" Unohda jo mennyt kamaluus. On edessämme kaikki kauneus ja ihanuus." Tove Jansson

perjantai 19. helmikuuta 2021

 Kaikki, jotka minut kunnolla tuntevat, tietävät, että mökki/metsä/mökkihöperyys ovat  minulla vakavasti verissä. Mansikkapaikkani on aina ollut mökkimme Hämeenlinnan lähistöllä. Se on sellainen suomalainen, romanttinen idylli järvenrannalla. Siellä rauhoitun, tunnen rauhaa, maadoitun (inhoan jostain syystä kyllä tuota sanaa) ja saan ajatella rauhassa omia ajatuksiani. 

Muistan ikuisesti lapsuuden kesät, jolloin mökillä oltiin vähintään 1-1,5 kk putkeen ja siihen paljon viikonloppuja päälle. Muistan sen maaseudun, jossa oli maatiloja; lehmiä, lampaita ja kanoja, jota ei nyt enää ole olemassa. Haimme mm. maitoa läheiseltä maatilalta, jossa lehmät söivät rauhassa niityltä ruohoa ja jonka maito tuntui kovin "kermaiselta" suuhuni. Hyvinkin usein me lapset pyöräilimme läheiseen maitokauppaan hakemaan karkkia muutamalla markalla osaksi liian pienikokoisilla pyörillä. Pyöriä tosin vaihdeltiin, joten "kärsimystä" jaettiin.  Uimme kesäisin kaiket päivät, ja sateella pelattiin korttia, keksittiin muita leikkejä tai luettiin kirjoja, teini-iässä luin koko ajan, olin oikea silmälasipäinen lukutoukka. Joka tapauksessa ne olivat onnellisia kesiä. 

Oletteko muuten huomanneet, että onni on usein helpompi nähdä matkan päästä? Usein aika todellakin kultaa muistot, niin klisee kuin se onkin. 
"Ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus.
On edessämme kaikki kauneus ja ihanuus." - Tove Jansson

Oikeastaan minulla on nytkin monta syytä olla onnellinen. Mutta olen harvoin kiinni tässä hetkessä, ajatukset ovat usein menneessä tai sitten murehdin tulevaisuutta (ja työpaikan saantia).

Mietinpä tänään, että asiat ovat vallan hyvin juuri nyt. On perhe, ystäviä, ajatuksia, mielikuvitus,ja koirat.  Luottamus siitä, että elämä kantaa. Ja ihan uskomaton talvinen aurinko, joka tänään ilostutti meitä. 

Kiitos universumi tästä päivästä. Olit tänään antelias.
Valoa kohti mennään:  "On edessämme kaikki kauneus ja ihanuus." (Tove Jansson)

4 kommenttia :

  1. Niin tuttua! Kovin usein ajatukset ovat tulevaisuudessa tahi raahaavat perässä menneisyydessä. Paras on itsellänikin just nyt, on niin paljon asioita, jotka ovat hyvin. Ihanaa talvista viikonloppua! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti monelle tutttua ja inhimillistä. Voi kun sitä oppiisi elämään hetkessä. Pitää vissiin ottaa Eckhart Tollen kirjat lukemisen alle uudestaan. Halaus sinne Tarja <3

      Poista
  2. Ihanaa, jos oli huikea päivä. Niin tuttua tuo miten vaikeaa on ottaa kaikki irti jokaisesta päivästä. Liika murehtiminen on hukkaan heitettyä energiaa, mutta kunpa osaisi paremmin.

    Pakko myöntää, että tuli lapsuudessa niin paljon kesämökkeiltyä, ettei enää ole niin mun juttu, liian mukavuudenhaluinen. Toki täällä maalla asuessa fiilis on kuin olisi vähän niin kuin mökillä, mutta on sisävessa ja lämmin suihku.

    Ihanaa viikonloppua Taru. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murehtiminen on inhimillistä, mutta uskon, että siinäkin voi kehittyä. Baby steps vähintäänkin.

      Musta on mahtavaa, että oivaltaa mikä ON oma juttu, ja mikä ei. Jollekin se juttu on lenkkeily, hevoset, kulttuuri you name it tai joillekin mökkeily. Onneksi me emme ole valettuja yhdestä muotista :) Ollaan mitä ollaan ja se on just hyvä niin <3 Halaus Tiia!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top