Vappu 2021 ja kun ei ihastu/yritä kunnolla

Mä olen jotenkin väsynyt. Väsynyt siihen, että en enää ihastu. En, vaikka kuinka yritän ihastua. Naapurikin sanoi eilen, kun tapasimme, sä elät nainen säästöliekillä (rakkauden suhteen). Se kommentti kolahti ja on ihan totta. Allekirjoitan. Olen vissiin rakkauden siipirikko. 

Haluan rakkautta elämääni, enkä kuitenkaan tee sen eteen muuta kuin deittipalveluun kirjautumisen ja viestien lukemisen (jotka ovat 99% seksipainotteisia). En etsi aktiivisesti, vaan jotenkin hassusti toivon, että rakkaus tulee jossain vaiheessa. Mutta eihän se mene niin, kukaan ei tule hakemaan sua kotoa, sun pitää sinkkuna olla aktiivinen ja etsiä. Työpaikoillakaan ei ole rakkautta löytynyt, ja baareissa ei käy koronan vuoksi kukaan ainakaan vielä.

Otin alkuvuodesta yhteyttä eron jälkeisiin exiini (3 kpl) ja kävimme läpi taannoista eroamme ja käsittääkseni meillä on kaikilla OK fiilis kaikesta taphtuneesta ja voimme olla semikamuja. Mulle oli tärkeää sanoa anteeksi ja ehkä sain myös itse anteeksipyynnön. Musta on tärkeää olla sinut menneisyyden kanssa, jotta sitä voisi mennä eteenpäin elämässä.

Samalla kävin myös läpi emailviesteilyä exien ja ystävien kanssa eron jälkeen.  Se oli jotenkin valaisevaa siinä mielessä, että mulle tuli sellainen olo, että tuotako mä pelkään? Että joudun kokemaan jotain tollaista tuskaa? Että mut jätetään ja särjen sydämeni uudestaan? Siksikö mä oon edelleen yksin? Annanko mä miehille oikeasti tilaisuuksia vai välttelenkö mä alitajuisesti oikeaa kohtaamista tai ihastumista? En oikeasti tiedä.

Näin olin kirjoittanut Tuulalle vuonna xx:
Tää paha olo vaan jatkuu. Tänään kuskasin, hoidin pojille ruuat, siivosin, kävin 1 h kävelyllä (josta itkin 30min).  Mä en ymmärrä. Olenko mä voinut olla niin väärässä ton miehen suhteen? Jos se ei ole sitä mitä mä luulin? Jos toinen sanoo, että rakastaa vähintään joka viikko ja sitten kuitenkin jättää?
Pelkään (lapsuuden traumojen kokemuksella) että mut hylätään/jätetään
Sehän on se story of my life. En pohjimmiltaan voi uskoa, että mua rakastetaan omana itsenäni. Että joku oikeasti hyväksyy mut (paitsi ystävät ja perhe) sellaisena kuin olen......Lämpimänä mutta suorapuheisena, muttei koskaan ilkeänä.

Summa summarum: mä toivon, vaan että sinä ja minä löydetäään se rakkaus joka me molemmat ansaitaan. 

Hyvät ihmiset saa hyviä asioita - eikö? Eventually?

Halit ja ANTEEKSI tää purkaus.... 
Taru

Hyvät ihmiset saa hyviä asioita - eikö? Eventually? Ehkä mun tarttis tehdä jotain. Antaa itselleni ja toiselle mahdollisuus. Tai sitten en vaan ole tavannut sitä oikeaa.

Vappuaatto oli hyvä ja rento, herkuteltiin ja kävin naapurissa turisemassa. Positiivista on se, että olen saanut naapurista (miespuolisen) ystävän, jonka kanssa voin puhua kaikesta. Parhautta! Tänään tavattiin koiralenkin puitteissa siskon perheen ja äipän kanssa. Sen jälkeen lohikeittoa ja lättyjä Kampelassa. Pure love! Onneksi on perhe. 

Valoa Vappupäivään murut <3







16 comments

  1. tää on asia ja aihe johon en osaa yhtään eläytyä.

    Sen aistii susta, että olet pelkkää ❤️.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sanoistasi, tirautin ehkä muutaman kyyneleen. <3 Sinä myös!

      Poista
  2. Sama juttu täällä... mutta sitten toisaalta olen tyytyväinen kun olen yksin. Olisi kiva löytää se joku erityinen mutta jo samassa kun sitä ajattelen, niin heti tulee mieleen että 'äh, en jaksa.' Merkki varmaan siitä että nyt on aika olla yksin ja hyväksyä se tosiasia, että jos alan pakottamaan asioita niin se ei ehkä ole se paras tapa aloittaa yhtään mitään. Ikävää silti on usein mennä yksin nukkumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu mulla, periaatteessa asiat ovat ihan OK näin. Mikä on jopa vähän vaarallista, että pärjää ja viihtyy yksinkin, vaikka sitä haluaisi rakastaa ja olla rakastettu. Rakkautta tulee onneksi muista lähteistä, mulla on ihana perhe ja ystävät.

      Toivon siltikin rakkautta sulle ja mulle, ehkä se on jo kulman takana... <3

      Poista
  3. Mun on vaikeaa antaa neuvoja tähän, mutta mun mielestä parasta on aina olla oma itsensä ja se oikea näkee sussa vaan sut ja rakastaa sua just sellaisena kuin oot, ihan parhaana siis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin ihailen teitä jolla on hyvä parisuhde ja pitkä historia yhdessä. Se on kullanarvoista, ja siltikin uskon, että mun on ollut tarkoitus olla yksin eli jotakin mun on pitänyt oppia...

      Puss!

      Poista
  4. Mä luulen ett sekä hyville että pahoille ihmisille sattuu kohdalle sekä hyvää että pahaa. Kaikki haavoittuu joskus ja toisinaan sitten avautuu ovia rakkauteen ja ihaniin asioihin.
    Luulen myös, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vakaammin tietää mitä ainakaan ei halua - ja se karsii mahiksia parisuhteisiin aika paljon. Kun ei enää tyydy "ihan kivaan", kapenee myös mahdollisuudet...

    Mutta aina niitä mahiksia kuitenkin on, kun aika ja tuuri on otollinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiinnostaa ihan hirveästi tuo että ei tyydy ihan kivaan, että mitä sen takana on? Mikä on vaan "ihan kivaa" ja millaista pitäisi olla että ei olisi vain "ihan kivaa". Mikä on se odotus, jonka pitäisi täyttyä? Jos ihan kiva ei riitä, niin pitääkö olla melkein täydellinen?

      Moneltakin kannalta katsottuna oma elämä on kategoriaa "ihan kivaa", parisuhteessakin on "ihan kivaa"-elementtejä. Itse olen ajatellut, että se on sitä, että tässä iässä monet odotukset ovat muuttuneet realistisimmaksi, toistaalta on tullut lunta tupaan sen verran että osaa arvostaa "ihan kivaa" ja toisaalta tajuaa paremmin myös omat vajavaisuutensa ja etenkin sen, että onnellisuus on hyvin paljolti kiinni omasta itsestään. Itseänihän pelottaa eniten, että "ihan kiva" elämäni murtuu jostain kohdasta.

      Tässä iässä arvostan eniten tasa-arvoista kumppanuutta, samanlaista arvomaailmaa ja yhteistä huumoria.

      Poista
    2. Mä uskoisin, että alkaisin jo tyytyä kivaan, mutta kynnys tavata se "oikea" on noussut korkealle, koska on saanut menneisyydessä takkiinsa.

      " Tässä iässä arvostan eniten tasa-arvoista kumppanuutta, samanlaista arvomaailmaa ja yhteistä huumoria." Tuota itsekin kaipaan, ja haluan. #word

      Toivo elää, kaikki me tarvitsemme rakkautta. Beatleskin tiesi sen: "All you need is love".

      Poista
    3. Tuula: Kiitos viisaista sanoista! Ei rakkaus ole helppoa, mutta pakko uskoa siihen, että se vielä kolahtaa... oli se sitten kohtalo tai tuuripeliä - mene ja tiedä.

      Just Pinkin kanssa juteltiin aiheesta, mun kohdalla on varmasti hyvä aloittaa "babysteps". koiralenkki tai kahvit tms...

      Rakkautta sinne ja puss <3

      Poista
  5. Minulla on pari hyvää miespuoleista kolleega, joiden Tinder pariutumista olen seurannut melkein aitiopaikalta :) Molempien liitot päättyivät ex-vaimon aloitteesta ja toiselle niistä se oli aika tiukka paikka.

    Aikansa märehdittyään eroaan, molemmat menivät Tinderiin. Tarkoituksena oli löytää vakituinen seurustelukumppani. Toisen kanssa ollaan erinäisiä kahvitaukoja hiottu profiilia ja filttereitä, hän kun ehdottomasti halusi kumppanin, joka ei halua enää omia lapsia ja jonka elämäntilanne olisi seuraavat vuodet sellainen, että edes yhteenmuuttaminen ei olisi suhteen edellytys.

    Molemmat treffailivat muutamia naisia ja antoivat kiinnostavalla tyypille useammankin mahdollisuuden. Sieltä joukosta sitten löytyi molemmille sellainen tyyppi, jonka kanssa sanoivat olemisen olevan kivaa ja helppoa.

    Tämä joka ei halunnut missään nimessä lapsia eikä välttämättä edes avoliittoa on vuosien aikana muuttanut yhteen ja mennyt hiljattain naimisiin. Hän on sanonut että suhteen parasta on ollut se, että kummallakaan ei ole ollut fiksaantuneita ajatuksia että miten suhteen pitää edetä ja minkälainen rooli suhteessa kummallakin on. Toisella suhde päättyi parin vuoden jälkeen.

    Itse varmaan toimisin kanssa noin, että aletaan selaamaan valikoimaa, että tulisiko sieltä joku tyyppi vastaan. Äijillä oli tosi pragmaattinen ote hommaan. Filteröidään, tunnustellaan että löytyisikö yhteistä ja jos löytyy, niin aletaan hengaamaan yhdessä enemmän.

    Mutta mun deittalukokemukset ovat viimeisimmät vuodelta 1995. Että enpä sinänsä kehottaisi kuuntelemaan mitään sanomistani :D

    Se on hienoa, että olet pohtinut sitä, että miksi olet nykyisen kaltaisessa tilanteessa ja mitä pitäisi muuttaa, jos oikeasti haluat muutosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pragmaattisuus on musta kaukana - oon niin herkkis ja tunneihminen. Mutta uskon, että miehissä pragmaattisuutta on enemmän.

      Mä uskon, että mun kohdalla se tulee sisäisestä rauhasta ja siitä, että joku kuva tai lause -jonka bongaan kolahtaa.

      Yksi ystis on kissafani ja hän löysi toisen kissan omistajan. Joskus se ehkä voi olla "pikkujutuista" kiinni, että aletaan viestitellä.....

      Mun aivot on kyllä niin aktiiviset, että aiheen pohdinta on aika usein käynnissä :D
      Ehkä joskus tulee valmista.

      Kiitos viisaista sanoistasi <3

      Poista
  6. Hirmuisesti en osaa neuvoa, mutta omaanikin odotin pitkään ja yhtäkkiä se siihen plumpsahti. Tunteet olivat helppoja ja selkeitä ensisilmäykseltä, mutta muuten toki pitkään liittoon mahtuu kaikenlaista, useimmiten ulkopuolisia paineita ja arjesta tulevia.

    Mutta sitten kun se plumpsahdus sulle tulee, oli se sitten Tinderin kautta tai koiralenkillä, se on menoa, tiedän sen ja tunnen sydämessäni, on kutina, että sieltä se tulee.

    Toivottavasti et pidä näitä lässytyksenä ja turhanpäiväisenä horinana.

    Halaus sinulle ihana, rehti ja aito Taru. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en todellakaan pidä lässytyksenä, viisaita puhut <3
      Se, että deittivastaukset ovat 99% seksipainotteisia vaan vaikeuttaa asiaa, mutta kyllä toivo elää.

      Ja miksei se oikea vielä tulisi? On tullut jo monta hyvää rakkautta.

      Halaus sinne ihana Tiia <3

      Poista
  7. Voi sua ihana, aito, pohtiva Taru <3 On ihan ok -ja viisastakin- olla vähän varovainen. Eihän se sydän mitään unohda. Paranee kyllä, ajan kanssa. Mä oon ihan varma, että se joku tulee sua vastaan jossakin kohtaa ja jollakin tapaa. Ehkä vahingossa, ehkä etsimällä. Väkisin ei kuitenkaan.
    Kauheasti en osaa neuvoja antaa, vaikka monenmoista olenkin nähnyt. Jotenkin mulle on vaan aina ollut selvää ekalla tapaamisella (deittijuttujen parista) jos joku on se nounou-tyyppi. Toisista taas ollut selvä "haluan tavata uudelleen"-olo. Ja näähän ei välttis kohtaa sen toisen ajatuksen kanssa, yllätys yllätys ;)
    Tee niin kun tuntuu itsestä oikealta, olet deittimaailmassa tai et, niin niin, että se tuntuu hyvältä. Väkisin ei onnistu. Eikä kenestäkään voi väkisin tykätä.
    Iso iso halaus ja lämmin ajatus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, varovaisuus on hyvästä, mutta joku raja sillä pitäisi omalla kohdallani olla. En tiedä olenko valmis vastaanottamaan toiveitteni miestä. Olen välillä kokenut, että olen, vaikka en ole ollut.

      Se on vaan niin tärkeää ymmärtää, että ON OIKEASTI rakkauden arvoinen syvemmällä tasolla.
      Jos en koe olevani rakkauden arvoinen, en voi sitä vastaanottaa.

      Puss muru ja kiitos viisaista sanoista!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!