49 v - välitilinpäätös

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Täytin eilen 49 v, ja olenkin viime päivinä miettinyt, mitä on saavutettu, tehty tai aikaansaatu. Olen ylpeä siitä, että olen monesti uskaltanut hypätä, oli se sitten lähteä tarjoilijaksi Ranskaan, töihin Ruotsiin, olen uskaltanut rakastua 8 krt elämässäni. Rakkaus on aina suuri lahja, jos sellaisen kohtaa ja saa kokea. 

Olen uskaltanut kokeilla uutta ja välillä pitää puoliani.  Olen myös uskaltanut olla oma itseni ilman teeskentelyä. Eivätkä vaikeat asiat elämässä eivät ole tappaneet jotain sitä kuplivaa ja hassuttelevaa sisälläni. Herkkä olen (mutta en vässy), itku on ollut aina herkässä. Onneksi myös nauru, vaikka välillä se on ollut kateissa.

Juu en ole uraihminen, en ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen, vaikka tunnollinen ja usein ysin tyttö olen. Välillä mietin, onko se "mun juttu" vielä tuolla löydettävissä, vai etsinkö koko elämäni (ammatillista) itseäni? Jos joku on ollut ohjenuorana työelämässä, tee sellaista työtä, jossa opit jotain uutta ja kehityt. 

Elämäni aikaansaannokset ovat kaksi ihanaa kultaista, fiksua, huumorintajuista poikaa, vaikka välillä kokeillaan rajoja puolin ja toisin. Jos jotain toivon, niin sitä että pojat kasvaisivat omiksi itsekseen, uskaltaisivat kuunnella omaa ääntä/unelmiaan, herkkyyttä ja intuitioa. 

Sen olen oppinut elämässä, me kaikki (kaikki!) olemme välillä hukassa, vinksallaan ja meillä kaikilla säröjä, se kuuluu elämään. Niin minäkin, enkä ole todellakaan ollut virheetön & särötön, olen tehnyt virheitä elämässä, sitä toivon että olen pyytänyt asianosaisilta anteeksi.

Lamppu pääni päällä syttyi myös Susanna Laineen taannoisesta haastattelussa IL:ssa (klik).

– Olen ollut vähintäänkin piirimestari esimerkiksi vihaisuuden peittämisessä. Minä olen ollut läpi elämäni ymmärtäjä, en miellyttäjä, vaan ymmärtäjä. Ymmärrän kiusaajia, haukkujia, solvaajia ja pahan puhujia. Ajattelen, että heillä on varmasti paha olo, jota he purkavat toisiin.

Olen aina - aina yrittänyt ymmärtää, ymmärtänyt ihmisiä, myös niitä jotka ovat tehneet väärin/kurjasti mua kohtaan, vaikka reaktiona olisi ehkä voinut olla suuttumus.

Joku voisi kysyä, onko ymmärtäminen huono asia? Eikö ole hienoa, että jättää asiat taakseen, ja unohtaa asiat ilman katkeruutta? Kyllä se on hienoa, mutta joskus yliymmärtämisessä voi tulla seinä vastaan. Vaikka olisi kuinka painanut asioita pois alitajunnasta, halunnut unohtaa ne, ne voivat puskea tiensä takaisin tietoisuuteen. Ja uskon, että silloin niitä pitää kuunnella. Itsensä ja oman hyvinvoinnin takia. 

Olen kiitollinen niin paljosta, elämä on antanut mulle hurjasti! Tiedossa on myös uusi koti (jossain vaiheessa), työhaastis, terapian jatkaminen viisaan terapeutin kanssa - kaikki ne ovat pieniä askelia eteenpäin, eivätkä todellakaan taaksepäin. Babysteps- niin kuin elämässä usein

Toiveena tuleville vuosille, haluan löytää sen, mitä oikeasti olen ja oppia pitämään siitä ihmisestä, virheineen kaikkineen. ❤️ Samaa toivon meille jokaiselle. 

**

Niin otettu, onnellinen & kiitollinen kaikista onnitteluista syntymäpäivänäni Kiitoskiitos! Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuita.

Ensi vuonna on sitten 5-0 synttäribileet tiedossa, en voi käsittää, miten nopeasti vuodet vierivät! 40 v synttäreiden huipennus oli laulaa Pataässässä erittäin taidokkaasti "Aikuinen nainen" (kiitos vahvasta panoksesta M) - mitä keksitään ensi vuonna, se jää nähtäväksi. Onneksi on vuosi aikaa suunnitella.

10 kommenttia :

  1. Hyvä kirjoitus 👍 Edessäsi on varmasti vielä paljon hyviä asioita. Minä voin kohta 51-vuotiaana kertoa, että 50v rajapyykin ylittäminen tuntui hyvältä ❤️ ja elämä jatkui sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, itse ajattelen samalla tavalla. 50 vuotiaana on hyvä olla, vaikka se rajapyykiltä tuntuukin!

      Poista
  2. Onnittelut vielä tätäkin kautta. Minäkin aina välillä pysähdyn miettimään, että mitä kaikkea olen jo saanut aikaiseksi ja mistä vielä haaveilen?! Ihania unelmointihetkiä ja halauksia tulevaan viikkoosi Taru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! Omien unelmien löytäminen on mustakin tärkeää, niitä kohti - me kaikki <3 Valoa, halauksia ja unelmia tähän viikkoon <3

      Poista
  3. Iloa tähän viisikymppisyyden odotteluvuoteen toivottelee ikätoveri!

    Niin paljon tästä tunnistan, jaan ja ymmärrän, mutta erityisesti tämän: "en ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen, vaikka tunnollinen ja usein ysin tyttö olen. Välillä mietin, onko se "mun juttu" vielä tuolla löydettävissä, vai etsinkö koko elämäni (ammatillista) itseäni?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1973 on vallan loistava vuosikerta - kyllä me se tiedetään. Isoja päätöksiä kannattaa pohtia kunnolla, ja toivon, että sullekin syntyy just se SULLE oikea päätös (puhuttiin aiheesta Aarrekartta-kurssilla). Luota intuitioosi, se tietää parhaiten <3

      Poista
  4. Onnea vielä Taru tätäkin kautta ja aivan ihana kirjoitus. Näin se menee, kaikissa meissä on säröjä ja kun oppii hyväksymään oman epätäydellisyytensä, pystyy suvaitsemaan paremmin muiden ja päinvastoin.

    Ihanaa viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän se menee, olet NIIN oikeassa! Ihanaa viikkoa Tiia <3

      Poista
  5. Arvaa mitä. Mä oon luullut tähän asti, etten voi kommentoida. Ja nyt voinkin :-D No, tästä se taas lähtee...
    Ihana kirjoitus, jossa oli niiiin monta samaistuttavaa kohtaa <3 Erityisesti tuo "Juu en ole uraihminen, en ole koskaan ollut kovin kunnianhimoinen, vaikka tunnollinen ja usein ysin tyttö olen. Välillä mietin, onko se "mun juttu" vielä tuolla löydettävissä, vai etsinkö koko elämäni (ammatillista) itseäni?" kolahti kovaa ja tunnistan. Vaikka mäkin opiskelin "bossiksi", huomasin jo nuorena, etten halua siihen työhön. Silloin ajattelin ettei musta oo siihen, mutta nyt tajuan, että en halunnut. Suojelin itseäni. Tiesin, että voin paremmin tekemällä saman alan työtä "alempana". Välillä harmitti, koska tämä yhteiskunta ja arvostus pyörii titteleiden, uran ja rahan ympärillä. Itse arvostan ihan muuta. Sanoisin omasta näkökulmastani, että tee sitä, mikä tuntuu oikealta ja saa olon hyväksi. Luultavasti jostakin täytyy tuon olon saavuttamiseksi tinkiä, mutta...niin, mikä on kenellekin se tärkein asia.
    Viiskymppiset oli ja meni. Ihan samanlaisena se elämä jatkui sen jälkeenkin. Tällä puolella on oikein hyvä olla! Sä oot menossa kohti hyvää, alkoi se sit nelosella tai vitosella <3


    VastaaPoista
  6. Onnea 49-vuotiaalle! <3 Paljon hyvää sinulla ja monesta olet selviytynyt tähän mennessä. Tässä kohtaa kaikki se viisaus tiivistyy ja on hyvä tassutella ensi vuonna viidenkympin yli.

    Itse tassuttelen jo ensi viikolla ja mietin, että nuorempana luulin olevani paljon viisaampi tässä vaiheessa. Mutta ei, edelleen on rämmittävää ja opittavaa ihan yhtä lailla kuin nuorempanakin.

    Ja sehän on vallan ihanaa!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Powered By Blogger
Back to Top