Kun elämä on yhtä ajatusten sekamelskaa

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

HIP HURRAA; uusi vuosi uudet (realistiset) unelmat = ?. Ei mikään super onnellinen tammikuun alku on takana. Varsinkin tällä viikolla orastavaa flunssaa ja omaa mielen sekamelskaa on ollut liikkeellä. Välillä olen ollut hajoamassa omaan suunnattomuuteeni, tummiin silmänalusiini ja saamattomuuteeni, vaikka muutamaa työpaikkaa olenkin hakenut. Mitä lie apatiaa on liikkeellä, mene ja tiedä?

Totuus on se, että kaikki on viime aikoina ollut hyvin epäselvää, eikö useimmilla meistä ole kuitenkin selkeä suunta (työ)elämälle?  Päivät ja olo ovat olleet (räntä)sateisia,  tunteet niin monimutkaisia, ettei niitä ole osannut pukea sanoiksi edes itselleen, saati läheisilleen tai tuntemattomille. Olen yrittänyt ymmärtää asioita ja itseäni ja miettinyt kuinka tästä eteenpäin? Pitäisi löytää työpaikka, ja mahdollisimman pian, olen kuitenkin yh!  Samalla haaveilen uudesta, tavoiteellisesta ja mielekkäästä suunnasta uralle. Tässä on kuitenkin edessä työvuosia vielä min 17 v. Työn pitäisi olla antoisaa, kehittävää ja siitä pitäisi ansaita edes keskinkertaisesti. 

Törmäsin eilen parkkipaikalla mukavaan naapuriin ja hän kysyi mun tavoitteista uudelle vuodelle. Sopersin jotain uudesta työpaikasta, lähinnä mietin itsekseni sitä, että pitäisikö vain hakeutua "vanhalle uralle", eikä edes yrittää saada uutta suuntaa työelämään?  Uuden aloittamiminen vaatisi NIIN paljon kouluttautumista ja opiskelua, ja se olisi taloudellisesti hyvin haastavaa.  Ja kuitenkin meillä on vain yksi elämä.

On paljon, mistä olen kiitollinen, mutta myös paljon, mitä en vieläkään ymmärrä. Ja kuitenkin mulla on NIIN PALJON on koti, kultaiset pojat, ihanat ystävät, perhe ja höpsöt koirat. Ehkä kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää, juuri nyt. Olkoon niin, että asiat ovat kesken tai puolitiessä. Ehkä elämässä on aikoja, jolloin asioiden pitää olla hetken ajan kesken. Ja kun asiat ja tunteet muhii tarpeeksi kauan, tulee joku kaunis päivä ja juuri silloin sitä ymmärtää miksi asioden piti mennä juuri näin.  

Tässä ei tainnut välttämättä olla päätä häntää, mutta jatketaan tällä samalla hässäkällä ja optimistisella tyylillä, niin kuin ennenkin.  Tyylilleni uskollinen olen siis edelleen.


Puss sinne! Elämä kantaa!


8 kommenttia :

  1. Vaikka tämä elämä on tosiaan yhtä sekamelskaa, on mun mielestä ihailtavaa aina kuitenkin pysähtyä miettimään just noita juttuja jotka ovat hyvin.
    Jatka samaan malliin höpö <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kiitollisuus on keyword, sitä ajatusta yritän vaalia <3 Halaus sinne <3

      Poista
  2. Sekamelskasta elämää katsellessa näkee paljon ja paremmin erilaisia mahdollisuuksia ja kaikkea sitä mikä on hyvin. Nyt on näin, kohta jotenkin toisin päin. Elämä ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä tarkkasilmäinen, kaikesta voi löytää jotain hyvää, jopa sekamelskasta. Kiitos muikkarista <3

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulta! Sekamelskaa ja päättämättömyyttä ja ajatukset ihan umpisolmussa. Näin jälkikäteen voisin todeta, että ehkä se "rohkeus" ja "hyppääminen epävarmaan" oli se vaikein. Sitten kun oli jotenkin valmis hyppäämään (vaikka se tuntuikin vaikealta ja lähes mahdottomalta; raha ja moni muu asia) niin siitä se sitten lähti... Enkä ole katunut! Helppoa ei ollut, eikä oo vieläkään, mutta suosittelen silti!!
    Jospa sun täytyy vielä vaan muhitella ajatuksia ja jo kohta oot valmis hyppäämään. Paljon paljon haleja ja oikenevia lankoja siinä sykkyrässä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me niin ymmärretään toisiamme! Ja niin ihailen, että olet uskaltanut hypätä ja löytänyt jotain uutta ja "omempaa".

      Kiitos elämänkokemuksen äänestä, jota tuot mulle kommenttien ja yhteyden kautta. Olet erityisistäkin erityisin.

      Poista
  4. Onnea työnhakuun ja mieluisan urapolun rakentamiseen.

    Minä en ole paras tarjoamaan uraohjeita, olenhan ollut saman työnantajan palveluksessa jo pitäkälle yli 20 v. Pikkufirman omistaja on vaihtunut, lokaatio on vaihtunut neljä kertaa, alkuvuosina työparinani toiminut sihteeri on ollut jo vuosikausia vain haipuva muisto, työnkuva on muutenkin muuttunut hyvin erilaiseksi. Same same, but very different... Olen onneksi saanut hyvin vapaat kädet ja tarttunut erilaisiin mahdollisuuksiin, kehittänyt omaa työnkuvaani ja työskennellyt hyvin itsenäisesti. Viime vuosina, yli viisikymppisenä olen hämmästyksekseni saanut myös headhuntereiden yhteydenottoja, mutta tarjolla olleet paikat eivät ole kuitenkaan ole tarjonneet parempaa kokonaisuutta tai merkittävää urakehitystä. Olen mieluummin kuitenkin suuri kala pienessä lammessa kuin pieni kala suuressa meressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikista jaetuista kokemuksista saa jotain <3 Kiitos, että jaoit oman tarinasi.
      Niin ihailen kaikkia teitä, joilla nappiuravalinta on löytynyt jotenkin luonnostaan tai mutkankin kautta.

      Itse ajauduin tradenomina alalle, jossa viihdyin niin kauan kuin viihdyin. Viime vuonna sain työskennellä ihan uudella alalla ja se oli hyvin opettavaista. Tällä hetkellä kaikki on ? Matka kohti uutta ja tuntematonta on pelottavaa, mutta jos ei koskaan kurkota mihinkään, ei varmasti saavuta mitään.

      Ja tää: Olen mieluummin kuitenkin suuri kala pienessä lammessa kuin pieni kala suuressa meressä. #truedat

      Halaus sinne <3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Powered By Blogger
Back to Top