Viikkoraportti

                                                                                                        * Liput Kampaamoon saatu *

Viime viikko oli kerrassaan kummallinen, mulla oli kulttuuririentoja kolmena (!) päivänä. Jos jotain opin, niin LÄHDE HYVÄ NAINEN useammin pois kotoa ulkomaailmaan, se piristää ja tekee hyvää sekä mielelle että sielulle.

- aloitin kodin raivauksen nyt kun lattiaremppa alkaa

- olen seurannut Ukrainan sodan etenemistä vähän liiankin usein ja mietin olisiko vähempi parempi. Mietin myös, että päivittäiset uutiset eivät ole mitenkään turruttaneet mua, vaan jokainen uusi sotaisa päivä tuntuu entistä pahemmalta. 

- bongasin ensimmäiset kärpäset

- lakkasin pitkästä aikaa kynnet, se on jännä juttu miten niin pieni asia voi piristää :)

- Midseason alet alkoivat, mutta pysyin vahvana

- perjantaina kävimme ystiksen kanssa katsomassa Licorice Pizza- elokuvan. Leffa oli vangitseva, raikas, valoisa kertomus aikuiseksi kasvamisen kipeydestä, nuoruuden epävarmuuksista ja mahdottomasta rakkaudesta. Mietin pitäisikö leffa nähdä uudestaan ja tällä kertaa poikien kanssa.....

Plussat: 

1. elokuvan juonen käänteitä ei osannut yhtään ennustaa - parhautta
2. Alana Haim ja Cooper Hoffman tekivät molemmat huikean elokuvadebyyttinsä. Molemmat olivat täydellisiä rooleissaan. Erityisesti tykkäsin siitä, että kumpikaan heistä ei ollut kuvan kaunis (Hollywood tähti) vaan ihana, kaunis ja inhimillinen. 
3. haluatko bondata teinisesi kanssa? Mene katsomaan tämä elokuva, lupaan, että keskusteltavaa riittää!!! 
4. kun leffa oli lopussa, mulla ei ollut halua lähteä pois istuimeltani ja teatterista, olin niin kietoutunut elokuvan haikeaan, valoisaan ja nostalgiseen tunnelmaan. Hetkellisesti tunsin myös itseni teiniksi, epävarmaksi mutta sellaiseksi ihmiseksi, joka USKOO, että kaikki on mahdollista. Kotona remonttikaaoksessa koin transformaation takaisin keski-ikäiseksi realistiksi :D  
5. elokuvan musiikki 70-luvulta bestest

Miinus: 15 - 30 min tiivistys ei olisi ollut pahitteeksi.

Tähtiä 4. 

Episodi-lehden arvio  ***** (klik) 

- huomasin ilokseni, että eräänä aamuna lauloin autossa. Moista en ole tehnyt muutamaan kuukauteen. Hyvä merkki ehdottomasti.

- launtaina käytiin teatterissa kamun kanssa. Jos näytelmän nimi on Kampaamo, luulisi luvassa olevan huumoria ja ilokasta dialogia. Toisin kävi, loistavan Mika Myllyahon käsikirjoittama näytelmä

kertoo yllättävän vakavasti kahdesta kampaamoyrittäjästä (Sari Puumalainen ja Maria Kuusiluoma), heidän ystävästään (Katariina Kaitue) sekä rajojen merkityksestä ja itsekunnioituksen säilyttämisestä.

Naiskolmikkoa yhdistää jatkuva olemassaolon taistelu pienyrittäjinä, elämä teini-ikäisten lasten äitinä sekä miehet, jotka eivät osaa/pysty tukemaan perhettään.

Parhautta: 

- vahvat naisroolit ja loistavat suoritukset kaikilta, mulle näytelmä on ensisijaisesti tarina vahvoista naisista ja lojaalista ystävyydestä

- huumorin viljely, vaikka aihe on vakava

- loppu, joka on toivoa antava

- Vallilan Kansallisteatteri, joka on super viehättävä, kerrassaan kodikas, ihan jo elämysmatka itsessään

Kuva Kaupunginteatteri

Kiitos Kansallisteatteri & co.  

   

Valoa viikkoon, murut!