" Unohda jo mennyt kamaluus. On edessämme kaikki kauneus ja ihanuus." Tove Jansson

 Kaikki, jotka minut kunnolla tuntevat, tietävät, että mökki/metsä/mökkihöperyys ovat  minulla vakavasti verissä. Mansikkapaikkani on aina ollut mökkimme Hämeenlinnan lähistöllä. Se on sellainen suomalainen, romanttinen idylli järvenrannalla. Siellä rauhoitun, tunnen rauhaa, maadoitun (inhoan jostain syystä kyllä tuota sanaa) ja saan ajatella rauhassa omia ajatuksiani. 

Muistan ikuisesti lapsuuden kesät, jolloin mökillä oltiin vähintään 1-1,5 kk putkeen ja siihen paljon viikonloppuja päälle. Muistan sen maaseudun, jossa oli maatiloja; lehmiä, lampaita ja kanoja, jota ei nyt enää ole olemassa. Haimme mm. maitoa läheiseltä maatilalta, jossa lehmät söivät rauhassa niityltä ruohoa ja jonka maito tuntui kovin "kermaiselta" suuhuni. Hyvinkin usein me lapset pyöräilimme läheiseen maitokauppaan hakemaan karkkia muutamalla markalla osaksi liian pienikokoisilla pyörillä. Pyöriä tosin vaihdeltiin, joten "kärsimystä" jaettiin.  Uimme kesäisin kaiket päivät, ja sateella pelattiin korttia, keksittiin muita leikkejä tai luettiin kirjoja, teini-iässä luin koko ajan, olin oikea silmälasipäinen lukutoukka. Joka tapauksessa ne olivat onnellisia kesiä. 

Oletteko muuten huomanneet, että onni on usein helpompi nähdä matkan päästä? Usein aika todellakin kultaa muistot, niin klisee kuin se onkin. 

"Ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus.
On edessämme kaikki kauneus ja ihanuus." - Tove Jansson

Oikeastaan minulla on nytkin monta syytä olla onnellinen. Mutta olen harvoin kiinni tässä hetkessä, ajatukset ovat usein menneessä tai sitten murehdin tulevaisuutta (ja työpaikan saantia).

Mietinpä tänään, että asiat ovat vallan hyvin juuri nyt. On perhe, ystäviä, ajatuksia, mielikuvitus,ja koirat.  Luottamus siitä, että elämä kantaa. Ja ihan uskomaton talvinen aurinko, joka tänään ilostutti meitä. 

Kiitos universumi tästä päivästä. Olit tänään antelias.
Valoa kohti mennään:  "On edessämme kaikki kauneus ja ihanuus." (Tove Jansson)