Kun asiat menivät hetkeksi sijoiltaan.

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Viime aikoina olen haahuillut päivien läpi, omien ajatusteni ja taakkojeni sotkemana. On ollut päiviä, joihin on lomittunut paljon epävarmoja, levottomia ja turhauttavia hetkiä ja päiviä, jolloin on ahdistanut ja pelottanut tulevaisuus. Ja sitten aivan pienen pieniä hetkiä, jolloin olen pystynyt ajattelemaan, että asiat järjestyvät.   

Ehkä elämä on etsiskelyä ja löytämistä. Vuorotellen. Joskus myös hetkellisesti limittäin.  

Tänään tämä kolahti:

"Jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan. Vaikeuksia ei voi kukaan välttää, mutta itse voi valita, miten niihin suhtautuu. Valinta ratkaisee, eteneekö vastoinkäymisistä synkkyyteen vai ei.
Oma mieli on hankala koulutettava. Joitain ihmisiä siinä auttaa hyvä kasvatus, toisia uskonto. Kun minä kohtasin elämäni ensimmäisen vaikean kriisin, psykologiset taitoni riittivät vain ahdistuksen syventämiseen. Kun lopulta tajusin, auttavat ajatukset olivat niin yksinkertaisia, että uskoin kaikkien tietävän ne:
Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.
Ole kiitollinen – keskity hyvään.
Anna anteeksi – älä anna kokemasi vääryyden hallita itseäsi.
Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa.
Erityisen hyödyllisen ajatuksen luin John C. Parkinin kirjasta F**k It: The Ultimate Spiritual Way. Kirja lupasi viedä äärimmäisen henkisyyden tielle. Sen keskeinen ajatus on "fuck it" – relaa, elämää tämä vain on.
Elä hyvällä mielellä. Se on suurin palvelus, jonka voi tehdä itselleen. Se myös sulostuttaa läheisten elämää.
Toisia voi johtaa hyvin vain, jos osaa johtaa itseään. Kun ymmärtää omaa ajatteluaan ja toimiaan, näkee tavat kehittää kykyä muissa. Hyvät johtajat kykenevät pelastamaan perheet, urheiluseurat, rykmentit, yritykset, taideyhteisöt ja valtiot.
Tässä kohtaa voi syyttää yhteiskuntaa. Mielenhallinnan merkitys on laiminlyöty. Koulussa on pakollista opetella derivointia muttei peruspsykologiaa, joka auttaisi kohtaamaan jokapäiväisen haasteen: oman itsensä kanssa elämisen.
Annan sen anteeksi."

- Sami Sillanpää -
Kuva viime vuodelta 

12 kommenttia :

  1. Kritiikki pois, armo tilalle ja kannustus

    VastaaPoista
  2. Sä niin pärjäät <3 Usko pois. t. Emmi

    VastaaPoista
  3. Mä oon tässä sitkeästi yrittänyt opettaa mieltäni. Keinona kiitollisuuspäiväkirja. Välillä se on samperin vaikeaa, myönnän.
    Kokemuksesta tiedän et asiat järjestyy. Usein hyvin päin.
    Halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAma täällä mielen opetuksia, kas vaan mieli vaan on kummallinen otus. Välillä, työn ja kertauksen kautta, se alkaa totella. Ainakin toivon niin. Kiitollisuuspäiväkirja täälläkin käytössä-

      Ja kyllä elämä kantaa ja asiat järjestyy. Pakko uskoa siihen. <3 Muisk.

      Poista
  4. Viisaita sanoja ja oivalluksia! Mieli on kyllä kummallinen, mutta sitä voi opettaa. Aikaa se vie ja on vaikeaa, mutta omasta puolestani voin sanoa, että se kannattaa. Toisinaan sitä nykyään osaa olla jopa ärsyttävän iloinen, kiitollinen ja posi erilaisista asioista ;) Mut työtä se vaatii ja aina välillä rotkon pohja näkyy. Sit taas noustaan.
    Paljon haleja ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa siinä, että mieltä voi opettaa. Täällä yritän samaa, vaikka vaikeaa on, koska voimat vähissä. Pikku hiljaa kohti voimia ja iloa kuitenkin, sitä yritän itselleni todistella. Halit muru, olet super <3

      Poista
  5. Sä pärjäät kyllä! Kohti uutta nousua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murmeli, valoa ja kesäiloa sinnekin hurjasti.

      Poista
  6. Meidän äiti aina sanoo, että jos ei välillä käy alhaalla niin ei voi koskaan mennä ylöspäin. Näin pitää uskoa ja uskon, että sullakin suunta on vain ylöspäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAmaa on sanonut oma äitini, joten voin vain yhtyä kommenttiisi. Elämä ei ole aina helppoa, vaan aika usein aaltoliikettä. Valoa kohti kuitenkin me kaikki, muisk.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top