Toukokuun sillisalaatti

 - hyvä mökkeilyn jälkeinen fiilis on kannatellut monta päivää. Se on jännä, miten mökkeily maadoittaa mua, olen mökillä jotenkin enemmän yhteydessä tähän hetkeen ja omaan kehoon. Järven äänet, luonto,  fyysinen mökkityö, kirjojen lukeminen, ilman läppäriä ja tv:ta oleminen, saunominen ja uiminen (ml. kuorinnat ja kasvonaamiot), syöminen ulkoilmassa, pitkät koiralenkit - kaikki se tekee niin hyvää.

Melkein kielojen aika

- olin jo aiemmin julistanut viime viikon "olen arvokas", "teen hyvää itselleni" viikoksi - ja ilokseni se toteutui. Jännästi se välillä unohtuu, että minä olen elämäni tärkein ihminen. Omaan hyvinvointiin on satsattava itse, sitä ei tee kukaan puolestasi. 

Enkä tarkoita, että pitäisi hemmotella itseään kaikin mahdollisin tavoin, vaan itsensä arvostamista pienin teoin ja kannustamista hyvinä ja huonoina hetkinä. Jos pidät huolta muista, pidät heidän huolehtimisestaan ja ilahduttamisestaan, mikset tekisi samoin itsellesi?

Sain joululahjaksi jalkahoidon, aionkin vihdoin varata ajan jalkojen uudelleen syntymään, koska kesä 2025 on rakkauden kesä (koska olen päättänyt). Jolloin jalat on hyvä olla priimaa, niin kuin koko nainen.  

Nyt pitää vaan jatkaa samalla hyväksi havaitulla linjalla.

- yo- juhlat lähestyvät ja homma on ainakin vielä ns hanskassa. Juhlakalun puku on hankittu jo alkuvuodesta alesta, jotain pientä minimaalista pitää vielä vaatetukseen hankkia, lakkia unohtamatta. Itse aion pukeutua kaikkiin sateenkaaren väreihin, avokkaina ihanat keltaiset swedish hasbeensit.

Iloitsen myös siitä, että tällä kertaa meillä on astioiden korjaus/tiskaus tms apua palkattu, eli jää enemmän aikaa juhlista, juhlakalusta ja vieraista nautiskeluun.  Jonkinmoinen onnittelupuhekin pitäisi vielä kirjoittaa....

- kävimme ystävän kanssa pari viikkoa sitten katsomassa 100 litraa sahtia- elokuvan. Elokuva käynnistyy, kun ulkomaailmaan varsin vihamielisesti suhtautuvilta siskoksilta tilataan sata litraa sahtia kolmannen siskon häitä varten. Harmillisesti juomasta tuleekin liian hyvää ja siskokset innostuvat juomaan kaiken itse. Seuraavaksi heille tuleekin kiire hankkia jostain häihin luvatut sata litraa sahtia, kun juhliin on reilu vuorokausi aikaa eikä uutta sahtierää ehdi enää itse valmistaa.

Alkaa sähellyksissä rypevä seikkailu (understatement), jossa siskokset pistävät ronskin vaihteen päälle ja näyttävät, etteivät vain miehet osaa pistää ranttaliksi. 

Vaikka elokuva ei ole viiden tähden elämys, on sen valovoimaiset, jotenkin "äijämäiset" naispäätähdet (Pirjo Lonka ja Elina Knihtilä) niin briltantisti menossa mukana, että 100 litraa sahtia on ilahduttavan erilainen kotimainen elokuva elämän traagisia sävyjä unohtamatta. Neljä tähdykkää. 

Verratonta toukokuun viimeistä viikkoa!