Weekly Report

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Viime viikolla:

- täytin vuosia ja vaikka ikääntyminen on monisävyinen asia, kyllä olen 45 v iästä oikein ylpeä. Hyvin minä vedän, vaikka välillä on hemmetin raskasta 
- koin epätoivon ja voiton hetkiä töissä. Kuten vanha viisauskin sanoo, kaikki laskut tulevat aikanaan maksuun. Jos ei ehdi tekemään töitään, eivätkä työpäivät riitä koskaan, kyllähän se lävähtää asiakasreklamaation muodossa kasvoillesi jossain vaiheessa. Valitettavasti.
- kyyneleet nousivat pintaan lasten kevätjuhlissa ikiklassikkoa Suvi-virttä laulaessa
- olin superylpeä pojistani kevätjuhlissa. Koko perheelle raskaan kevään jälkeen, he olivat pärjänneet omien resurssien mukaisesti superhyvin koulussa. Pakotin pojat monta kertaa karhumaiseen syliini heidän ärsytykseensä asti.
- nautin viikonlopusta rakkaiden kanssa ihan täysillä, vaikka mökki olikin infernaalinen ja suorastaan hitlerimäinen työleiri. Pesimme neliökilometrilta tuntuneen terassin ja sen kaiteet (mikä nysväys)homeenesto- ja muilla syövyttävillä aineilla ja seuraavana päivänä (26 helteessä ja epäergonomisissa olosuhteissa) käsittelimme KAIKEN viiteen kertaan puuöljyllä. Ou jeah, we did it! Mukavaa oli se, että pojatkin olivat mukana hommassa.
- nautin hurjasti #olisinpatiennyt haasteesta ja sen tuomista mielipiteistä. Esim Kiti Kokkosen teksti oli aivan ihana:

Olisinpa tiennyt, että etukäteen asioiden pelkäämisestä ei ole mitään hyötyä. Että kukaan täällä ei ole toista kummallisempi, että me kaikki ollaan samaa avaruuspölyä. Ihmeellisiä ja ihania. Olisinpa tiennyt, että elin upeassa ajassa lapsuuden, kun ulkonäkökeskeisyys ei vielä ollut tullut muotiin. Olisinpa myös tiennyt, että meidän kenenkään ei tarvitse hakea hyväksyntää ympäristöstä. Että me ollaan juuri sellaisia, kun ollaan ja se on hyvä niin. Onneksi en tiennyt, että mitä kaikkea mahtavaa, surullista, pakahduttavaa, riemastuttavaa ja haastavaa sekä mielenkiintoista oli edessä, koska osasin elää hetkessä, jota nyt aikuisena opettelen uudestaan.


VIIKON KOOTUT HETKET:

Esikoinen hanskasi ala-asteen. Snif. 
 
Kukkakimppu just mulle, koska synttärisankari

Kyllä tää koira saa niin paljon rakkautta


Ennen eli terassipesun jälkeen ...jälkeen kuva seuraa..

Foodpreparations

Voitin korttipelissä tietty, koska epäonnea rakkaudessa


VIIKON AJATUS:
 Ei lintu liian korkealle lennä,
jos se lentää omilla siivillään.

-William Blake

VIIKON KAPPALE: Vain elämää ei ehkä ollut niin mieleenpainuva kuin aiemmin, mutta kyllä esim Terhi Kokkosen Amen sykähdytti.




Huomaan, että viikkoraportti (tai sen emäntä) alkaa olla loman tarpeessa. No heinäkuun alun 2 viikon lomaan on onneksi enää 4 viikkoa. Muisk!

7 kommenttia :

  1. Samaa mieltä, 'tämä ikä' on hyvä! Ollaan ylpeitä siitä;paljon on nähty ja opittu.
    Suvivirsi on aina ihanan itkettävä ja sitä koulun tunnelmaa oli/on monesti ikävä, kun kaikki kolme olivat poissa peruskoulusta. Se radiossa soiva kermaa-versio taas EI kuulu suosikkeihin!
    Perhe on paras ja jos minkä, niin omien muksujen ansiosta saa röyhistellä rintaa!
    Loma tulee..hitaasti mutta varmasti ♡

    VastaaPoista
  2. Mäkin kyynelehdin suvivirttä laulaessa... Sille vaan ei voi mitään ja siitä tulee mieleen kaikki omankin lapsuuden kesätunnelmat :)

    Ootte olleet ahkeria mökkiläisiä. Niinhän se on, että kesämökki on vähän yhtä kuin työleiri. Mä vähän kaipaan noita mökkipuuhia. Nyt niitä ei ole, eikä kunnon oikeaa mökkiäkään :( Pöh ja pah, mutta näillä mennään :D

    Ihanaa alkanutta viikkoa! ♥

    VastaaPoista
  3. Mökki = työleiri 😂 Me tosin on tehty päätös, että töitä tehdään rentoilun välissä, ei toisin päin. Joskus ne hommat tulee tehtyä. Toki aina on niitä hommia, jotka täytyy tehdä heti.

    VastaaPoista
  4. Kyllä sitä alkaa itsekin olemaan tosi valmis lomaan, jota onkin normaalin viiden viikon sijasta tiedossa vain 4...ärsyttävää. Mikäköhän siinä on, että suvivirsi herkistää aina? Itsekin hoilotin sitä tyttären lakkiaisissa.
    Ihanaa tätä viikkoa ihanuus <3

    VastaaPoista
  5. Ihanan elämänmakuinen reportaasi jälleen kerran <3. Ja joo. Sain pojilta porttikiellon jo tarhan kevätjuhliin ihan just Suvivirren takia :D. Sanoivat, että "olis parempi kun et tulis, kun alat kumminkin taas nyyhkiä..". En totellut, mutta yritin kyllä olla reipas niin, että pojat sai keskittyä juhliin, eikä tarkkailemaan milloin äiti kaivaa nenäliinat esiin.

    Vain Elämää on multa jäänyt tänä vuonna Dannyn jaksoa lukuunottamatta tarkoituksella väliin, koska siinä on mun mielestä liikaa teennäisyyttä ja sellasta turhaa esittämistä. Terhi Kokkonen on poikkeus. Niin lahjakas ja niin pelkistetyn kaunis ja kaikkea. Musta tuli Terhi-fani sillä sekunnilla, kun esitti Dannyn Me vain-kappaleen.

    VastaaPoista
  6. Aito, eläväinen teksti sinulta jälleen!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top