Parasta juuri nyt

perjantai 18. syyskuuta 2020

- instasta bongaamani ajatus: "You aren't doing it wrong if nobody knows what you're doing." Olkoon tämä uusi mottoni. 

- kirppistelyni Hämeenlinnassa onnistui mainiosti ja nettosin siitä  ihan kivan summan. Vakaasti päätin, että jatkan kirppistelyn ilosanomaa, koska se vaan tuntuu hemmetin hyvältä päästä roinasta erooon ja kierrätys on ekoteko! 

 - keittokirjailija ja ruokavaikuttaja Hanna Gullichsenin juuri ilmestynyt Kokin kotiruokaa -kirja (Otava 2020), joka vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mikä siinä onkin, että sitä tekee aina niitä samoja ruokia? Minä ainakin kaipaan ideoita omaan keittiöön potenssiin sata, ja mielellään juuri kasvisruokien tekoon.  Esim. kirjan itkukanapasta vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta erityisesti mun pojille (klik).

-  Erinin uusin kappale Yhtenä Sunnuntaina (klik), jota olen soittanut viime aikoina repeatilla. Kyllä musiikilla on kiistaton ja uskomaton eheyttävä voima. Se myös vie hetkessä tunnelmiin, muistoihin ja hetkiin.... 

- Maaret Kallion kolumni "Ylioppilasjuhlissa kuulin puheen, jossa tiivistyi kaikkein tärkein – Tämä jokaisen nuoren pitäisi saada tietää " Huom, boldaukset omiani.  

 Juhlien aikana tapahtui kuitenkin jotain hämmentävää, harvinaista ja syvästi koskettavaa. Sellaista, johon joka ikisessä meissä on kaipuuta elämän alusta loppuun saakka.

IHMISET RAUHOITTUVAT aloilleen pojalle läheisen tädin puheen alkaessa. Kyyneleet tahtoivat kiritä tädin silmiin heti.

”Minä joudun irrottamaan jo hiljalleen sinusta, mutta pyydän: älä sinä koskaan irrota minusta”, nainen aloitti siskonpojalle kirjoitettua puhetta.

Poika istui vakavin kasvoin, kyyneleitä piiloon nieleskellen ja tätiään yhdessä kuunnellen hiljaisen yleisön kanssa. Täti kertoi muistoja pojan 19-vuotisen elämän varrelta, pienistä hetkistä taaperon kanssa päiväunilla, aina vähemmän tyylikkäisiin nuoren miehen kohelluksiin saakka.

Täti kuvasi puheessa juuri tämän nuoren voimavaroja, ainutlaatuisia vahvuuksia ja mahdollisia sudenkuoppia, joita tulisi yhdessä varoa.

AIKUISEN JA NUOREN välinen poikkeuksellinen yhteys oli käsin kosketeltavasti läsnä.

Pysäyttävintä oli se, miten poika istui vastaanottavaisena, antautuneena ja läsnäolevasti kuuntelevana. Sydän auki sanoille, silmät suurina hellyydelle.

Kasvojen lempeydestä välittyi oletus: tämäkin hyvä kuuluu minulle. Ikään kuin itsestään selvästi, kuten kuuluukin, mutta samalla kovin harvinaisesti.

Miten monelle meistä kuluu puoli elämää ymmärtää, että hyvä kuuluu myös minulle. Että minäkin voin olla kaiken hyvän arvoinen. Puutteellinen, epätäydellinen ja silti täydellisen rakastettava.

YLEISÖN JOUKOSSA seisoessani ja kyseiseen sukuun kuulumattomana tädin puhe, yhteys ja ilmapiiri sukelsivat syvälle sydämeeni. Ne herättivät onnea, toivoa, mutta myös surun säikeitä.

Olen varma, että aikuiset yleisössä kulkivat mielissään miettimään itseään, nuorta itseään ja omia lapsiaan. Ja sitä, miten harva oli vastaavaa itsestään kertaakaan nuorena kuullut tai turvallisena yhteytenä kokenut. Kenen silmissä sinä olet ollut ehdottoman hyvä, puutteinesi, kaikkinesi?

Poikaa ja tätiään katsellessani mieleen nousi jostain syvältä: ymmärrätteköhän olevanne maailman suurimman rikkauden äärellä? Teillä on turvaa ja verkkoa, joka ottaa kiinni pudotessa. Yhteyttä, joka kestää kiistoja. Rakkautta, joka ei tunne ehtoja.

Jotain, mistä moni ei osaa edes haaveilla.

JOKA IKINEN LAPSI, nuori ja aikuinen on silti saman hellän katseen arvoinen. Ihan jokaiselle kuuluu lähtökohtainen oikeus saada toistuvasti levätä hyväksyvän katseen ja hellien sanojen syleilyssä.

Siksi ei koskaan, koskaan!, pidä jättää käyttämättä hyvän sanomisen, katsomisen ja tekemisen mahdollisuutta. Kaikkein tärkeimmän rikkauden kartuttamista.

Juhlien ylioppilaalla on jo nyt sellaista rikkautta, jota ei koskaan voi suurimmillakaan rahoilla saada: Että on joku, joka tietää minusta niin paljon heikkoa ja haurasta – ja rakastaa silti koko sydämestä. Eikä tahdo luopua minusta kokonaan ikinä.

- the mökkitalkoot viikonloppuna a la koko perhe!! Meillä on ihan julmetut suunnitelmat, puuceen tyhjennys,  haravointia, risusavottaa, varmasti kyytiä saavat myös hämähäkin seitit. YHTEISTYÖ on joka tapauksessa voimaa, ja mielestäni on hienoa, että lapsetkin sen oppivat.  

Seesteisiä sävyjä viikonloppuun!






2 kommenttia :

  1. Siis tuo Maaret Kallion kolumni oli niin ihana, itkin sen ensimmäistä kertaa lukiessani <3
    Ihanaa mökkeilyä sinulle Taru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin oli, Maaret kyllä osaa koskettaa teksteillään. Ihanaa uutta viikkoa Outiliini <3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top