Viime viikolla

- oli tavallinen arkiviikko. Onneksi tavallinen on hyvä. Tavallisessa piilee yllättävän paljon mahdollisuuksia. Suloinen ilontunne voi tulla ajellessa Kehä ykkösen aamuruuhkassa joululaulua kuunnellen. Vessanpöntöllä voi saada paremman oivalluksen kuin terapiassa. Arkiruoka voi maistua paremmalta kuin ranskalaisen keittiön ylihintainen tuotos. 
- sain taas kauhean kivoja "kultaisia suihkuja" kotona Bogin pissojen muodossa. Miten se osaakin liruttaa niin paljon pieniä lammikoita?? Kun kolmannen kerran saman illan aikana vaihtaa sukkia,  saattoi kyllä v sana kuulua.
- pesin alakerran lattian 4 kertaa viikon aikana.
- saatoin olla aivan kreisi ja tilata Lookfantastic joulukalenterin, varsinkin kun Maiccu (klik) sitä kehui. Kaukana ovat ne ajat kun lapsille ostetaan ylikalliita joulukalenteireita, nyt niitä saa äiti. Koska olen sen arvoinen!
- vietimme härdellistä isänpäivää ja Neiti M:n 7 vuotis synttäreitä perheen kesken. Ihanaa hölinää ja herkkumerkkuja, jäi niin hyvä fiilis siitä, että mulla on niin rakas perhe!
- sain positiivista palautetta töissä HM mekostani, ja pomoni nimesi sen Myrttiseksi
- koiruudet bondasivat yhä enemmän, olen alkanutkin miettiä, josko he voisivat olla työpäiväni ajan samoissa tiloissa...
- muutin lopullisesti alakertaan kun molemmat pojat saivat omat huoneet. Oma tilani onkin nyt siis olohuone ja meneehän se elämä näinkin, vaikka pitkään hangoittelin vastaan.
- aloitin jouluradion kuuntelun ja fiilistelin Stockan joulupuodissa

VIIKON KIRJA: Isälle hankittu WSOY:n kirja: "Isä Kerro minulle". Mulle on tärkeää, että isän tarina on kirjoissa ja kansissa ja jää elämään tulevien sukupolvien luettavaksi. Mielestäni tämä on mainio lahjaidea omalle isälle, vaikka joululahjaksi.  Omaa isää lahjoin myös laadukkailla sukilla, konjakilla ja konjakkisinapilla.

VIIKON SARJA: Bodyguard (Netflix) on vangitseva trilleri, joka vie mukanaa heti ensisekunnista lähtien.  Sarja saa mitä uskomattomampia käänteitä sen edetessä, mutta ei silti tunnu epäuskottavalta. Kierrokset vain nousevat ja muuttuvat hurjemmiksi, mutta ote ei herpaannu. Lämpimät suosittelut.

Kuva

VIIKON HIMOTUS: Kukkamekko taas, voin vain kuvitella, että silmänne pyörivät hyrränä...mutta onhan tämä nyt ihana.

Kuva

VIIKON ASU: Mikä ihana ylläri! Myrttinen-mekko löytyi sotkuisen kaapin perukoilta, en edes ollut muistanut sen olemassa oloa.

Zaran takki ihastutti ....

VIIKON RUNO: Mietin runoja ennenkaikkea tunteella: mikä resonoi itsessä ja onnistuu pukemaan sanoiksi jotain paremmin kuin muut taidemuodot. Tässä yksi ehdoton lemppari:

"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille."

-Tommy Tabermann

Valoa viikkoon siskot!

Parasta juuri nyt

Millainen viikko teillä on ollut? Täällä ihan hyvä, mutta pakko myöntää, että kellojen siirron jälkeen pimeys ja harmaus ovat tuntuneet hartioita painavana väsymyksenä. Aamulla kun herää klo kuuden tienoilla on pimeää ja kun tulee kotiin on hetken aikaa hämärää (ei siis valoisaa) ja sitten taas the pimeys maximum.

Parasta juuri nyt:

- tykästyin Me Naiset- lehden #marrasjuu kampanjaan, jonka tarkoituksena on selvitä kivuttomasti marraskuusta ja etsiä vuoden harmaimmasta kuukaudesta hyvää. Vaikka periaatteessa tällaiset tsemppikampanjat ovat vähän ärsyttäviä, on mielestäni ihan hyvä tarkistaa asennetta ja kuitenkin tykkään siitä ideasta, että mentaalivalmennuksen kautta omia fiiliksiä VOI muuttaa, ja niihin voi vaikuttaa. Haluan olla omavaloinen myös marraskuussa. 

- niin kliseiseltä kuin se kuullostaa olen päättänyt käyttää marraskuun ajan voimavärejä pukeutumisessa ja huuliin tietenkin punaa. Haluankin kannustaa kaikkia: unohda beiget ja värittömät kaavut  roskakoriin!

- Ensitreffit Alttarilla ja sen viimeinen jakso. Mä niin rakastuin Heikkiin ja Miinaan heti ensimmäisen jakson jälkeen. Heikki oli aluksi jäyhä jököttäjä ja Miina taas koko kauden ajan fiksu ja lämmin. Haluan tulla Miinaksi, hän on mun tämän hetkinen deittailuidoli ja oikeastaan olen sitä mieltä, että hänen pitäisi alkaa deittailuguruksi. Mikä lämpö ja älykkyys!

- insproituminen varsinkin nyt kun on harmaata ja ankeata. Inspiroitua voi ja saa mielestäni mistä tahansa. Tärkeintä on pitää mieli ja silmät avoinna, olla utelias ja kiinnostunut jostakin. Ennakkoluulottomuus on aina erinomaisen hyvä asia. Itse inspiroiduin viimeksi uusimman Anna-lehden sisutstusjutusta, rakastuin ihan täysillä Anna Bernerin värikkääseen ja iloiseen kotiin.  Tuollaisen kodin haluan tulevaisuudessa.  Olen myös inspiroitunut uudestan Anna Puu-levystä Nälkäinen Sydän, ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen.

- läträä itseruskettavaa! Väriä elämään hinnalla millä hyvänsä!

- tuleva isänpäivä - mikä mainio tekosyy syödä hyvää perheen kesken.

- joululaulut - kuulit oikein (enkä ole edes jouluhullu). Jouluradio on jo auki!!

- Lumenen uusin kevyt mutta kosteuttava meikkivoide Invisible Illumination Instant Glow Sävyvoide on vallan mainio.  (klik)

- last but not least, Bogista saa lämmintä ja positiivista pentuenergiaa.


No ni. Se oli siinä! Aika pätevää, vaikka ite sanonkin. Kivaa viikonloppua, murmelit.

Kuva: Anna-lehti

 

Viikon tyylilyyli - rento ekologinen

Tänään mulla on ilo esitellä siskoni ihana ystis, jolla on myös niin ihana OMA ja omannäköinen tyyli. Ellin olen tuntunut jo hurjan monta vuotta, ja ilokseni näen häntä perhepiirin juhlissa, koska hän on siskon tyttären kummi.  Pitemmittä puheitta päästetään ihana Elli ääneen: 

Lempparikorvikset (Butoni Design) ja kukallinen lempparimekko (Hellapuu)

Rennoissa tunnelmissa risteilyllä, olkainkin repsottaa 😂 Mekko R-Collection, aurinkolasit Nopeet.

Mummin ruskeakukallinen perintömekko, jossa juhlin nelikymppisiäni.

lempikorut, Efva Attlingin sormus ja Uhanan korvikset.

Oli tosi hauskaa miettä tyyliasioita. Oma tyyli ja muoti on aina mielessä, vaikka nyt 40 täytettyäni huomasin Edinburghin-reissulla Top Shopissa että se ei ole enää mua varten...ysärinapapaidat jne. ei istu tälle mutsikropalle. Tyyli on ehkä menossa klassisempaan suuntaan, vaikka jakkupukumuijaa musta ei saa tekemälläkään. Ehkä enemmän kuin seuraisin jotain tiettyä tyyliä, ihastun johonkin vaatteeseen ja yhdistelen sitä sitten vaatekaappini sisältöön.

Kulutus hieman ahdistaa kun miettii ilmastonmuutosta, mutta yritän nykyään ostaa vaatteita, joita oikeasti tarvitsen ja käyttää ne loppuun, korjauttaa tai kierrättää. Esim. kaikki äitiys- ja imetysvaatteet sain myytyä tai annettua ystäville. Ostan myös kirppareilta sekä itselleni että lapsille. Onhan muoti silti aika ihana asia, muotilehtiä selailee aina mielellään!

Kuvaile tyyliäsi:

Miten pukeudut töihin? Työpukeutuminen on taas ajankohtaista tammikuussa, kun palaan töihin reilun 1,5 kotona vietetyn vuoden jälkeen. Meillä ei onneksi ole töissä mitään pukukoodia. Kollegoilla on mitä tahansa mekoista ja jakkupuvuista farkkuihin ja huppareihin. Oma tyyli on ehkä perus-toimistolook pienellä twistillä. Mekko ja mustat sukkahousut/leggarit, hame ja neule tai farkut ja paitapusero/rento t-paita ja jakku. Kesällä saatan laittaa siistit shortsitkin. Mulla on käsivarsissa muutama tatuointi, ja pyrin peittämään ne töissä vaikka pukukoodia ei olekaan, eli hihattomia en juuri käytä. Tyylini on yksinkertainen, eli jos mekossa on printti, pitää sukkien ja asusteiden olla simppelit.

Millainen on luottoasusi? Mekko ja sukkikset/leggarit sekä Dr. Martensin maiharit, tennarit tai ballerinat. Kropassani on mielestäni monta ongelmakohtaa, mutta äidiltä olen perinyt kauniit sääret. Niitä kelpaa esitellä ja korostaa 😄. Nyt kun olen vielä muutaman kuukauden hoitovapaalla, käytännön syistä luottoasu on ollut farkut, tennarit ja collegepaita. Imetystaipaleen jälkeen oli ihanaa, kun sai taas palata mekkoihin! Tennareita omistan ihan liian monta paria, mutta niissä on mukavinta taittaa 2 km työmatka.

Mikä on suosikkivaatteesi? Kotimaisten merkkien mekot ja tunikat. Hellapuu, Mainio, Papu, Vimma, R/H, Marimekko ja Nanso. Varsinkin Hellapuun trikoiset ja joustocollegetunikat sopivat vartalolleni hyvin.

Millaisia koruja käytät? Käytän itse asiassa tosi vähän koruja! Vihkisormuksen, Polarin sykekellon ja pienet korvikset puen aina. Kellon haluan joskus tulevaisuudessa vaihtaa sirompaan malliin. Tykkään valkokultaisista, yksinkertaisista koruista, ja sellainen on vihkisormuksenikin. Olen tosi huono käyttämään esim. kaulakoruja, koska töissä mulla roikkuu kaulassa kulkukortti ja avaimet ja kaulakoru hukkuisi niiden alle. Käytän silmälaseja töissä, koska ilmastoinnin ja päätetyöskentelyn takia en voi käyttää piilareita, ja rillien kanssa haluan pitää korut simppelinä (ei isoja korviksia). Jos lähden ulos ilman rillejä, laitan yleensä näyttävämmät korvikset, pari sormusta (mieheltä esikoisen syntymän jälkeen saamani hopeinen Efva Attlingin sormus on rakkain) ja jonkun rannekorunkin.

Mikä on rakkain tyylilöytösi? En tiedä onko tämä varsinaisesti löytö, mutta sain pari vuotta sitten äidiltä laatuvaatteita mummini jäämistöstä: pitsisen pikkumustan, ruskeakukallisen kotelomekon ja kävelypuvun (jakku ja hame) 60-luvulta. Pienennytin ne ompelijalla, koska mummi oli rintavampi ja mulla on kapeampi vyötärö. Erityisesti pikkumustaa rakastan, se on palvellut jo monissa juhlissa. 40-vuotispäivääni juhlin kotelomekossa, ja se sai paljon kehuja.

Lisäksi veljeni häihin hankkimani oranssinpunainen, selästä avoin &other storiesin mekko ja Uhanan Grl pwr -paita, jonka tilasin samanlaisena itselleni ja tyttärelleni, kun molemmat selvisimme dramaattisesta lopuraskaudesta, raskausmyrkytyksestä ja keskosuudesta.

Miten pukeudut juhliin? Juhlavampi mekko, korkkarit tai korkonilkkurit. Mekko on vakio - juhlavissa haalareissa en tunne oloani mukavaksi päärynävartaloni takia, vaikka haluaisinkin käyttää niitä.

Mitä et ikinä pukisi päällesi? Napapaitaa (kahden lapsen jälkeen, vatsalihastreeni on vähän jäänyt 🙈) tai turkkia. Crocseja.

Kenen tyyliä ihailet? Siskoni. Tilanteen mukaan aina sopivan rock, sporttinen ja naisellinen. Hän löytää aina tosi kauniita vaatteita, jotka sopivat hänen hoikalle vartalolleen. Veljen vaimolla on myös kiva, klassinen tyyli ja työkaverillani Mari T:llä. Julkkiksista Karla Welch, Jenna Lyons ja Janita Autio. Kenenkään näiden tyyliä en voi suoraan kopioida pyöreyteni ja lyhyyteni takia, mutta ihanat tyylit kuitenkin 😁.

Tuoksu: En ole käyttänyt hajuvettä muutamaan vuoteen, se on vaan jotenkin jäänyt! DKNY:n Be Delicious oli pitkään suosikkini, ja kaikki omenaiset tuoksut yleensäkin.
Lempimerkit: Papu, Vimma, Nanso, Uhana Design, R-Collection, R/H, Esprit, sporttivaatteista Adidas ja Puma
Suosikkinaistenlehti: Marie Claire, Trendi, Gloria
Viimeksi luettu loistokirja: Margaret Atwoodin Orjattaresi. Luen nykyään tosi vähän, ihan liian vähän.
TV-lemppari: Docventures ja Siskonpeti, Skam. Netflixistä katson jakson The Americansia tai uutta Sabrina teininoitaa (the Chilling Adventures of Sabrina) aina kun aikaa on. Nyt odotan Game of Thronesin vikaa kautta, sitä katsotaan miehen kanssa yhdessä.
Viimeisin ostokseni: Alefarkut ja rintsikat.
Paras kesähankinta: Rento mekko, ostin viime kesän alesta R-Collectionin Salla-mekon ja odotan tosi paljon, että pääsen ensi kesänä taas käyttämään sitä. Hyvät aurinkolasit ja sandaalit. Ensi kesäksi on saatava Uhanan Sail away motherfuckers -t-paita!
Syksyn ehdoton hankinta: Pörröinen takki, teddykarvaa tai tekoturkista tms. Vajaamittaiset housut tai farkut. Marimekon mekko: uusi mallisto, esim. Akileija-mekot on ihania! (Porissa on muuten maailman paras vaatekauppa, Ratsula, ja sieltä löytyy myös Marimekkoa. Olen löytänyt sieltä alesta Marimekon jos toisenkin.) Tarvitsisin myös uudet konjakinruskeat perusnilkkurit, parkatakin ja rillit (kun vanhat alkaa vedellä viimeisiään)...
Ensimmäinen muotimuisto: Mummilla oli iso kokoelma silkkihuiveja ja koruja, joista taiteilimme asuja siskoni kanssa. Mummi oli aina tyylikäs!

Mä niin ihailen Ellin tyyliä ja erityisesti sen ekologista puolta. Kuten tiedätte vaatekaappini ei valitettavasti kestä tarkkaa eettistä tarkastelua. Sieltä löytyy vaikka mitä vaatteita, joita ei mitenkään ole voitu tuottaa erityisen hyvällä tavalla, sen verran halpoja ne olivat. Voikun sitä itsekin tekisi enemmän ekologisia valintoja ja tämähän on sellainen asia, mihin todellakin voi valinnoillaan/teoillaan vaikuttaa. 

Kiitos Elli kun avasit vaatekaapisi ihanuuksia. Erityisesti tuo valkoinen mekko ja ihana  Efva Attlingin sormus jäivät himotuksina mieleeni :)

Weekly Report

Ohhoh ollaan jo marraskuussa! Marraskuussa on elämää suurempi tehtävä: se on suoranainen selviämistaistelu. Itse luotan kirkasvalolamppuun, vitamiiniövereihin, tummaan suklaaaseen, hyviin kirjoihin ja tavallista vahvempaan kahviin. Ei muuta kuin henkinen kypärä päähän, viltti päälle ja menoksi. Kyllä tästäkin kaamoksesta selvitään!
 
Viime viikolla

- kuuntelin ensimmäistä kertaa joululauluja, ja sain jonkinlaista hyvää (joulu) mieltä. Hämmentävää, mutta mukavaa!
- näin unta siitä, että kirjoitin joulukortteja paniikissa samana päivänä kuin oli niiden viimeinen lähettämispäivä
- olin totaallisen raivona kun eräs läheinen petti lupauksensa
- astuin n 10 kertaa koiran pissaan ja kerran kakkaan, erityisesti aamuisin kiireessä. Nämä ovat näitä koiravauvojen äitien pieniä "iloja"!
- ihastelin Bogia, joka on varsin ilokas ja energinen tapaus - suoranaisessa vauvakuplassa eletään. Vaikka elämä kahden koiran kanssa on välillä vaivalloista, on se myös riemukasta ja iloa tuovaa.
- Kongo jatkoi murjottamistaan ja kerran näykkäsi Bogia ihan kunnolla. Yritimme antaa extrahuomioita tälle vanhemmalle herralle, jotta yhteiselo sujuisi paremmin. Viikonlopun pitkät lenkit auttoivat, ja Kongo alkoi mielestäni hiukan rentoua.    
- tapasin mukavia blogikollegoita kivassa tapahtumassa
- vietimme rentouttavan pyhäinpäivän perheen kesken hyvää ruokaa syöden ja rennosti ottaen. Välillä kotipesäily on parasta rentoutumista. 
- isä vaihtoi talvitassut autooni, nyt kelpaa pakkasten tulla (vaan ei tarvitse)
- purin sydäntä yhdelle jos toisellekin ystävälle. Kaveruus on kultaa, ystävyys timanttia.

VIIKON ASU: 

VIIKON KIRJA: 
Minulla on ollut Kiira Korvesta varsin etäinen ja jääprinsessamainen kuva, joten oli silmiä avaavaa lukea, että hän(kin) on vain ihminen. Korven tuore elämäkerta Kiira – Ehjäksi särkynyt (Otava) on lähtökohtaisesti erittäin mielenkiintoinen. Korpi oli aktiiviuransa aikana median rakastama lehtien lemmikkityttö, joka kaiken lisäksi nousi huipulle Suomessakin erittäin suosituissa lajissa. Uransa viimeisinä vuosina "kiilloitettuun" julkisuuskuvaan alkoi kuitenkin ilmestyä säröjä, joihin Korpi itsekin vaikutti.

Yllätyin kirjasta positiivisesti, olenhan lukenut liian monta päähenkilöään glorifioivaa elämänkertaa. Kiira avautuu kirjassaan yllättävän paljon ja kirjassa käydään läpi: Rauno-isän alkoholiongelma, taitoluistelumaailman raadollisuus, Kiiran omat luurangot ja monet muut elämän varjopuolet. Kirjan päähenkilö - thank god - ei ole täydellinen jääprinsessa, hänkin on inhimillinen ihminen.  

Kokonaisuudessaan Kiiran elämäkerta on myös hyvä muistutus siitä, että elämässä asiat ovat harvoin sitä miltä näyttävät. Urheilua seuraavat pitävät varmasti kirjaa kiinnostavana, mutta mielestäni kirja sopii myös kaikille kiltin ja herkän tytön syndroomasta kärsiville, kirjassa on varmasti paljon asioita, joiden kanssa moni tunnollinen ja herkkä nuori nainen on painiskellut. Suositteluni!

Kirja on PR näyte. Kiitos Otava!

Kuva

VIIKON SARJA: No se on tietenkin House of Cards 6 kausi. Nyt kun Kevin Spacey on heitetty ulos sarjasta, on Clairen vuoro ottaa ohjat käsiin. Hänestä kuoriutuukin yhtä kammottava ja ilkeaä kuin Frank. Odotukset olivat sarjan katsomista alottaessa korkealla, mutta hiukan sain pettyä, juoni tuntui hetkittäin epärealistiselta ja sarjan viimeinen jakso jäi mielestäni kesken (varsinkin kun ei ole enää lisää jaksoja tiedossa)  Silti suosittelen!

VIIKON AJATUS: Smile in the mirror. Do that every morning and you'll start to see a big difference in your life.

Yoko Ono

VIIKON HIMOTUS:  En ole löytänyt Marimekolta mitään kivaa pitkään aikaa, mutta johan pomppasi, tämä Kolmioka Akileija -mekko on vallan ihana. Mekossa on ohut, irrotettava vyö sekä A-linjainen leikkaus polvenpituiseen helmaan. Pitkissä raglanhihoissa on poimutukset hihansuissa sekä halkio ja napit ja leveät mansetit. 



I love Maarit Kontiainen Art

Tiedättekö kun on niitä kappaleita, elämyksiä tai taideteoksia, jotka nähtyään/koettuaan sydän hyppää, aukeaa tai iho menee kananlihalle? Minä olen sellaisen löytänyt aina välillä, viimeksi kirjamessuilla.

Käyskentelin kirjamessuilla viime lauantaina ja kohtasin monen vuoden takaisen suosikkini taiteilijan, jonka tuotteita olin jo aiemmin löytänyt Senaatintorin kortteleista. Tiedättekö sen fiiliksen, kun tapaat henkilön, joka tekee taidetta, joka on sinua koskettanut? Ja pääset juttelemaan hänen kanssaan? Oi se on aitoa iloa.

Maarit Kontiainen on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka sukujuuret ovat maalaismaisemassa Simpeleellä. Nykyisin hän asuu ja työskentelee Helsingissä. Hänen teoksissaan seikkailevat metsän eläimet satumaisen lumoavissa, unenomaisissa maisemissa. (klik)

   

Seinälleni päätyi ihana kaurisjuliste, jonka aion kehystää.  Erityisesti tykkään siitä, että kauris on kuvassa sekä heikko että vahva samaan aikaan - ja mitkä värit kuvassa on. Suositaan ihania suomalaisia yrittäjiä jookos?

Lisätietoja ja kuvia www.maaritkontiainen.fi ja www.facebook.com/maarit.kontiainen.art.
Maarit Kontiainen Art

maarit@madeby.fi

Marraskuun ihanimmat houkutukset kohtuuhintaisilta merkeiltä

Olen todennut, että jos joku vaatekappale liikahduttaa niin paljon, että se tekisi mieli pukea heti päälle, sellaisen hankintaa ei juuri koskaan kadu. Surffailin netissä tässä eräänä aamuna klo 5 kun Bogi herätti ja uni ei enää tullut (olen tällä hetkellä vissiin jossain ylikierrostilassa) ja voi pojat, että löysin ihania uutuuksia nettikaupoista. Aloin jo haaveilla ihanista talvijutuista.

Täydellinen villakangastakki 

Törmäsin I love me-messuilla erittäin tyylikkääseen tyylilyyliin (aivan tuntematon tapaus) ja tajusin, että en ole koskaan omistanut laatikon mallista beigen tai kamelin väristä villakangastakkia. Tämä & Other Stories takki olisi täydellinen.

Kuva

Täydellinen MEKKO
Kummallisten mekkolöytöjen sarja jatkuu, LÖYSIN TAAS (muutaman) IHANAN mekon!! Voi ei, milloin tämä mekkohulluus loppuu?? Jotain hyvin suloista tuossa & Other Stories mekossa vaan on, tuo menisin mainiosti myös pikkujouluihin, joihin pääsen 2 v. tauon jälkeen!

Kuva

Toinen ihastus oli tämä COS:in simppeli mekko. Tyylikäs ja sopisi niin työpaikalle tai pikkujouluihin koristeltuna.

Kuva

Kuva

Entä tämä Zaran mekko, rakastan noita kontrasteja.

Ylisuuri muhkea neule (hygge knit)
Olen aivan hurmioissani isoista neuleista, jotka tuovat turvaa ja lämpöä syksyn tuiskuihin.  Työpaikkallamme vallitsee välillä arktinen ilmanala, jotta iso neule on todella tarpeen. Lindexin hauskan väritetty/raidoitettu on jo lähes klassikko.

Kuva

SAMETTI. Siinä, että pehmeä ja dekadentti sametti on syksyisin/talvisin muotia, ei ole mitään uutta. Erityisen ihana on tuo COS turkoosi tunika, ja se toisi väriä harmaaseen alkutalveen. Tämä menisi myös farkkujen ja nilkkureitten kera.

Ihanalta näytti myös Zaran samettimekko (harmi, että koot olivat kovin jo loppuunmyyty.)

PALJETTI. Juice on sitä mieltä, että elämässä pitää olla runkkua, mutta minä olen vahvasti sitä mieltä, että elämässä pitää olla aina sopivassa määrin blingblingiä. Tämä Zaran mekko ihastutti.

 

Kuva

VOIMAVÄRIT. Tämä Mangon takki on ihan must have. Täydellinen keltaisen sävy ja tämä päällä mielikin piristyy vaikka lämpötilat (tai fiilikset) olisivat miinuksen puolella. Se kyllä hiukan harmittaa, että takissa on villaa vain 45% loput ,37% polyester,18% acrylic.

Kuva

 

Iloa päivään, päivän motto on

“ Note to self: Don’t seek to be relevant, or liked, seek to be undeniable. Seek to be compassionate. Seek integrity. Seek humility. Seek Light. ” Valoa kohti mennään, meistä jokainen!
 

Koiruuksien ensimmäinen bondaus

Kongon ja Bogin ensimmäinen bondaus, n 10 minuutin juoksujahtaus. Jippii. Tämä on ehdottomasti edistystä kylmän kauden jälkeen, jolloin Kongo ei ole muuta kuin murissut kun hauvavauva yli-innokkaasti vauhdilla lähestyi.

ps. En vieläkään käsitä miten pieniä pennut ovat, Bogikin on ison marsun kokoinen ihanuussintti.

Weekly Report

Viikko oli hurjan tapahtumarikas ollakseen minun normiviikkoni, liian usein viikko menee valitettavasti maanantaista perjantaihin koti-työpaikka-koti akselilla, ilman kummempaa ohjelmaa. Oli Changen ihana alusvaatemuotinäytös (josta lisää myöhemmin) ja todella mielenkiintoiset ja ajatuksia antavat Kirjamessut. Olinkin siis yllättäen ihan supersosiaalinen. Menot piristivät sen verran paljon, että päätin että tämä sosiaalisuuskimara saa jatkua tai ainakin elää nousukautta.

Viikon saldoa:

- saimme vihdoin pystytettyä esikoisen parven, jonka alla on nyt tosiaan kirjoituspöytä ja hyllyt. Nyt on pojalla tilaa tehdä läksyjä ja kröhöm pelata pleikkaa. Kiitos oma rakas isi, joka taas kerran auttaa tytärtään ja lastenlapseaan. Mitä tärkeintä, poika oli onnellinen!

- lähetin ensimmäisen työhakemuksen, putki on AUKI. Ou jeah!
- lähipiirini on tihenevään tahtiin alkanut ihmetellä, miksi käytän aikaani kaikkeen muuhun kuin siihen, että etsisin itselleni kumppanin. Viikolla sain ystävältä minulle ajatuksella valitun lehtiartikkelin Älä kuihdu, ota nuori rakastaja (klik)  - ja kyllähän artikkelin aihe nauratti ja herätti keskustelua. Perjainta vaihtelimme työkavereitten kanssa viikonloppusuunnitelmia ja satuin mainitsemaan, että mulla oli "vapaa viikonloppu" ilman muksuja. Työkamut olivat varmoja, että aion tyttöjen kanssa ulos tms, ja kerroin että no tod en, että lauantaina olivat kirjamessut ja sunnuntaina oli koirajuttuja. Vastaanotto oli muutaman henkilön osalta ystävällisen tyrmäävä, minun kuulemma pitäisi oikeasti aktivoitua ja elää enemmän. :)  Alan vähitellen päästä yli ajatuksesta, että olen nykyisin vähän tylsä, että elän mukatylsää elämää. Koska oikeasti elän elämää, josta tykkään, eikä sydämessä kumise jatkuva kaipuu saada  elämänkumppani, vaikka sen toivoisinkin saapuvan elämääni, sitten kun sen aika on. Ja totta kai se kaipuu on olemassa, mutta en halua tehdä sen eteen viikonlopun kattavia "uhrauksia"bilettämällä.  
- kirjamessujen ehdottoman paras anti oli kirjailijoitten mm. Veera Niemisen ja Anja Snellmanin haastattelut. Anja kertoi uudesta kirjastaan Kaikkien toiveitten kylä, joka kertoo Kreetasta, ilmastonmuutoksesta ja ystävyydestä. Kirjan päähenkilöt ovat 93 v Agave niminen vanhus ja 30 v matkaopas Monika, aivan erilaisia ja ikäisiä naisia. Mikä on se piste, että erilainen alkaa kiinnostaa? Mikä on se ydin, että epäluulojen jälkeen alkaa löytyä jotain sellaista, jota on kaikkea meissä ihmisissä, esim pelkoa ja rakkautta. Mielenkiintoista oli kuulla myös Kreetan ja Kreikan nykytilasta, esim se, että itsemurhaluvut ovat radikaalisti kasvaneet ja vanhusten tila suretti. 


VIIKON ASU: Vanhassa vara parempi. Vanhat saappaat ja mekko.

VIIKON SARJA: Making of Murderer 2.kausi Netflixillä. Dokumenttina Making of Murderer on kiinnostava, jännittävä ja hyvin rakennettu. Kuten ensimmäisen kauden aikana, kysymys on siitä, saako pieni ihminen oikeutta USA:n oikeuslaitoksessa?  Averyn uusi asianajaja, Kathleen Zellner, on sarjan uusi tähti: hän on vaikuttava ja taitava, joka yhdistää vaihtoehtoisen skenaarion tapauhtuneesta. Valitettavasti käy selväksi, kuinka vaikeaa löytää uusia tietoja kymmenvuotisesta tapauksesta.  Minä olen kova tyttö eläytymään ja jos jostain eläydyin niin siitä, että USA:n oikeusjärjestelmä tuntuu kovin reikäiseltä eli täynnä porsaanreikiä.  Suositteluni!

VIIKON RAKKAUS:  Hän on tietenkin meidän Bogi.

 VIIKON AJATUS:

Esteet eivät voi pysäyttää sinua.
Ongelmat eivät voi pysäyttää sinua.
Muut ihmiset eivät voi pysäyttää sinua.
Vain sinä voit pysäyttää sinut.

-Jeffrey Gitomer

VIIKON KOSMETIIKAT: I love me - messujen saldoa. Santen käsirasva on todettu erittäin toimivaksi ja hyvän tuoksuiseksi. Shea Butter kasvonaamio ei ollut suosikkini, sen käytön jälkeen iho kihelmöi ikävästi. Body Dessert tuotteet ovat herkullisen tuoksuisia ja ehdottomia suosikkejani.

 Iloa viikkoon!

Meidän poika on tullut kotiin.

..tai siis Kongon poika ja meidän vauveli. Ekat kuvat täältä kotoa. Me vaan kaiket päivät tuijotetaan ja ihaillaan koiraa.

Hän on hurmaava, luonteeltaan rohkea tyypillinen russelin pentu, mutta ei mikään tuholaisen poikanen. Puuhailee paljon yksinään, ja yrittää saada yhteyttä Kongoon, valitettavasti Kongo ei  vain ole kovin innostunut ja on syönyt nyt vähemmän. :(

Sen lisäksi Kongo viettää aikaansa paljon yläkerrassa, minne hauvavauva ei pääse varmasti toivoen, että tuo ärsyttävä tirriäinen lähtisi pian pois. Toivottavasti Kongo pääsee pian ensishokistaan.

Ihanan "täyspäinen" tapaus tällaiseen epätäyspäiseen  perheeseen :) Ja sitä rakkauden määrää, minkä tuollainen pentu kotiin tuo, ei sitä voi sanoin kuvailla! Pojat ottavat vastuuta ja huolehtivat uudesta perheenjäsenestä liikuttavan paljon. Happy!

Ps viikkoraportti siirtyy perheenlisäyksen vuoksi :)