Anteeksiantamisesta ja anteeksiannosta

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Kuluneen viikon aikana olen joutunut vastakkain omien vähemmän viehättävien puolieni kanssa - esimerkiksi ehdottomuuden tai mustavalkoisuuden. Erityisesti olen alkanut miettiä sitä, miten tärkeää olisi antaa anteeksi niille ihmisille, joiden koen minua satuttaneen. Niille, joita en ymmärrä vaikka kuinka pohdin tai pähkäilen. Niille, joiden motiiveja en ymmärrä, vaikka kuinka herkkänä empaatikkona yritän AINA ymmärtää.

Anteeksiantoa pohtiessaan sitä on joutunut katsomaan myös itseään peilistä. Itselleenkin pitäisi osata antaa anteeksi. Minäkin olen loukannut läheisiäni, on paljon tilanteita, joissa olen itse käyttäytynyt ikävästi tai ajattelemattomasti. Onkin suorastaan vapauttavaa myöntää, että me kaikki teemme virheitä, möläyksiä tai haksahduksia ja se on ihan OK. Kukaan ei tee virheitä tahallaan. Virheitä ei voi välttää. Niitä sattuu ja se on täysin inhimillistä. Virheet ovat elämän suola, niistä voi oppia ja kasvaa. Sovinnon kauneus on erityisesti niissä tilanteissa, joissa molemmat myöntävät osallisuutensa väärinkäsitykseen ja pyytävät anteeksi.

Emme aina ymmärrä itseämme, emme aina ymmärrä toisia, mutta on hyvä muistaa että kovin usein ne ikävät teot tai sanat ovat silkkaa ajattelemattomuutta, huonoa arvostelukykyä tai kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan.

Me kaikki olemme joskus erehtyväisiä, pelkäämme ja tuotamme toisillemme pettymyksiä ja silti voimme elää yhdessä. Me kaikki olemme kokonaisia ja kauniita. Jo tänään kaikkine virheineen. Ja se on ihan riittävästi se.

Halaus kaikille <3




8 kommenttia :

  1. Näin on ja myös itselle on hyvä osata antaa anteeksi. <3 Kunpa ihmiset osaisivat puhua enemmän ja sillälailla nätisti. <3

    Aurinkoista keskiviikkoa Taru. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä kanssasi Tiia. Ja ehkä myös se, että osaisi ottaa oman vastuun ja toinen osapuoli myös - silloin sovinto ja anteeksianto on kauneita ja totta.

      En usko, että kukaan loukkaa tahallaan, taustalla on jo sanottuja asioita (jotka ovat olleet toiselle osapuolelle loukkaavia), ymmärtämättömyyttä tai tosiaan empatian puutetta. Halaus sinne!

      Poista
    2. Ja vielä, mun ongelma on se, etten välttämättä sano suoraan jos mua on loukattu tutun toimesta, ellei siis ole kyseessä ystis - silloin olen täysin avoin.

      Poista
  2. Just näin. Minusta on aina helpompi antaa anteeksi toiselle, kuin antaa anteeksi itselleni. Harjoitukset siis jatkuu täällä :)
    Suukkosia iltaasi <3

    VastaaPoista
  3. Olen niin samaa mieltä, mutta joskus, ihan joskus, tapahtuu sellaista, jota ei vain pysty unohtamaan. Meille kävi niin ja en usko, että mikään korjaa asiaa, jonka seurauksista kärsivät monet.

    ♥♥

    VastaaPoista
  4. Viisaita sanoja ja ajatuksia ❤ Ollaan ihmisiksi ❤

    VastaaPoista
  5. Kirjoitat tärkeästä asiasta. Ihmisten päätarkoitus on yleensä hyvä, mutta joskus lipsahtaa. Itsellä ja muilla. Ja jotta asia ei jää kasvamaan isoksi ongelmaksi sisällä, anteeksi pyytäminen ja antaminen on nopea keino päästä eteenpäin. Mä olen tehnyt yhtä tosi helppoa anteeksiantoharjoitusta, ja se kyllä toimii, vaikka on todella yksinkertainen ja tuntuu melkein liian helpolta :)
    Jos juttu kiinnostaa niin ikivanha postaukseni löytyy tuolta: https://skooljakulaus.blogspot.com/2011/03/anteeksi.html

    VastaaPoista
  6. "Tavallisten" ihmisten tekemät mokat tosiaan yleensä lähtevät siitä, että asioita ajatellaan vain omasta näkökulmasta, puhutaan ennenkuin mietitään, kärjistetään puhetta jotta viesti menisi paremmin perille. Tai oma tukala tilanne muuttaa perspektiiviä niin, että suusta pääsee sammakoita. Se on niin inhimillistä ja jokainen meistä sortuu välillä tuollaiseen käytökseen. Minun on ainakin helppo antaa tuollainen anteeksi ja yleensä myös ihan pyytämättä. Ne ovat sellaista, että tekipäs tuo nyt vähän typerästi ja en tykännyt siitä, mutta unohdan koko jutun. Tiedän että itselleni käy tuollaisia aina ajoittain ja voi käydä myös niin, etten edes huomaa asiaa.

    Sitten on persoonallisuuksia, joilla on piirre yrittää saada toinen tuntemaan huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä tai alemmuutta. Jostain elämän tragediasta tai ongelmasta sekin juontaa juurensa. Tässä kohtaa käytän rajusti filtteria ja yritän aina sivuuttaa kaiken ikävän. En lähde siihen lainkaan mukaan. Jos mahdollista, niin yritän raivata tälläiset ihmiset elämästäni ulkokaarelle.

    Minulle ainakin tekee hyvää silloin tällöin miettiä anteeksi pyytämistä, koska en välttämättä tajua sitä tehdä aina.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top