! Sun uus huivi on ihana ja eriväriset kynnet on veikeet.
    Mekin ollaan vappu vaan kotosalla ja siskonpoika tuli meille yökylään.
    Mukavaa vappua Taru <3

    VastaaPoista
  6. Ihan paras postaus <3
    Kongo sopisi minun koiraksi sillä rakastan aikaisia herätyksiä.
    Näin sinut menevät salille Bridget Jones tyyliin (anteeksi) liioitellun innokkaasti <3
    Itse kun hiuksensa raidottaa niin varmasti tulee hyvä, kampaajan jäljiltä ei voi olla varma lopputuloksesta. Ihanaa vappua.

    VastaaPoista
  7. Noiden pelien rajoittamien - arg mitä puuhaa välillä. Mutta ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
  8. Kongolle onnea morsmaikkujen kanssa..raidat on nätit ja kivaa vappua🥂🌻🌻💕

    VastaaPoista
  9. Raidat ovat onnistuneet varsin hyvin ja pointsit salilla käymisestä!

    Meillä on ollut aika vapaata pelaamisen ja nettiajan suhteen, mutta ihan varkain tänä keväänä homma on lähtenyt lapasesta. Nyt elellään sitten rajoitusten ja kyttäämisen aikaa, joka aiheuttaa jatkuvia riitoja. Se on väsyneenä todella kuluttavaa. Pojat hetkittäin itsekin ymmärtävät, että tilanne ei ollut hallussa ja aikaa pitää tehdä tärkeämmille asioille. Meillä pelaaminen oli ennen sellaista täytettä, ehkä hetkittäin koukuttavaa, mutta aina kun kaverit tulivat pyytämään ulos pojat lähtivät ja läksyt oli ensin tehtynä. Sitten homma lipsahti sisälle linnoittautumiseksi ja kinasteluksi. Pakko viheltää peli poikki.

    Mukavaa vappupäivää!

    VastaaPoista
  10. Vitsi miten hyvä viisaus tuossa lopussa ♥ Esiteinien (ja teinien) kanssa on välillä huoks aikamoista. Mutta rajat on rakkautta ja kyllä ne niitä sitten joskus osaa arvostaa.
    Hienosti raidoitettu, mäkin haluaisin mutten tiiä osaanko. Säästäisi vähän hiuksia kun ei tarvis koko päätä vaalentaa. Vappuiloa ♥

    VastaaPoista
  11. Raidat näyttää hyvältä ja onnistuneelta! <3 Mä en ikinä uskalla tehdä tukalle itse mitään, kun takana on todella epäonnistuneita värjäyksiä joskus muinoin. Kampaaja taas maksaa ärsyttävän paljon...

    Isot peukut myös kuntosalille! Mulla tarttiskin olla askelmittari - ravaan työpäivän aikana ainakin 10 kertaa veskissä (rakkovammainenko?), joten askelia kertyisi jo ihan kivasti pelkästää siitä :D

    Muisk ja pian nähdään! <3

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top