Weekly Report

Viime viikolla:

- sielussani asui koko viiikon iso möntti kun jännitin ja stressasin yt:jen lopputulosta. Perjantaina iltapäivällä asia sitten selvisi ja selvitään lomautuksilla. Sen huojennuksen määrää - ei sitä voi sanoin kuvailla!! Happy!
- olin ihaillut jo monta viikkoa Tiian (klik)  ja Tuulin (klik) tekemiä sämpylöitä ja vihdoin sain aikaiseksi tehdä niitä. Herkullisten sämpylöiden juju oli muuten löysä taikina, jota ei tarvitse vaivata tai pyöritellä. Aineslistakin on mulla lyhyt: kaurahiutaleita, jauhoja, kuivahiivaa, suolaa, vettä. Öljyä sen verran kuin haluaa. NAM.
- sain toisen pojan kauppaan avuksi & kantajaksi, ja hän oli kuin olisi luovuttanut munuaisen tästä sankariteosta. Se olen  muuten  huomannut, että ruokalaskut ovat nouseeet hurjasti kun ruokaa laitetaan usein kaksi kertaa päivässä
- bongasin ekat sinivuokot omalta pihalta- IHME (niitä ei ole koskaan kasvanut omalla minipihalla)
- ihmettelin kovasti ihmisten käytöstä tietyissä marketeissa. Ihmiset tunkevat samalle ruokahyllyllle lähes kylkeen ja yskän kohtauksia ei todellakaan röhitä takin hihaan. Mikä ihmisiä vaivaa?
- soittelin ystävien kesken enemmän kuin koskaan. Ja ne puhelut olivat kuin kuulaita ja lämpimiä kesäpäiviä, jolloin taivas oli täysin sininen ja aurinko lämmitti jokaista solua
- löysin netin syövereistä uuden meikkauskikan, joka oikeasti toimii. Meikkivoiteeseen sekoitetaan muutama tippa seerumia, jonka jälkeen seos sivellään kasvoille. Oikeasti toimii ja lopputulos on erittäin kuulas ja pehmeän luonnollinen! Kannattaa kokeilla. 
- kokeilin ensimmäistä kertaa pinaattilasagnea ja tuli ihan hemmetin hyvää. Muita ruokia olivat lämpimät voileivät ja salaatti, pinaattikeitto & kanamunia ja kalapuikot & itsetehty perunasose
- toimistopalaveria ei kannata pitää sohvalta käsin,  Alhaalta ylöspäin kuvatessa kaikki näyttää suurelta ja mahtavalta, kuten esim kaksoisleuka.
- katsoin Modernit miehet ja hei tosta vaan 2 tuotantokautta, vaikka en ehkä kuulu sarjan kohderyhmäään.  Sain hyvän opetuksen, että joskus kannattaa tulla pois mukavuusalueeltaan, avata mielensä, ja voi saada monen tunnin hyvät naurut. Koska nauraminen, se nyt vain on parasta mitä ihminen voi naamallaan tehdä.

VIIKON VAATEINSPIS:
Puhvihihainen kollari: Boden
Lenkkarit & Other Stories
Sikarihousut H&M
Nahkalaukku: COS

VIIKON ELOKUVA: Jospa se olisi vain totta.  (Netflix)

" Elizabeth (Reese Witherspoon) ja David (Mark Ruffalo) tapaavat toisensa hieman erikoisissa tunnelmissa. David muuttaa uuteen asuntoonsa, joka sattuu olemaan vuokralla vain kuukaudeksi kerrallaan perhe huolien vuoksi. Kämppä hipoo täydellisyyttään. Sohvakin tuntuu olevan juuri sellainen, johon Davidin kaltaisen sohvaperunan on hyvä majoittua suremaan kuollutta morsiantaan. Tästäkin tapahtumasta on jo vuosia, mutta David ei ole päässyt siitä yli. Syystä tai toisesta hänen asuntoonsa ilmestyy tuon tuosta nainen, joka väittää asuntoaan omaksi. Eihän tässä vielä mitään sillä, tämä Elizabethtiksi itseään kutsuva neiti tuntuu katoavan yhtä nopeati kuin on ilmestynytkin."

Roolisuoritukset on hoidettu kunnialla. Ruffalo sopii rooliinsa, kuin kenkä jalkaan, eikä Witherspoonissakaan ole valittamista. Ehdoton hyväntuulen elokuva näinä synkeinä aikoina!!

Ollaanko me  puhuttu siitä miten ihana Mark Ruffalo on? Hänhän on paitsi taitava näyttelijä, myös aktivisti, feministi ja vaikka mitä muuta hyvää. Arvostan hirveästi ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet jonkinlaisen aseman ja käyttävät sitä tehdäkseen hyvää, vaikka se voi viedä heiltä mahdollisuuksia päästä vieläkin korkeammalle. Tosi usein tuntuu, etteivät ihmiset ota kantaa, ettei se vain ärsytä ketään, ja pidän erittäin korkeassa arvossa kaikkia, jotka pelottomasti avaavat suunsa hyvän puolesta pahaa vastaan. Aina ei voi olla oikeassa, mutta aina voi silti yrittää.

VIIKON AJATUS:  
Kriisitöntä elämää ei ole, eikä sellainen olisi edes tavoittelemisen arvoista. Kivuttomuus tarkoittaisi jatkuvaa mukavuusalueella pysymistä, eikä mukavuusalueella opi uutta.

Kaikella on merkitystä, eikä sattumia ole. Ihmiselämän tarkoituksena on elää kokonainen elämä – kipuineen, suruineen, riemuineen ja rakkauksineen.

Otteet Noora Lintukankaan kirjasta Selviytymisopas elämän kriiseihin

VIIKON KAPPALE:

Parasta juuri nyt

- esim Urheiluhallien ja Fressin ilmaiset livetunnit - mikä loistava keksintö. Ja ihan ilmaista!! Sit kun vielä osallistuisi edes yhdelle tunnille :D Toisaalta, ei tarvitse olla bikinikunnossa ensi kesänä, jos rantsuun ei pääse :P
- Modernit miehet Ylellä. Miksei kukaan ole kertonut mulle, että tämä on ehkä hauskinta mitä suomalaisessa komediagenressä on koskaan nähty!!! Olen nauranut enemmän kuin pitkään aikaan (vaikka stressiä pukkaa) ja se on tuntunut hemmetin hyvältä!!!

"Miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä. Mutkikkaassa nykymaailmassa se on kaikkea muuta kuin helppoa. Naurunalaiseksihan siinä helposti joutuu. Juuri näin käy tavallista useammin Eero Milonoffin, Iikka Forssin, Tommi Rantamäen ja Jarkko Niemen esittämille kaveruksille Jarkolle, Matille, Tuomakselle ja Petelle, jotka kamppailevat miehisyyden suorituspaineiden kanssa." (lainaus YLE)

- viikolla mietin,  että toivottavasti sitä muistaa opettaa lapsilleen (varsinkin näinä aikoina) miten elämästä tehdään (ainakin osittain) kevyt tai hauska?  Vaikka toisen ihmisen kunnioittaminen, opiskelut, empaattisuus, hyvä itsetunto, hyvät käytöstavat ovat tärkeitä taitoja lapsen oppia, niin on kyky osata iloita ja pitää hauskaa, hassutella arjessa. Ilo löytyy usein niin pienestä, jos sen osaa ottaa vastaan.
- eroon silmäpusseista ja kaksoisleuasta! Suomalainen kasvojooga tepsii jo 11 minuutissa (klik). Tätä haluan kokeilla.

Kuva Pinterest

- ihana ihana tyyli (klik)
- Jennifer Anistonin rento tyyli, beige takki ja iso huivi. (Kuva yllä)
- Sipe Rantapukin haastis uusimmassa Anna-lehdessä.  Mä jotenkin niin rakastuin ko. haastikseen. Jotenkin niin ihanan syvällisen ja aidon tuntuinen suomalainen mies. Ja voi vaan ihailla, että joku saa kokea tuollaisen rakkauden, niin kuin hän ja Minna. Itse en tiedä olenko (kokenut)?

"Meitä yhdistää eniten samanlainen elämänasenne: emme ole kumpikaan turhamaisia ja pyrimme kohtaamaan ihmiset ihmisinä. Katsomme aina titteleiden ja muiden turhien härpäkkeiden läpi. En minäkään nähnyt Minnaa maailmanmestarina ja huippu-urheilijana. Hänelle puolestaan oli ihan toissijaista, että minä olen rokkari suositussa bändissä.
Meistä kumpikaan ei keskity ulkoisiin asioihin. En ole kahdeksan vuoteen nähnyt hänen ostavan muita meikkejä kuin kerran yhden huulipunan. Se on aika maltillista.
Minna on tarmokas ja väsymättömän oloinen ihminen ja inspiroi sillä piirteellään myös ympärillään olevia. N­äen siinä yhtymäkohdan omaan luonteeseeni. Olemme molemmat tekeviä ja toimeliaita tyyppejä."

Tänään harmittaa:
- yt neuvottelujen "pitkittyminen" ja huoli tulevasta.  Otsasuoniani nyityttää. Kohta poksahtaa....

Voimia ja kevätenergiaa teille toivotellen!

Weekly Report

Hupsista heijaa, postaus lennähti eetteriin, vaikka oli ihan keskeneräinen. Noh uusi yritys :)
Blogissa viikon fiiliksiä ja muutama orastava ehdotus: ajattelin lanseerata kurssit

-HYPNOOSIN ALKEET, muksujen ja koirien/ vaientaminen hypnoosin avulla
-PAASTO, lapset/koirat paastoavat, eikä äipän tarvitse tehdä ruokaa. Äippä voi toki syödä :D
-MAMMAMEDITAATIO, ruumistairtautumisen alkeet äideille. Tehokas tapa 'poistua' hässäkkätilanteista kotona.

Viime viikolla:

- bongasin ekat lehdenlehdet
- etäilin suuren osan viikosta
- koirat suorastaan uupuivat siitä, että kotona oltiin koko ajan paikalla. Näköjään nekin tarvitsevat omaa aikaa/tilaa.
- aloitin keväthajuveden käytön
- soittelin kamuille enemmän kuin koskaan
- shoppailin Hullareilta yhdet kengät, jotka loppuivat n. 15 minuutissa.
- kirjat- lukemisen ilo löytyi taas. Kirjat ovat minun henkilökohtainen tilani, oma salainen paikka joka hohkaa taikaa ja hehkuvia sanoja, suuri ja avara paratiisi jossa olen kahden kesken vain tarinoiden kanssa.
- kotona tehtiin ahkerasti ruokaa, vaikka söimme myös saarioisten äitien tekemää ruokaa. Tuli tehtyä mm. kanaa currykastikkeessa, tonnikalapastasalaattia, kasvissosekeittoa ja tonnikalapastaa
- pojat totuttelivat etäkouluun, pääosin homma meni hyvin, mutta pientä hienosäätöä/vääntöäkin ja kiristystä tarvittiin äiteen toimesta
- ajattelin, että elämä on kyllä ironista, juuri kun luulee, että kaikki on OK, sitä kuulee, että työpaikalla alkavat YT:t. Tällä viikolla selviää onko kyseessä lomautukset vai irtisanomiset.
- fiilikset vaihtuivat päivän mittaan laidasta laitaan, oli aamuja jolloin olin ihan super positiivinen ja illalla saattoivat tunteet olla miinuksen puolella. Se on kaiketi sitä elämää! 

VIIKON VAATEINSPIS: 

Polly-takki, Nanso
Saappaat: & Other Stories
Laukku ja mekko: COS:in kevätuutuuksia

VIIKON KIRJA: Eero Huovinen: Äitiä ikävä. Wsoy 2020, 235 sivua. 

Eero Huovinen oli vasta yhdeksänvuotias, kun äiti Aili kuoli sairauden uuvuttamana. Eero ja kaksi pienempää veljeä oli lähetetty sukulaisten hoiviin kesäksi, eikä heillä ollut tietoa äidin sairauden vakavuudesta. Vaikeneminen jatkui myös äidin kuoleman jälkeen. Pappisuraa tehnyt isä Lauri Huovinen ei vastannut surevien poikien kysymyksiin, vaan kääriytyi omaan suruunsa kuin tiukkaan koteloon.

Kuva äidistä alkoi vähitellen piirtyä Huovisen saatua isänsä kuoleman jälkeen haltuunsa vanhempiensa kirjeenvaihdon. Sitä oli sodan ajalta sekä ajalta, kun isä Lauri Huovinen oli Roomassa tekemässä väitöskirjaansa. Myös äidin päiväkirjat löytyivät. Huovinen alkoi tutustua äitiinsä kirjeiden ja päiväkirjojen avulla.  

Teos on henkilökohtaisessa avoimuudessaan koskettavaa luettavaa ja kyllä siinä muutaman kerran silmät kostuivat.  Samalla se surullinen dokumentti vanhempien merkityksestä lapselle. 

Kuinka paljon niin monen ihmisten suvuissa on salaisuuksia, arvoituksia, synkkyyksiä, joista ei olla puhuttu? Kokonaisia kadonneita maailmoja on turpeen alla, koska sanoja ei ole ollut. Tipoittain tunteita, hellyyttä, lempeyttä karskin ulkokuoren alla.

Uskon kuitenkin, että tulevilla sukupolvilla on puhumisen lahja, ainakin niin toivon. Nuorissa on tulevaisuus. 

"Kun sitten jonakin päivänä kuolen ja näen äidin kasvoista kasvoihin, minulla on paljon kysyttävää ja paljon kerrottavaa. Uskonpa myös, että meillä on aika hauskaa ja vekkulia."

**pr-näyte**

VIIKON AJATUS:

”Sometimes what you’re most afraid of doing will set you free.”

-Robert Tew

VIIKON KAPPALE:  Kyllä maailma on kaunis. 

Tsemppiä viikkoon!

Parasta juuri nyt

- 25 hillittömän hyvää pastareseptiä (klik)

- ihana tyyli (klik)

- ihanan Raili Hulkkosen haastis HS:ssä (klik) Hyvä muikkari tuo IHONHOITO!

”Meidän pitäisi opetella käyttämään luomiväriä. Eikä siihen tarvita kuin yksi tummahko sävy: esimerkiksi pehmeä ruskea tai harmaa.”
Mitä useammin meikkaa, sitä paremmin oppii. Meikatessa kannattaa kuitenkin olla realisti, hän muistuttaa.
”Ei meikin ole tarkoitus peittää kaikkea, nukkemaiset kasvot näyttävät kamalilta.”
Mutta vielä meikkiä tärkeämpi asia on ihonhoito.
”Aina täytyy muistaa ihon puhdistus ja kosteutus iltaisin”, hän sanoo.
”Eihän se auta, jos hoitaa ihoa silloin tällöin. Meikillä ei voi peittää huonosti hoidettua ihoa. Pääasia on, että iho olisi hehkuvan näköinen. Jos se on samea ja kuiva, se näyttää väsyneeltä.”

- Marimekko & japanilaisen Uniqlon kevät/kesämallisto, joka näyttää hurjan raikkaalta.  Iloisissa kesävaatteissa nähdään Annika Rimalan ja Maija Isolan ikonisia kuoseja, kuten Kivet, Laine ja Tori. Mallisto koostuu pelkistetyistä tunikoista, puseroista ja kaapumaisista maksimekoista - eli juurikin suomalaiseen mökkikesään sopivista, Marimekon olemuksen kiteyttävistä vaatteista. Mukaan mahtuu myös muutama sateelta suojaava parkatakki - suomalaisen kesän perusvaatteita nekin!  Malliston hintahaarukka liikkuu noin 20- 80 euron välillä, ja esimerkiksi maksimekot jäävät hinnaltaan noin 50 euroon.

Rajoitetun erän mallisto saapuu Uniqlon liikkeisiin ja verkkokauppaan huhtikuun aikana kaikilla muilla markkinoilla paitsi Japanissa.

- täydellinen kesämekko Zarassa alessa -50% (klik) Tässä mekossa voisin liihottaa koko kesän läpi.

- "Paras vuosi ikinä" C Morella. Ihan riemastuttava sarja, tuli melkein Kätevä emäntä mieleen! Sarjassa kaksi elämän kolhimaa kolmekymppistä ystävää päättävät pitää välivuoden ja toteuttaa sen aikana asioita, joita on aina halunnut tehdä. He etsivät muun muassa elämän tarkoitusta.Paras vuosi ikinä -sarjan ovat ohjanneet Vilhunen ja Kirsikka Saari. Saaren ohella käsikirjoituksesta vastaa Jenni Toivoniemi. Komediasarjan pääosissa nähdään mahtava Lotta Kaihua ja Ella Lahdenmäki.

Bonuksena tämä lainaus:

En enää tiedä missä olen: aurinko on laskenut, mutta jostain syystä ei tule pimeää. Valo tuntuu siltä kuin sillä ei olisi lähdettä. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt, hän sanoi, ja arvelin sen tarkoittavan, ettei hän enää tunnistanut eikä edes osannut kuvitella tulevaisuutta.

Kaikki on hyvin, sanoin.

-Rachel Cusk: Siirtymä (2016, suom. Kaisa Kattelus 2019)

Valoisaa viikkistä kaikille! Toivotaan, että tämä on hyvien uutisten tai edes suht hyvän olon viikkis.

Onneksi on huumori ja hulluilla on halvat huvit

Oi onnea, että mulla on huumorintajuisia kamuja, jotka jakavat kiinnostukseni lintuihin! Pieni asia, iso ilo näinä kummallisina aikoina.
Kiitos H :)

Weekly Report

Viime viikolla:

- tein koko viikon töitä etänä ja koin siinä paljon hyviä ja mutta vähän huonojakin puolia. Hyvää oli se, että ei tarvinnut meikata, tein töitä rennonletkeästi verkkareissa, ei tullut keskeytyksiä ja  sai nukkua hiukan pitempää aamuisin. Yhteys työpaikalle säilyi teams- palaverien muodossa, eli olimme joka päivä työkamuihin yhteydessä videoitse, jolloin tieto/hallinta työtilanteesta säilyi. Välillä oli yksinäinen olo, ja taukojen kanssa piti olla tarkka - että ne piti.  Ergonomia oli pyllystä, koska tein töitä keittiössä tai sohvalla köyryssa...hartiat kiittää.
- koska pojat olivat isällään tukeuduin valmislounaisiin esim Kokkikartanon valmisruuat tuli testattua. Yllättävän hyviä olivat, esim lohipasta ja tomaatti-vuohenjuustokeitto ovat mun suosikkeja! Mutta kyllä oli niin ikävä ruokalan äitien ja isien ruokia.
- kehtaako tätä myöntää, aloin katsoa Temppareita... ihmettelen vaan, miksi katson tätä sarjaa! Mutta tiedättekö, jotenkin on ihana välillä saada aivot narikkaan ja katsella täydellistä hömppää! Epäsuosikkini on Mattu, jotenkin lievästi tasapainottoman oloinen nainen. Kun hän puhuu vaikeista asioista, lause päättyy aina väkisin väännettyyn hymyyn. Silikonit ja jättiripset olivat myös kauhean kivat.
- viikonloppu meni kotoillessa, vähän harmitti että brunssi ystisten kanssa ja koiralenkki peruuntuivat, mutta nyt on näin
- tilasin Monkin alesta kauan ihailemani tikkitakin kun aleprosentit olivat kohallaan - 70%
- pojat nauttivat siitä, että vapaata aikaa oli, varsinkin kun arki on ennen koronaa ollut erittäin täyttä ja ymmärrän sen täysin. Ainoa mikä oikeasti harmitti oli jatkuva pelaaminen iltaisin ja SIIHEN ELÄYTYMINEN huutaen, ääntä korottaen, ja nousevalla intonaatiolla. Tarvitsen metsurin kuulokkeet ja lisää kädenvääntö/perustelutaitoja!!!

VIIKON VAATEINSPIS: Koska nyt kannatta tukea suomalaisia yrittäjiä, halusin valita asuinspikseen kotimaisen Nanson vaatteita.

Mekko, organic cotton pusero ja takki: Nanso
Lenkkarit: & Other Stories

VIIKON IDOLI on iki-ihana Astrid Lindgren. Astrid Lindgren hyppäsi kuusikymmenvuotiaana aina tilaisuuden tullen heinäkasaan ja kiersi lapsuudenkotinsa makuuhuonetta koskematta jalallaan lattiaan. Vastaanottaessaan Ruotsin akatemian suuren kultamitalin hän sanoi: " Sehän painaa kuin pilsneripullo. Olen hyvin ylpeä."
- Lainaus kirjasta Merete Mazzarella: Aurinkokissan vuosi -

VIIKON SARJA: Yle Areenan  Syntinen -sarjan 3. kaudella rikosetsivä Harry Ambrose (vähäeleisen taitava) Bill Pullman) ryhtyy tutkimaan öistä kuolonkolaria, jossa saattaa olla jotain hämärää. Harrylla on vahva tarve ymmärtää ja asioiden syy-yhteyksiä sekä taito nähdä piilomotiiveja, jo ennen kuin mitään todisteita on löytynyt. Ensimmäinen jakso Areenassa ja joka perjantai tulee uusi jakso. Ihan huippua, koukuttavaa ja piinaavaa brittijännitystä. Suositteluni!

VIIKON KIRJA: Merete Mazzarella: Emmekö voisi elää sovussa? Esseitä ajastamme (Skulle vi alla kunna samsas. Essäer om vår samtid). Suom. Raija Rintamäki. Tammi. 288 s.

Olen armoton Mazzarella fani, mikä hänessä on ihanaa on se, että hän antaa kirjoissaan paljon itsestään- rehellisiä ajatuksiaan ja sitä kautta myös elämäänsä. Hän on myös niitä harvoja kirjailijoita yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka pistävät rehellisesti likoon, sekä kyseenalaistavat, omat turvallisiksi ja aikaisemmin hyviksi koetut elämänarvot ja toimintatavat.

Uuden teoksen isot aiheet ovat mm. pakolaiskriisi, globalisaatio ja digitalisaatio- ei ihan pikkujuttuja, mutta rakastan Mazzarellan pohdintakykyä, kykyä löytää äärimmäisen fiksuja/ajatuksia herättäviä sitaatteja ja analysoida niitä. Lisäksi kirjassa on pienempiä aiheita esim nettideittailu, joka kiinnosti itseäni.

KOKOELMAN pääajatus on, miten yhteiskunta voisi toimia paremmin, huomioida kaikki jäsenensä, elää sovussa. Siinäpä tavoitetta kerrakseen.

Kiinnostava oli myös viimeinen luku siitä, mitä aiheita meillä suomalaisilla on ylpeyteen?

**Kirja PR näyte**

Koronasta huolimatta maaliskuun aurinko paistaa ja ollaan kevään korvilla. Valoa viikkoon!

VIIKON KAPPALE:  Aivan loistava kappale!

Parasta juuri nyt

- THE VIIKON ILOUUTINEN. Työsopparia jatkettiin vuoden loppuun, ja suuri HUOLI, stressi ja ahdistus on taakse jäänyttä elämää. HIPHURRAA! Elämä kantaa ja asiat järjestyvät.
- HS valikoi äskettäin alkaneita tai pian alkavia kiinnostavia sarjauutuuksia kotikaranteenissa katseltavaksi. (klik)
- Tiian valoisa  postaus "Mistä saada nyt iloa" (klik)
- Meditation for Anxiety - Yoga With Adriene (klik). Adrienesta olen kirjoittanut aiemminkin, aivan ihana valoisa persoona, ja videoissa minulle tarpeeksi simppelit liikkeet. Tämä  video on yksi ehdottomia lemppareitani. Kesto 15 min.
- YK: Suomi on maailman onnellisin maa – jo kolmannen kerran peräkkäin  (klik)
- tänään on kevätpäiväntasaus, joka on merkki keväästä ja kesästä. Ajankohta, jolloin päivän ja yön sanotaan olevan yhtä pitkät samoin kuin syyspäiväntasauksessa, on yksi neljän vuodenaikamme kulmakivistä - mielestäni kevätpäiväntasaus voisi olla virallinen liputuspäivä, sen verran ihana juttu valon lisääntyminen ja kevään tulo  on.

***

Muuten täällä ollaan vähän ristiriitaisin tuntein, ei oikein tiedä mitä on odotettavissa. Suljetaanko kohta ravintolat, entä julkiset kulkuneuvot esim metro? Mitä seuraavaksi? Ystävien työpaikoilla on aloitettu lomautukset ja yt:t. Työtä etsivän ystiksen työhaku on vaikeutunut, koska rekryt ovat hitaalla ja jäissä. Kuljenmmeko kohta ulkona kasvomaskin kanssa ja muovihanskat käsissä?

Joka tapauksessa elämä  on jo nyt kääntynyt kotoiluksi, etäpäivät, etäkoulu, keskeytetyt harrastukset, tyhjillään olevat kadut, peruutetut kaveritreffit, peruuntuneet teatterinäytökset. Elämme outoja aikoja, mutta yritetään nähdä asiassa jotakin hyvää.  Vietetään aikaa perheen kanssa, tehdään hyvää kotiruokaa, pelataan lautapelejä tai katsotaan leffoja. Ulkoillaan. Rapsutetaan koiria ja läheisiä. Uskon, että this too will pass. Mitä ikinä vastaamme tuleekaan, voimme pitää mielessä pääministeri Sanna Marinin sanat:

”Me selviämme tästä. Yhdessä.”

Ja tämä niin kappale- kuin itse kevätaurinko ja sanat:

"Nobody can tell ya;
There's only one song worth singin',
They may try and sell ya,
'Cause it hangs them up to see someone like you.
But you've gotta make your own music
Sing your own special song,
Make your own kind of music even if nobody else sings along.. "

Yritetään saada tämäkin päivä kukkimaan!

Huolimatta kaikesta. Huolimatta taudista. Huolimatta pelosta.

Vaikka koronatilanne ahdistaa ja pelottaakin, ajattelen, että nyt on erityisen tärkeää vaalia hyvää oloa ja iloa ja pitää huolta itsestään ja läheisistä. On myös ollut liikuttavaa huomata, miten ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ja auttavat pyytettömästi toisiaan.  Kyllä me tästä selvitään! Ei anneta pelolle liikaa valtaa.

Italialaisen Irene Vellan runo on levinnyt Suomessa Iida Riekon vapaana käännöksenä ja se kosketti ja aiheutti kylmiä väreitä tänään.

"Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni, ihmiset eivät menneet enää ulos.
Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.
Ja kukat alkoivat avautua
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.
Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.
Pimeä laskeutui yhä myöhemmin,
ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.
Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.
Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.
Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.
Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.
Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja, koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.
Ja ihmiset vain sairastuivat.
Mutta kevät ei tiennyt sitä.
Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.
Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja kaikki määrättiin karanteeniin. Vanhukset, perheet ja myös nuoret.
Niin pelko muuttui todeksi
ja kaikki päivät tuntuivat samalta.
Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.
Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.
Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.
Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.
Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.
Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle, että rakastaakin parasta kaveriaan.
Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia, jotka huomenna tarvitsisivat apua.
Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.
Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän
ja talous romahtavan.
Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja kukat tekivät tilaa hedelmille.

Ja sitten saapui vapautuksen päivä.
Olimme kaikki TV:n ääressä ja pääministeri sanoi Yleisradiolle, että hätätila oli päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.
Ja niinpä me lähdimme kaduille.
Kyyneleet silmissämme.
Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.
Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille
elämän voiman."

Weekly Report

Viime viikolla:

- kärsin töissä kovasta päänsärystä yhtenä päivänä ja sain kärsimyksissäni täydellisen niskahartiahieronnan työkamulta, arjen pieniä iloja & kiitollisena!
- tähän asti en ollut huolestunut, mutta nyt huoletti korona-viirus ihan kunnolla. Poikien turnaus viikonloppuna peruttiin ja katsotaan miten harjoitusten käy
- koirien vatsat olivat vuorotellen sekaisin ja tein niille jauheliha/riisi/raejuustosekoitusta, joka on kuulemma yksi vatsaystävällisimmistä ruuista vatsapotilaille. Ihan vähän (tai enemmän) turhaannuin ripulien korjaamiseen...sellainen meidän koirien lieju ei edes tartu korjatessa talouspaperiin vaan valuu pois...ja se haju. Mun reppanat !
- hyvästelimme erittäin mukavan ja aina iloisen työkamun ja kyllä siinä muutama kyynel vierähti. Lahjoimme hänet mm. Iittalan kivi tuikulla (koska hän toi valoa) ja hemmottelutuotteilla
- vaatekaapin loppuun asti siivous oli tavoitteena viikonloppuna, ei ihan onnistunut. Olen ihan paras aloittamaan hommia, niiden loppuun saattaminen onkin sitten kiperämpi juttu, voi kestää ja voi ontua... Mutta niin on aikansa ja paikkansa kaikella maan päällä. Harmittaa vaan, että niitä vaatteita riittää ja riittää, vaikka 1 iso jätesäkki on jo menossa Fidaan (ei UFFille). Ja syyttää voin vain itseäni. Olo oli kuitenkin semipuhdistunut. Lisäksi heitin pois IKEA kassin naistenlehtiä ja pesin 4 koneellista pyykkiä ...Puhdistautuminen jatkukoon!
- kaseerasin myös papruja ja vanhoja valokuvia, mikä nostalgiamatka. Vaikka sitä ajattelee, että nyt elää parasta aikaa, ovathan ne lasten lapsuusajat ihan omaa luokkaansa
-  voisiko koronan jollain hullulla nähdä luonnon lahjana meille?  Kun ostoskeskukset sulkeutuivat, ihmiset ovat rynnänneet luontoon  Kun lapsia ei voi vieä harrastuksiin, perheet joutuvatkin yhtäkkiä olemaan  kotona ja ...jutella. Ei kauhean paha muutos?
-  päädyin samaan vanhaan - satoja kertoja todettuun- vastaukseen; vastaus on AINA rakkaus
- etätyöt jatkuvat tällä viikolla, tuli suositus työpaikalta

VAATEINSPIS:
Mekko: ZARA
Saappaat: & Other Stories
Takki: COS
Käsilaukku: COS

VIIKON KIRJA(T): The lohtukirjat. Kaikkien aikojen parhaita lohtukirjoja ovat - erityisesti näitä aikoina-  Lucy Maud Montgomeryn Vihervaaran Annat. Näihin palaan aina vain uudestaan ja annan niiden suloisen viattomuuden viedä mukanaan. Anna-kirjat luin jo nuorena tyttönä n. 9-10- vuotiaana. Anna oli heti alusta alkaen idolini, valoisa pilkahdus, ilon lähettiläs, Anna jätti sieluuni palavan kynttilän, koin että olimme sielun sisaria. Anna antoi minulle voimia jaksaa ja katsella eteenpäin. Muistan ikuisesti tunteellisen ja vilkkaan punatukan joka ei aina sopinut teekutsujen hillittyyn ilmapiiriin, koulussakin Anna päihittää jopa paikkakunnan nuoren älykön Gilbert Blythen ja lyö rihvelitaululla Gilbertiä päähän. Montgomeryn toinen sankaritar Uudenkuun Emilia oli liikaa haaveilija minun makuuni, häneen en samaistunut (valitettavasti).

Hyvässä muistissa ovat myös kirjojen lainaukset: "Marilla, isn't it nice to think that tomorrow is a new day with no mistakes in it yet?" tai "Next to trying and winning, the best thing is trying and failing."

Hyviä lohtukirjoja ovat myös hauskat ja huumoripitoiset kirjat esim. Pauli Kohelon Ohessa tilinumeroni, chic-lit kirjoista Marian Keyesit, Melissa Bankin Nyt nappaa tai Bridget Jonesit.

VIIKON AJATUS:
Kukaan ei vielä ole vahingoittanut silmiään
katsomalla asioiden valoisia puolia.

The lounas

VIIKON KAPPALE:  Autetaan toisiamme näinä outoina aikoina.  Aina voi iloita pienistä suurista asioista (klisee joo). Olla onnellinen niistä hyvistä asioista, jotka ovat. Hädän hetkellä voi yrittää ymmärtää, että mikään ei kestä ikuisesti. Kaikki muuttuu jossain vaiheessa.

Parasta juuri nyt

- Marimekon kesämallisto, erityisesti noi puhvihihat. Tykkään hurjasti vaikka dream on osastoa.
- maalaisjärkinen artikkeli "Muuta nämä asiat arjessasi – HS kokosi 22 ohjetta, joiden mukaan on nyt syytä toimia kotona, kaupassa ja joukkoliikenteessä"  (klik). Itse en henk koht ymmärrä tätä hamstraushysteriaa, ostin kaupasta  (jonka hyllyt olivat yllättävän tyhjiä, esim vessapaperi/talouspaperi olivat loppu) ehkä hiukan enemmän kuin normisti. Ja ei en sano, etteikö korona olisi vakava juttu, mutta "kotivara" ole sitä että ollaan kuin varautumassa sodan puhkeamiseen, vaan sitä että hankitaan vähän yli tarpeen ruokaa jotta selviää jonkin aikaa ilman kaupassa käyntiä. Korona voi kestää kuukausia, ei ole mitään järkeä tyhjentää kauppoja tässä vaiheessa!
- eilinen aurinkoinen keli. Niin ihanaa, oli todellakin kevättä ilmassa

- maailman ihanin nettisaitti: The Calm Place. Suosittelen! (klik)
- parhaat naurut sain täältä (klik) ja klik
- pengoin vähän vaatekaappia ja löysin vanhan lempimekon. Elämän pieniä iloja!
- näinä ihmeellisinä aikoina pitää muistaa pysyä rauhallisena ja pysähtyä. Nyt on oivallinen tilaisuus itsetutkiskeluun ja kodin järkkäilyyn.  Muistetaan ottaa ”hyggeilystä” kaikki irti.

Iloa ja aurinkoa lauantaille!