"Teijän pittää ellää joka päivä, pittää hiplotella!"

perjantai 14. toukokuuta 2021

Viikko huipentui mökillä. Oli työteliästä mutta huippu rentoa ja mukavaa, toisaalta myös syvällistä, Eteeni ilmestyivät siivousurakan tiimellyksessä oman äitini ja hänen äitinsä kirjeenvaihto 60-70 luvulta (jotka tuotiin vasta nyt mökille, koska äitini muutti pienempään asuntoon viime vuoden lopulla). Ahmin niitä koko eilisen illan ja yön, vaikka paljon raskastakin tekstiä osui silmiin... niin paljon on jäänyt kertomatta. Parhautta oli, että äidiltä sai näkökulmaa kirjeisiin. 

Kyllä mökkeily on vaan niin maadoittavaa, voimaannuttavaa mulle, se vaan on mun happy place. Järven äänet, kuikat, lokit, käen kukkuminen, raparperit ja kielot tuloillaan, mökkisaunan tuoksu, uiminen, syöminen ulkoilmassa, pitkät koiralenkit, syvälliset keskustelut äidin kanssa. 

Iloa viikonloppuun! Tässä vielä päivän mietelause:

"Helevettiäkö te outatte, mitä te outatte. Teijän pittää ellää joka päivä, pittää hiplotella!"

-Veikko Huovinen -




Kesän ihanin mekko

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Sain viime viikolla postista tämän ihanan second hand Marimekko mekon ja ihastuin siihen täysillä. Epäilen, että mekosta tulee kesän ehdoton lemppari. Jaa miksikö? Koska:

  • mekossa on pitkät hihat (mulle must)
  • se on kevyttä laskeutuvaa kangasta
  • se oli edullinen ovh hintaan nähden ja oikein hyväkuntoinen
Kolmella sanalla mekko on LÖYTÖ ja kuuminta hottia :)! Ps. Tori.fi:stä voi todellakin tehdä löytöjä!
Ilokasta loppuviikkoa <3



Kiitos äiti ja kirje lapsilleni

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Tänään haluan kiittää omaa äitiäni. Olen tarvinnut häntä elämäni aikana tueksi ja neuvonantajaksi, ystäväksi, roolimalliksi, varoittavaksi esimerkiksi ja joksikin, jota vastaan kapinoita (vaikka se tapahtui vasta kun olin n 40 v.).

Olen oppinut häneltä paljon. Hän on ollut luova ja hyvin jämpti kasvattaja (välillä liiankin), keksinyt ja ideoinut monenlaista hauskaa lapsuuden päiviimme. Leikkejä, lauluja, hulluttelua, sormiväreillä maalaamista mökin laiturilla. Erityisesti muistan lapsuuteni kesät mökillä ja vapauden, mikä meille suotiin. Me leikimme leikkimästä päästyämme siellä, juoksimme metsissä, hoidimme siskoni kanssa nukkeja, leikimme kyläkoulua, perustimme (leikki)kyläkaupan ja veljeni onki. Mökkikesät eivät kuitenkaan tarkoittaneet, että olisimme olleet vapaita kaiken aikaa. Oli itsestään selvää, että töitäkin piti tehdä. Joku kattoi pöydän, toinen pesi perunat, kolmas tiskasi. Marjojakin poimittiin, ja siitä sai vähän rahaa. Uskoakseni se oli oikein hyvä oppi, opimme tekemään töitä. Äiti on pistänyt meille rajoja ja samalla kuitenkin antanut meille vastuuta. Hän on kannustanut meitä, niin kuin isänikin.

Äitini on opettanut minulle rakkaudesta kulttuuriin, lukemiseen ja kirjoihin. Se on mielestäni suuri lahja. Meille lapsille luettiin paljon ja oi kuinka ihanaa ihanaa se oli! Maata sängyllä äidin ympärillä tyynyröykkiöiden seassa jännittäviä satuja kuunnellen. Minä rakastin mm Astrid Lindgrenin kirjoja ja Grimmin satuja – ne olivat huippujännittäviä.

Äiti on myös opettanut minulle, että itseään pitää hoitaa ja hemmotella. Jos et itse hoida itseäsi, kuka sitten? Hän on opettanut minulle esimerkillään naiseudesta, huulipunista ja permanenteista. Siitä, miten naiseudestaan voi nauttia! 

Äitini on opettanut minulle ongelmien ratkaisusta. Kun hänen puoleensa kääntyi, aika usein jokin ratkaisu löytyi. Joskus hänellä oli heti ratkaisu ongelmaan, joskus ratkaisu löytyi minusta itsestäni, tämän ymmärsin vasta myöhemmin kaiken puhumamme jälkeen. Jos olin surullinen, hän lohdutti minua, syliä löytyi myös. Äiti on opettanut minulle, ettei ihmisen tarvitse pärjätä yksin, apua saa kun pyytää. 

Äitiydessään äitini ei ole aina osannut pitää riittävää etäisyysyyttä  elämääni. Ohjeita on sadellut, mutta neljänkympin tienoilla aloin kuunnella enemmän itseäni. Ehkä syynä oli käymäni terapia, ehkä kasvaminen aikuiseksi, mene ja tiedä. 

Lapsuuden kodissamme kommunikoitiin suurimmaksi osaksi suoraan, avoimesti. Kritisoitiinkin suoraan. Eräs asia, jonka haluan siirtää omaan kotiini, ovat ”perhekokoukset”, joita meillä pidettiin muistaakseni kerran kuukaudessa. Silloin kaikki perheenjäsenet saivat kertoa, mitä sydämellä oli. Puhuttiin tavallisia, usein arkeen liittyviä asioita, mutta joskus myös nostettiin kissoja pöydille.

Äitini on ollut vahva ja sitkeä, mutta samalla herkkä. Herkkyys on joskus ollut syvällä, vahvuuden peitossa, en muista että hän olisi itkenyt montaa kertaa lapsuudessani. Hän on mielestäni saanut oman osansa elämältä kestettäväkseen ja kannettavakseen. Hän on selviytyjätyyppi, paljon hän on kestänyt, kääntänyt loppujen lopuksi voitokseen. Se tuottaa minulle suunnattomasti iloa tänä päivänä. Ja se, että hän nykyään auttaa myös muita ihmisiä, omien kokemuksiensa vahvistamana ja kasvattamana, on erityisen hienoa.

Kiitos Äiti, että olet. Aurinkoista ja toiveikasta äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi haluaville! ☀️


Kirjoitin tänään kirjeen molemmille pojilleni :

Kiitos murut ihanista korteista tänään. Olette maailman rakkaimpia. ❤️ Ei kultaisempia, hauskempia, fiksumpia lapsia voisi kukaan äiti toivoa. 
Jos jotain toivon, että kasvaisitte juuri omaksi itseksenne (just noin olette hyviä ja arvokkaita), ja saatte lahjanne ja vahvuutenne käyttöön 
(jokainen on lahjakas jossain), arvostatte + kunnioitatte itseänne ja toisia ihmisiä, teillä on omatunto ja muistatte että maailma ei pyöri teidän ympärillänne.
Ja että saavuttaakseen unelmat, on oltava valmis tehdä töitä. Ja että elämä kantaa ja apua on aina saatavilla. 
Teidän ei tarvitse kovettaa itseään ollaksenne tosi mies. Te saatte itkeä ja olla heikkoja.
Te saatte pelätä ja loukkaantua, saatte tarvita muiden apua. 
Rakastan teitä yli kaiken. 


Parasta juuri nyt

perjantai 7. toukokuuta 2021

                                                                                                   **kirja pr näyte**

- olin tällä viikolla kaksi päivää toimistolla, pistin aamulla meikkia nassuun ja yritin näyttää ihmiseltä.  Se oli  vaan niin ihanaa, että oli mahdollista mennä ihmisten ilmoille, jutella, tavata uusia ja inspiroivia ihmisiä ja päästä lounaalle työporukan kanssa <3

- secondhand löytö, jota olen kuolannut yli vuoden.   


- uusin Anna-lehti ja Katja Ståhlin haastis. Samaistuin erityisesti tähän ao tekstiin:



- sarjassamme Pinkin viisaudet: "Etukäteen ei pitäisi murehtia. Oispa kiva jos osais sen. Tottahan se nimittäin on. Mitä järkeä murehtia ennalta. Jos pahin ei toteudu, on pilannut päivänsä turhaan ja jos toteutuu, murehtii kahdesti." #truedat

- JÄÄTELÖ - keväään ensimmäiset sellaiset, terassilla syötynä. Mun lemppari on ehdottomasti basic PUFFET.

- Sanna Wikströmin kirja Elämä ensin (Otava). Kuka teistä on/oli Peppi Pitkätossu fani? Minä olin, Pepin muistan omasta lapsuudesta, kuinka hän tuntui niin erilaiselta, rohkealta ja pelottomalta. Ihan erilaiselta kuin minäElämä ensin on Sanna Wikströmin syvällisiä ajatuksia sisältävä elämänmakuinen esikoisromaani, joka leikittelee ajatuksella, mitä Pepille, Tommille ja Annikalle tapahtui aikuisena?  

Nelikymppisten Pepin, Annikan ja Tommin elämä pyörähtää ympäri, kun menestynyt juristi ja ikisinkku Annika saa samalla lääkärikäynnillä tietää sairastavansa rintasyöpää ja odottavansa lasta. Annika haluaa kuolla ”oikein” ja ryhtyy valmistautumaan kuolemaansa, kirjoittamaan elämänohjekirjeitä syntymättömälle lapselle ja värväämään Pepistä äitiä. Kun Annika alkaa etsiä lapselle sopivaa isää Pepin rinnalle treffipalvelusta, mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan. (kirjan kuvaus lainattu Otavan sivuilta)

Rakastan Sannan kirjoja ja erityisesti Lempeyden kirja (Sanna Wikström & Reija Könönen) on ehdoton suosikkini. Sanna kirjoittaa aina hyvin, nautittavasti, sujuvasti ja hänen tekstiään on aina iloa lukea. Siltikin oli hyvin uudenlainen kokemus lukea hänen kirjoittamaansa romaania, jännä miten sitä voi leimata kirjailijan tiettyyn genreen? 

Kirjan parhautta olivat ehdottomasti päähenkilöitten erilaiset oivaltavat pohdinnat (varsinkin Pepin), joita halusi mutustella pitkään. Lamppuja pään päälläkin syntyi monta kertaa! Lämmin suositus!

Ja hei ajatus: ELÄMÄ ENSIN. 

(pr näyte) 



- tää biisi Susanne Sundførin - Kamikaze räjäytti mieleni! Olen kuunnellut varmasti 50 krt enkä ole vielä kyllästynyt. Kyllä norjalaiset osaa!



Valoa äitienpäiväviikkikseen, murut!




"Kaikki elämän varrella tulevat kokemukset ovat lahjoja"

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

 Jos ei ole liikaa omia sanoja, onneksi voi nojautua viisaimpien - esim lempiguruni - sanoihin: 

” Meille on annettu tunteet jotta voisimme kasvaa. Tunteet ovat energiaa, tunne opettaa, miten voit suhtautua rakastavammin itseesi ja läheisiisi. Tunteita työstämällä pimeyden voi poistaa omasta sisimmästä. Meissä kaikissa on pimeyttä, sisällämme on siemeniä sekä hyvään että pahaan. Onneksi voimme valita sen, mitä itsessämme ruokimme."

Kaikki elämän varrella tulevat kokemukset ovat lahjoja. Ne hurjimmatkin. Kaikesta voi oppia. Mikään elämässä ei mene hukkaan tai ole turhaa. Kun tapahtumia tarkastelee tästä näkökulmasta, elämästä tulee täyteläistä ja antoisaa ei enää niin kivuliasta.”


"Vaalikaa hyviä asioita elämässänne. Valitkaa lähipiiriinne ihmisiä joiden kanssa on turvallista ja mukava olla. Se tuntuu myönteisenä energiana koko kehossa. Olkaa avoimena kaikille rakkauden täyttämille suhteille. Sielunkumppanin voi kohdata niin ihmisessä kuin eläimessä, aikuisessa tai lapsessa.”


"Kuvittele itsesi täysin rauhalliseksi keskellä pahinta aamuruuhkaa. Kuvittele pysyväsi tyynenä, vaikka työnantajasi on moittinut sinua koko päivän. Mitä jos vihan ja ärtyneisyyden sijaan elämäsi sisältäisi lämpimiä ihmissuhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta? Mitä jos elämässäsi vallitsisi emotionaalinen vapaus?"

Judith Orloff

Puss!




Viikkoraportti

maanantai 3. toukokuuta 2021

Viikko meni lähes kokonaisuudessaan flunssakoomaillessa.  Luovuuteni ja voimavarani riittivät nippanappa valmisruokien lämmittämiseen ja loppuviikosta kasvissosekeiton tekoon ja HBO:n tai Netflixin katseluun. En jaksanut paljon muuta  kuin niistää nenää, nukkua, juoda inkiväärillä höystettyä teetä. 

Jos jotain sain aikaiseksi niin sen, että vein koiria minilenkeille. That's about it!

Vappuaattona pojat näkivät kamujaan ja minä löllösin sohvalla. Että se riehakkaasta vapusta!

Vappupäivä meni siskon perheen kanssa koiralenkin ja Kampelan herkkujen muodossa. Serkukset olivat niin happy kun näkivät pitkästä aikaa. Niin jo odotan innolla mökkikesää rakkaitten ihmisten kanssa.  

Sunnuntaina pesin pyykkiä ja ulkoilin ystiksen kanssa. Oli kyllä niin ihana keli, suorastaan sisäisesti ja ulkoisesti ilostutti. Illalla vielä tehtiin pitaleipiä kana - ja kasvistäyteeellä. 

VIIKON ASU: Vanhoilla mennään, koska kuka tässä nyt jaksaisi flunssaisena ottaa asukuvia? KEVÄT ja MEKOT!!


VIIKON HIMOTUS: Tää Eevin takki - onko täykky? No on. Kun vielä tietäis mikä merkki?


VIIKON BLOGIPOSTAUS: Sanna Wikströmin "Kun kommentit satuttavat – 12 aidon lämmintä kannustusta, jotka auttavat eteenpäin" (klik)

Uskon, että me kaikki olemme saaneet välillä ikävää palautetta, minä ainakin olen (tästä voisi kirjoittaa oman blogitekstin).

Vain mielikuvissa voi olla turvassa epäonnistumiselta tai kritiikiltä. Oikeassa maailmassa se on ensin kohdattava ja sitten tunnettava läpi.

Niinhän se menee, oikeassa maailmassa ikävistä kommenteista pitää ottaa oppi irti (jos sellaista on) tai voi hyvin olla, että ikävä kommentti kertoo enemmän antajastaan kuin sinusta.    

VIIKON KAPPALE: Onhan tää nyt viihdyttävä!

Ilostuttavaa uutta viikkoa! TOUKOKUU!


Vappu 2021 ja kun ei ihastu/yritä kunnolla

lauantai 1. toukokuuta 2021

Mä olen jotenkin väsynyt. Väsynyt siihen, että en enää ihastu. En, vaikka kuinka yritän ihastua. Naapurikin sanoi eilen, kun tapasimme, sä elät nainen säästöliekillä (rakkauden suhteen). Se kommentti kolahti ja on ihan totta. Allekirjoitan. Olen vissiin rakkauden siipirikko. 

Haluan rakkautta elämääni, enkä kuitenkaan tee sen eteen muuta kuin deittipalveluun kirjautumisen ja viestien lukemisen (jotka ovat 99% seksipainotteisia). En etsi aktiivisesti, vaan jotenkin hassusti toivon, että rakkaus tulee jossain vaiheessa. Mutta eihän se mene niin, kukaan ei tule hakemaan sua kotoa, sun pitää sinkkuna olla aktiivinen ja etsiä. Työpaikoillakaan ei ole rakkautta löytynyt, ja baareissa ei käy koronan vuoksi kukaan ainakaan vielä.

Otin alkuvuodesta yhteyttä eron jälkeisiin exiini (3 kpl) ja kävimme läpi taannoista eroamme ja käsittääkseni meillä on kaikilla OK fiilis kaikesta taphtuneesta ja voimme olla semikamuja. Mulle oli tärkeää sanoa anteeksi ja ehkä sain myös itse anteeksipyynnön. Musta on tärkeää olla sinut menneisyyden kanssa, jotta sitä voisi mennä eteenpäin elämässä.

Samalla kävin myös läpi emailviesteilyä exien ja ystävien kanssa eron jälkeen.  Se oli jotenkin valaisevaa siinä mielessä, että mulle tuli sellainen olo, että tuotako mä pelkään? Että joudun kokemaan jotain tollaista tuskaa? Että mut jätetään ja särjen sydämeni uudestaan? Siksikö mä oon edelleen yksin? Annanko mä miehille oikeasti tilaisuuksia vai välttelenkö mä alitajuisesti oikeaa kohtaamista tai ihastumista? En oikeasti tiedä.

Näin olin kirjoittanut Tuulalle vuonna xx:
Tää paha olo vaan jatkuu. Tänään kuskasin, hoidin pojille ruuat, siivosin, kävin 1 h kävelyllä (josta itkin 30min).  Mä en ymmärrä. Olenko mä voinut olla niin väärässä ton miehen suhteen? Jos se ei ole sitä mitä mä luulin? Jos toinen sanoo, että rakastaa vähintään joka viikko ja sitten kuitenkin jättää?
Pelkään (lapsuuden traumojen kokemuksella) että mut hylätään/jätetään
Sehän on se story of my life. En pohjimmiltaan voi uskoa, että mua rakastetaan omana itsenäni. Että joku oikeasti hyväksyy mut (paitsi ystävät ja perhe) sellaisena kuin olen......Lämpimänä mutta suorapuheisena, muttei koskaan ilkeänä.

Summa summarum: mä toivon, vaan että sinä ja minä löydetäään se rakkaus joka me molemmat ansaitaan. 

Hyvät ihmiset saa hyviä asioita - eikö? Eventually?

Halit ja ANTEEKSI tää purkaus.... 
Taru

Hyvät ihmiset saa hyviä asioita - eikö? Eventually? Ehkä mun tarttis tehdä jotain. Antaa itselleni ja toiselle mahdollisuus. Tai sitten en vaan ole tavannut sitä oikeaa.

Vappuaatto oli hyvä ja rento, herkuteltiin ja kävin naapurissa turisemassa. Positiivista on se, että olen saanut naapurista (miespuolisen) ystävän, jonka kanssa voin puhua kaikesta. Parhautta! Tänään tavattiin koiralenkin puitteissa siskon perheen ja äipän kanssa. Sen jälkeen lohikeittoa ja lättyjä Kampelassa. Pure love! Onneksi on perhe. 

Valoa Vappupäivään murut <3







Iloista kevään juhlaa

perjantai 30. huhtikuuta 2021

 

Vappukuvat ovat 3 vuoden takaa, tänä vuonna vappua vietetään kotioloissa ilman seuruettta, nyt on näin ja ensi vuonna toisin. 

Täällä vielä toipilaana, joten lepoa pukkaa, mutta vähintään kippistän teekupposella keväälle. Vappufiilis on hiukan tosin kaukana, ehkä se löytyy huomenna. 

Kuplivaa, stressitöntä ja valoisaa vappua itse kullekin - kotoilusta huolimatta! 💓 Oletteko muuten tajunneet? Enää kuukausi kesään!

Viikkoraportti

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Anteeksi viikkoraportin viivästyminen, kevätflunssaa on pukannut alkuviikon ja olen ollut aivan poissa pelistä. Tänään ensimmäinen päivä, jolloin elämä alkaa hiukan voittaa.  

Viime viikolla:

- ruokapolitiikka oli taas samaa vanhaa, mutta ylläripyllärinä tein pojille metvurstipastasalaattia ja pakasteseitä smetanassa/ perunamuusia pyynnöstä (klik). Että kyllä variaatiotakin löytyy, kun oikein potkii :D

- työskentelin etänä ja toinen pojista myös. 

- tein pitkiä kävelylenkkejä koiruuksien kanssa aurinkoisessa kevätsäässä. Sen verran aurinko helli, että aurinkorasva piti kaivaa esiin. 

- harrastin megalomaanista kevätsiivousta. Mulla on joku ihmeellinen puhdistautumisriitti käynnissä, haluan päästä kaikesta roinasta eroon. Tuuman ja toimen naisena (aina välillä) laitoin etupihalle melkein puolet kirjoista, koruja, kosmetiikkaa, pelejä ANNETAAN periaatteella. Värväsin vielä tarhan lapsia tulemaan vanhempiensa kanssa paikalle 🙂 Voin kuulkaas kertoa, että OLO OLI super hyvä ja vapautunut kun suuri osa tavaroista lähti veks.

- parasta oli, että saatiin poikien kanssa naapurille tarpeettomat käsipainot - mahtavaa huomata, että antaminen toimii molempiin suuntiin

- samaan syssyyn meillä oli talkoot taloyhtiössä viikonloppuna. Roskalavalle meni kaikki vanhat haperoituneet puutarhakalusteet ja paljon muuta.

- katsoin Diilin vikan jakson ja ilmottaudun nyt Sointu-faniksi!

- bongasin superhyvän "Suunnattoman hyvän peruna-lohipaistoksen" ohjeen (klik). Kiitos Leonida. 

VIIKON HIMOTUS: Zaran kukkamekko puhvihihoilla. (klik)




Ja tämä (klik)







VIIKON ELOKUVA: Yle Areena ja RAKKAUDELLA, BÉATRICE.

Ranskalaiset elokuvat ovat vain <3, aika usein niissä on SIELU. Lähes kaikki mikä näyttää ranskalaisissa elokuvissa elegantilta on tosielämässä ällöttävää. Tupakoiminen, sairaus, katkeruus, köyhä tausta, elämänhalun ehtyminen tai  sarkasmi elämäntapana. 


Rakkaudella Beatrice on ystävyydestä sekä kahden hyvin erilaisen naisen tarina, ja tarina, joka pitää otteessaan. Toinen on pyhittänyt koko elämänsä muiden hyvinvoinnille, toinen ajattelee vain itseään. Mutta vastakohdat tunnetusti viehättävät, erityisesti elokuvissa, joten on nopeasti selvää miten kaikki päättyy; Claire oppii jotain Beatricelta ja päinvastoin.

Catherine Deneuve loistaa ja samoin Catherine Frot.

Elokuva saa aikaan vahvan pakonomaisen tunteen lähteä Ranskaan, elää elämää täysillä, juoda punaviiniä kahvilassa ja aloittaa puutarhan hoito. 

VIIKON KAPPALE:  RIP Fredi. 




Parasta juuri nyt

lauantai 24. huhtikuuta 2021

                                                                      **Ecooking tuotteet pr näytteitä *** 

- ihastun aika harvoin (ja hitaasti) [pätee myös miehiin], mutta sitten aina välillä joku vie sydämeni. Sain kokeiluun Ecooking – Food for your skin tuotteita, ja se oli menoa sitten. 

Ecooking Vitamin A Serum In Capsules -seerumikapselit 60 kpl ovat aivan super kosteuttavia ja järkyttävän toimivia!!  Olen laittanut tämän nyt iltaisin yövoiteen alle kuuriluonteisesti ja käytön jälkeen iho on erittäin pehmeä ja kosteutettu. Sopii kaikille ihotyypeille. Toppen!

Ecooking Hand Cream. Näinä aikoina, kun sitä pesee käsiään n 10 krt päivässä, tarvitaan koskeuttavaa ja täyteläistä lähes kelmaista käsivoidetta.  Voide imeytyy kuin unelma, ja aidosti kosteuttaa.

Ecooking Fugtmaske. Olen kasvonaamioitten hardcore käyttäjä, ja käytän niitä viikottain erityisesti kuorinnan jälkeen. Tämä Ecooking kosteusnaamio tekee ihosta silkkisen pehmeän ja kosteutetun pitkäksi aikaa. Jos tarvitset extra kosteutusta, anna naamion vaikuttaa jopa yön yli! 4+/5 tähdykkää!

Mikä parasta: tuotteet ovat 100 % vegaanisia ja parabeenittomia.


- pulahtaminen. Viime viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa pulahtamaan mökillä järveen (ilman saunaa, I might add). VOI ETTÄ MITEN SE TEKI HYVÄÄ.

- luin Imagesta Hanna Gullichenin haastiksen, jossa hän kertoo mm. unelmistaan näin:

Haastiksesta inspiroituneena aloin pohtia omia unelmiani, ja päädyin tällaiseen listaukseen:

Haluan luovan työn
Haluan oman huoneen, omenapuun ja pienen pihan.
Haluan rakastua
Haluan aloittaa taas lenkkeilyn
Haluan tatuoinnin (ehkä)
Haluan asua kesät mökillä ja pulahtaa joka aamu aamu-uinnille

Puolikkaatkin unelmat kuuluu ottaa nöyränä vastaan, se on velvollisuutemme. Olen varma että unelmat ovat olemassa, jotta niitä toteutettaisiin. Unelmiin tarttumista meille kaikille!! 

- lemlem x H&M mallisto - ihan super raikkaan näköinen, ainoa harmi, että kaikki kivat mekot olivat jo loppuunmyytyjä :(







Verratonta viikkistä! Ajattelin tänään jumpata  Kaido Kuukapin tahtiin. Ehkä sinäkin teet hipsuhypyj?


Viikkoraportti

tiistai 20. huhtikuuta 2021

 Viime viikolla:

- viikko alkoi loistavasti kun pääsin kampaajalle. Kampaajallehan mennään korona aikaan 2 krt vuodessa ja odotetaan että ihme tapahtuu. Sain täydellisen sävyiset aurinkoraidat päähän ja ilmettä muutenkin freesimmäksi. Hetken aikaa tunsin itseni Jennifer Anistoniksi, no sitä kesti ehkä 15 min :D

- pojat olivat isällään ja tein varmasti ennätyksen eineksien syömisessä. Ilokas löytö oli S-marketin vegaaniset kevätrullat 3,10 e!

- raijasin talvitakkeja - ja romppeita varastoon ja otin kevättakkeja esille. 

- bongasin ekat leskenlehdet (mikä nimi? LESKEN LEHTI...), sini- ja valkovuokot ...muista kukkiluksista (joiden nimeä en tiedä) puhumattakaan

- haaveilin grillistä. Loppuviikosta tuntui siltä, että kaikki naapurit grillasivat ja tuoksu oli suorastaan huumaava.

- katselin sunnuntaina  hämmentyneenä Arto Nybergin keskusteluohjelmaa YLE Areenasta, vieraana oli Tytti Yli- Viikari. Hienoa, että hän vihdoin tuli esiin, mutta voi kun hän olisi puhunut jotakin muuta kuin kapulakieltä. No jokainen on syytön ennen kuin toisin todistetaan. 

- katselin Prinssi Philipin hautajaiset. End of an era. 

- sain muistutuksen siitä, että muut eivät voi lukea ajatuksiani. Että kukaan ei voi tietää, mitä ajattelen, jos en kerro. Mutta joskus käy niin, että tunteet ovat niin monimutkaisia, niitä ei osaa pukea sanoiksi edes itselleen, saati läheisilleen tai tuntemattomille.

- pääsimme mökille ja sanoin "moikkis" kaikille rakkaille paikoille sekä siskon perheelle! "Niin mahtava nähdä sua järvi, kuikat, laituri, kärpäset, hiiren papanat, sauna."   Olen mökkihullu (ylpeä siitä) JA jotenkin enemmän elossa nyt kun mökkikausi avattu. 

VIIKON ASU: Otin esille 100 v vanhan Lindexin kipparitakin. Kyllä en mieltäni pahoittanut, se toimii edelleen. (Kuva vanha :))






VIIMEISIN DEITTIVASTAUS: 

ajattele, että

kävelisimme metsän läpi
pellon halki
niittyjen poikki
ja lopulta saapuisimme meren rannalle

hetken päästä vene tulisi hakemaan meidät vieden saareen

jonkun aikaa saarta tutkittuamme löytäisimme kultaa - toisemme

VIIKON LÖYTÖ: Tein super löydön YLE Areenasta ystiksen suosituksen perusteella. Jos rakastat ruotsalaisia sarjoja (esim Beck tms), Ohuella langalla voisi olla just sun juttu. Malmölaispoliisien rosoisesta eikä aina niin helposta arjesta kertovaa sarjaa on kehuttu sekä lehdistössä että sosiaalisessa mediassa etenkin autenttisuutensa takia. Joidenkin mielestä sen voi jo nyt nimetä vuoden parhaaksi ruotsalaissarjaksi – tai ainakin se nostaa rimaa huiman korkealle. Parasta oli itselleni Saran kehityskertomus. hänessä tapahtui pieniä (tai suuria) liikahduksia tai oivalluksia. Kaikki me muutumme ajan kuluessa - halusimmepa sitä tai emme. Kukaan meistä ei pysy täysin samanlaisena. LÄMMIN suositus. 

HS:stä bongasin arvion sarjasta - paljon paremmin kirjoitettu kuin omani (klik):

HYVÄN televisiosarjan merkki on, että kun kaikki jaksot on ahmittu, mielen valtaa tyhjyys.

Ruotsalaisesta poliisisarjasta Ohuella langalla tuli minulle vähän yllättäenkin niin rakas, että sen henkilöitä, malmölaisia Saraa, Magnusta, Leah’ta ja Jesseä on viime aikoina ollut ikävä.

Vaikka sarjassa hektisen poliisityön kuvaus tekee vaikutuksen, koukuttavinta on seurata päähenkilöiden ihmissuhteita työn ulkopuolella (toki salaromansseja syntyy myös partioautoissa). Yksi käy läpi avioeroa, toisen sisko on narkomaani – ja tietenkin henkilögalleriaan mahtuu myös pohjoisesta suureen kaupunkiin muuttanut uskovainen kuorotyttö.

Jokainen heistä omalla tavallaan rikkinäinen ja uskottavasti keskeneräinen.

Sarja on ollut Ruotsissa valtava menestys, ja siitä on suunnitteilla jatko-osa, jota pitää jaksaa odotella ainakin puolitoista vuotta.

Ilokasta kevätviikkoa!

VIIKON KAPPALE: 

Back to Top