Viime viikolla:

- en nyt mitenkään hyppinyt tasajalkaa kun taivaalta satoi vettä ja kaikenlaista mönjää, mutta iloitsin lumen sulamisesta ja kevään edistymisestä. Täällä meilläpäin on jo kadut kivan lumettomia. 
- löysin taas yhden lempparisalaattini välimerellisen couscous-salaatin, joka on helppotekoinen ja raikas. The juttu on mintun, sitruunamehun ja oliiviöljyn liitto. Mukaan kurkkua, mozzarellaa, tomsuja, paprikaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, freesattua kesäkurpitsaa ja punasipulia. 

- vaihdoin kanavan kun radiosta soi Michael Jackson. Viaton musiikki tuntuu väärältä, kun mielessäni pyörivät syytökset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Erityisesti sitä miettii, miten Michael sai tehdä niin kauan sitä mitä teki? Miksi aikuiset/lasten vanhemmat eivät suojelleet lapsia?
- saimme ilouutisia Bogin hampaista, emme joudu niitä oikomaan. Huh!
- petyin ystävään
- tuskastuin tähän mun lirutukkaan ja päätin varata vihdoin viimein kampaajan
- nautin herkkulounaasta Jumbon kreikkalaisessa, ei kyllä ollut laihisannos, mutta välillä pitää herkutella
- ensimmäistä kertaa työttömyyden aikana, tunsin hyvin vahvasti, että en KUULU tällä hetkellä mihinkään yhteisöön. Tovin mietittyäni, tajusin, että kuulun onneksi blogiryhmään. Sekin on jo paljon.
- aloitin Jobsin tyttären Lisa Brennan-Jobsin tuoreen muistelmateoksen Pikkusintin. Jos mulla olisi iPhone, se oli lentänyt seinään, sen verran kammottava isä Steve oli.

VIIKON ASU: Ihastuin tähän Zaran mekkoon tuon sininen-keltainen väriyhdistelmän vuoksi, tähän aikaan vuodesta alan näemmä himoita keltaista yhtä varmasti kuin jouluna punaista.

Kirja PR näyte, kiitos hurjasti

VIIKON TV-SARJA: Brittisarja Eroja ja avioeroja YLE Areenassa (klik). Vahvojen naisten sarja, jossa on loistavat näyttelijät ja hyvä kässäri. Kurjaa on vain jaksojen odotus, tämmöinen säännöstelty katsominen tuntuu nykypäivänä ihan kidutukselta. :D

VIIKON KOLUMNI: Eeva Kolun "Heikot naiset" (klik). Erityisesti jäi mieleen lause: "Joskus ärsyttää puhe vahvoista naisista. Keitä ovat heikot naiset? En tunne yhtäkään." Kiitos Eeva.

Tunnen kyllä naisia, jotka viikkaavat sukkia tai itkevät joskus miesten takia tai ajelevat säärikarvansa tai uskovat kaiken maailman akkojen hömpötyksiin tai arvostavat muita asioita enemmän kuin uraa. Itse asiassa taidan olla itsekin sellainen. Ja olen myös varma, että kuka tahansa meistä selviäisi melkein mistä vain.

On jo selvinnytkin.

“I have never met a woman who isn’t strong. They don’t exist”, sanoo Diane von Furstenberg,

VIIKON AJATUS:

"Anteeksi antaminen pyytämättä oli tärkeä oivallus. Totta kai siihen liittyi myös se, että ymmärsin tulevani itsekin vanhaksi. Toivoisin, että omat lapseni suhtautuisivat minuun silloin myötätunnolla virheistäni huolimatta eivätkä hylkäisi, kun olen heikoimmillani.

Silti en jotenkin osaa ajatella, että lopullinen anteeksianto olisi enää ollut omaa ansiotani. Suuremmat voimat olivat liikkeellä. Ne auttoivat minua viimein päästämään irti ja menemään eteenpäin."

Miitta Sorvali / Menaiset v. 2009

Ihanaa uutta viikkoa murut! 

Ihanaa musiikkia harmaaseen päivään

Parasta juuri nyt

- olen ollut mielestäni oivallinen kokkiäiti ja saanut siitä mielihyvää. Joka päivä aamupala pojille, jossa leipää, tuoremehua ja omenaa pilkottuna (!). Ruokaa olen myös puuhakkaasti valmistanut; maanantaina tortilloja jauhelihatäytteellä, eilen red curry kanaa ja nuudeleita, edellisenä päivänä paistoin pinaattilettuja. Oli muuten hyviä kaikki, pojat söivät hyvällä ruokahalulla. Hyvä äiti pisteitä tuli plop plop.

- pinnallisuus ja itsensä "huoltaminen". Välillä on ihanaa olla pinnallinen, se on suorastaan elintärkeää. Tein jalkahoidon, lakkasin pitkän tauon jälkeen varpaankynnet keväisellä värillä, kuorin ihon, laitoin kasvonaamiota ja itseruskettavaa (koska talvenpitkittymismasennus). Kaikki tuo piristi kummasti! Suosittelen!

- valmiit aamupalat tai lounaat. Nyt kun en ole töissä, on suorastaan luksusta päästä valmiiseen aamupala- tai lounaspöytään. Tällä viikolla pääsin kivaan Jysk goes kesä- tilaisuuteen aamupalalle, kuinka ihanaa vaihtelua! Jyskin kesä oli muuten hurjan inspiroiva, ja siinä oli tuttuun tapaan skandinaavinen ja kiva ote. Pehmeät sävyt miellyttivät silmääni samoin kuin bambusta valmistetut tuotteet. Jysk on muuten kehittynyt aika hurjasti siitä, millä konseptilla se aikoinaan tuli Suomeen. Se oli vähän sellainen halppisketju, joka ei juurikaan kutsunut luokseen tutustumaan. Toisin on tänään!

- ihastelin Anna-lehden VÄRIKÄSTÄ ja iloisaa kesämuotia. Keltainen väri ja pallokuosi näyttävät niin raikkaalta.

- perjantain ilmastolakko/mielenosoitus kouluissa. Nuorisossa on voimaa ja toivo!

Ilokasta viikonloppua kaikille!

Ihana Miitta

Harvasta naistenlehden jutusta olen inspiroitunut yhtä paljon kuin uusimassa Me Naisissa olleesta Miitta Sorvalin "Elämäni oivallukset". Olen aina tykännyt hänen rehellisyydestään ja avoimuudestaan, tämä nainen ei pelkää kertoa ajatuksistaan. Ja onhan hän upea näyttelijä,  onnekseni olen saanut häntä monesti teatterinäyttämöllä (esim "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" oli loistava).

Muutama nosto Miitan oivalluksista:

-   Rakkaus on niin iso asia, että siitä puhuessa kuulostaa helposti banaalilta. Sen verran olen oppinut, että rakkautta ei voi vahtia tai varmistella. Pitää luottaa, elää ja antaa muidenkin elää.

- Vanhemmuudessa voi tehdä virheitä ja silti onnistua.

- Kaikissa aiheissa äärilaidat ovat vaarallisia, ja varon niitä.

- Koska en voi tietää, minkä ikäiseksi saan elää, kiitän jokaisesta vuodesta - kiitos. huolehdin itsestäni nukkumalla hyvin, se on mielelle oleellista. On myös tärkeää olla välillä yksin. En kuntoile, mitä nyt hyötyliikun viipottelemalla paikasta toiseen. Mitä täällä nyt kroppaansa treenaamaan, kun huomenna saattaa kuolla eikä siitä ole arkussa hyötyä. Hirveää rehkimistä ihan turhaan.

- Elämästä pitää nauttia ja sen olen osannut.

- Olen intohimoisesti kiinnostunut kotimaisesta designista. Keräilyssäni ei ole kyse omistamisesta vaan vilpittömästä ilosta. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, millaisesta mukista aamukahvinsa juo.

Ihana Miitta, haluan ottaa sinusta oppia! Esimerkiksi tuo elämästä nauttiminen, se pitäisi muistaa joka päivä!

Ps. Miitta elää- esitys Aleksanterin teatterissa ensi ilta 23.3.

Kuva

Weekly Report

Viime viikolla

- kärsin vielä flunssasta

- kävin esikoisen arviontikeskustelussa. Poika on kuulemma normaali esiteini :D

- ostin kaupasta Oatlyn iKaffea ja ihastuin siihen ikihyviksi, nyt ei ole enää paluuta maitoon kahvin kanssa. Tuntuu hyvältä vähentää eläinperäisten elintarvikkeiden käyttöä omassa elämässä.
- löysin youtubesta mainion joogavideon aloittelijoille (klik) ja tuo vetäjä Adrien on IHANA tyyppi.
- tein pitkiä koiralenkkejä joka päivä ja 6/7 päivästä tuli 10000 askelta täyteen
- tapasin ilahduttavan paljon inspiroivia 40+ naisia Changen naistenpäivätilaisuudessa. Mahtavuutta oli myös tavata vihdoin ja viimein ihana Outi (klik). Ihailin myös kevään alusvaate- ja uikkariuutuksia, niin herkullisia värejä ja kuoseja.
- ostin itselleni neilikoita ja sain kuin sainkin naistenpäiväruusun
- pojat tulivat mulle perjantaina ja esikoinen pyysi heti pasta carbonaraa ruuaksi. Kuinka mainioita, että mulla on bravuureita! Kuopus pyysi lauantain iltaruuaksi lihapullia ja ranskiksia, se olikin ehkä maailman helpoin/halvin toteuttaa (Oolannin ranskikset s-marketista1,3 eur ja lihapullat 80 senttiä).
- vaihdoin keittiöön kevätpöytäliinan ja aloin käyttämään keväthajuvettä, koska kevätaddiktikko. Joulutähti jäi vielä ikkumaan, en halua tehdä mitään hätiköityä.
- etsin työpaikkoja

Ihanat 40 + naiset

VIIKON TEATTERI: Vähän niin kuin naistenpäivää etukäteen juhlien, kävimme maanmainion teatterikerhon kanssa katsomassa Mustarastas- näytelmän Vuotalossa. Paitsi koskettavimmasta teatterinäytöksestä pitkään aikaan, oli KOM- teatterin Eeva Soivion taidokkaasti ja tasapainoisesti rakennetussa monologissa kyse myös vuosien surutyöstä.  Eeva Soivion Juha-veli katosi elokuussa 1989 Vaasanlaivojen M/S Fennialla. Veli oli 17, Eeva Soivio 13-vuotias. Veljeä ei koskaan löydetty. Jäi epätietoisuus, mitä veljelle tapahtui.

Näytelmä perustuu suureksi osaksi faktoihin, materiaalina on kuulustelupöytäkirjoja, lehtileikkeitä ja eri ihmisten haastatteluja. Vasta loppupuolella Eeva kertoo omasta kokemuksestaan, joka on jäsennelty, koskettava, suora ja mutkaton. Se kerrotaan ilman itsesääliä tai lohduttomuutta. Siitä olen varma, että Eeva on tehnyt pitkän surutyön ja se on nyt takanapäin.

Mitä lopulta Juhalle tapahtui, sitä kukaan ei tiedä. Eeva esittää oman epäilynsä ja uskomansa. Esityksen lopuksi kuuntelemme Eevan laulamana hirvittävän kauniin ja surullisen Johanna Iivanaisen Mustarastas laulaa kappaleen - ja katsomme vanhoja kuvia Juhasta.

"Eräänä elokuun iltana, kun taivas on tähtien peitossa, meri kuiskailee kalliot uneen, öisestä tuoksusta juovun, muistan kaiken tapahtuneen, mutta surustani luovun. Ja mustarastas laulaa, kuin tuntisi kaiken sen, mitä itkin pitkin illoin”.

Onneksi älysimme kiittää henkilökohtaisesti Eeva Soiviota. Tuli hyvä mieli, että antoi hyvää palautetta sinne, minne se kuuluu.

VIIKON KAPPALE: Onhän tää nyt hemmetin hyvä!

VIIKON HIMOTUS: The kesämekko. Piste.

Kuva Zara

VIIKON KIRJA:  Eeva Kilven Sininen muistikirja (WSOY) ilmestyi naistenpäivänä 8.3. Ja kyllä sitä on odotettukin, viimeksi Eevalta on ilmestynyt kirja v. 2012. Sininen muistikirja on kuin kaunis ja ytimekäs tiivistelmä Kilven muusta tuotannosta. Hän puhuu luonnon ja eläinten puolesta, pohtii ihmissuhteita, elämää ja vanhenemista.

Luin kirjan nautiskellen ja tekstit antoivat pureskeltavaa ja pohdiskeltavaa pitkäksi aikaa. Sininen muistikirja on haikea, kaunis, vähän kipeää tekeväkin, mutta paikoin myös pienten huumorinpilkahdustensa vuoksi hymyilyttävä teos.

Eeva Kilpi on ihana. Rakastan hänen aitoja tekstejään, viisaita sanojaan. Toivottavasti hän kirjoittaa vielä paljon.

”Elämä on jännitystila. Onni on unelma siitä, että se jännitys edes ajoittain hellittäisi.”

"Minä olen ruvennut kirjoittamaan, jotta en olisi yksin."

"Onni melkein sama asia kuin kiitollisuus. Karen Blixen sanoo, että onnea voin tuntea melkein vain silloin kun tuska hellittää. Minä sanoisin: tai kipu lakkaa."

VIIKON AJATUS:

Did I offer peace today? Did I bring a smile to someone's face? Did I say words of healing? Did I let go of my anger and resentment? Did I forgive? Did I love? These are the real questions. I must trust that the little bit of love that I sow now will bear many fruits, here in this world and the life to come. Henri Nouwen

(https://www.brainyquote.com/topics/positive)


Valoa viikkoon murut!

Hyvää Naistenpäivää ja muutama sana naisten välisestä solidaarisuudesta

Olen aina ajatellut että meissä naisissa on erityisiä ominaisuuksia, että naisenergia on tärkeää. Naiset ovat usein se maailmaa pyörittävä ja pystyssä pitävä - jollei aivan voima - niin kuitenkin tärkeä osatekijä. Ne arjen sankarit, puurtajat ja vastuunkantajat perheissä ja työpaikoillakin ovat liian usein naisia.

Vaikka olemme menneet tasa-arvossa paljon eteenpäin, on tämä yhä miesten maailma. Nainen voi tosiasiallisesti olla uhka toiselle naiselle, koska naisten on niin paljon vaikeampaa edetä yhteiskunnassa, saada johtotehtäviä tai äänensä kuuluviin. Koska meillä valitettavasti yhä elää ajatus siitä, että yksi tai kaksi kiintiönaista riittää. Koska mies on yhä oletus. Naisen paikkoja on vähän. Naisen tila on ahtaampi kuin miehen.

Kuten Liza Marklundin kirjan nimikin sanoo "Helvetissä on paikka naisille, jotka eivät auta toisia naisia", naisten välinen ystävyys ja yhteen hiileen vetäminen pitäisi vihdoin nähdä luonnollisena naisten väliselle kanssakäymiselle. Oman kokemukseni mukaan naiset kyllä pitävät toistensa puolia, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että sitä voisi tehdä enemmän. Meidän pitäisi luoda omat VAHVAT naisverkostomme, nostaa toisiamme, ja vihdoin ja viimein UNOHTAA VANHA pinttynyt ajatus siitä, että nainen on naiselle susi. Ei se ole minulta pois, jos joku muu menestyy. Emmekö me mahdu yhtä aikaa samalle tikapuun oksalle? Kyllä miehet pitävät toistensa puolia, näitä hyvävelikerhoja on sekä politiikassa että työelämässä pilvin pimein.

Äitini kasvatuksen mukaisesti ajattelen, että naisissa on erityistä voimaa ja vahvuutta. Olemme erilaisia kuin miehet ja se erilaisuus on rikkautta. Meissä on usein enemmän empaattisuutta, herkempi kyky aistia asioita, avoimuutta kuin miehissä. Uskon myös, että naisten pitää pitää naisten puolta. Itse esimerkiksi äänestän aina naista vaaleissa. Kaikista ehdokkaista etsin aina naisen, joka omaa samoja aatteita ja mielipiteitä kanssani, perhepolitiikkaa myöten. Mielestäni minulla on suorastaan velvollisuus auttaa siskoa mäessä.

Ihanaa naistenpäivää! Naisten välinen solidaarisuus. Sitä me siskot tarvitsemme. Pidetään toistemme puolia, yhdessä olemme enemmän!

Miten meillä menee Bogin kanssa?

On pitänyt jo pitkään kirjoittaa meidän täysvaltaisesta perheenjäsenestä. Bogi on nyt 5,5 kk ja koko ajan järkeä ja luonnetta tulee enemmän esiin (enkä pistä vastaan). Hän on karvainen hömelö, josta tulee varmasti huippu tyyppi. Hän on aktiivinen, iloinen, herkkäuninen, suloinen, ihana ja riiviö.

Erityisen hauskaa on ollut huomata, että Bogi on luonteeltaan erilainen kuin Kongo, vaikka kyseessä onkin isä ja poika. Hänen pöhköytensä on hyvin läheisriippuvainen. Hän rakastaa olla LÄHELLÄ ihmisiä. Jos Kongo on nukkunut suurimman osan elämästään sängyssä jalkopäässä tai omassa pedissään, Bogi olisi joka yö kaivautumassa ihan syliin saakka. Bogi on myös koko lauman hoituri, joka (jos sallitaan) nuolee kaikkien korvat, kaulat ja suupielet. Eli hyvässä (??) hoidossa ollaan ;)!

Vahtijaluonnetta on Bogilla on enemmän kuin Kongossa. Hän vahtii taloamme vähän liiankin tiuhaan ja haukahtaa kivasti jokaisesta pienimmästäkin risahduksesta. Bogin suosiossa ovat erityisesti olleet aura-autot, jotka naapuruston iloksi aloittavat usein työnsä jo klo 6. Hitokseen tässä odottelen, että vahtimisvietti hiukan laantuu....ja sitä odottavat varmasti myös naapurit.

Hän on myös rakastettava riiviö, joka puree melko paljon valitettavasti myös kiellettyjä asioita. Mun kädet ovat lemppareita ja villasukat, ja Anna-lehdet (Me naiset ei kelpaa). Listoja on jo pureksittu muutamastakin kohdasta. Oman osansa saa myös Kongo, jonka häntä ja korvat ovat ihan lemppareita.

Bogi muita ominaisuuksia:
- hän rakastaa vinkuleluja
- on jo melkein 99% sisäsiisti
- hän on vahvasti sitä mieltä, että lenkit ovat vain ja ainoastaan sen vuoksi, että voi syödä lunta tai kakkaa, oma kakka paras kakka
- tykkää harvasta valitusta lenkillä tavatusta koiruudesta
- tykkää kurkusta, vaan ei porkkanasta
- rakastaa koirapuistoja, muille koirille haukkumista ja juoksemista
- toivoisi aterian päätteeksi jälkiruuan
- herää useimmiten klo 7 mennessä
- hän saa meidät kaikki nauramaan lähes päivittäin

Kiitos Bogi kun tulit meille asumaan, tuot meille iloa ja rakkautta joka päivä.

  

Weekly Report

Viime viikolla

- ulkoilin paljon auringossa koiruuksien kanssa ja nautin kiireettömyydestä
- toimin oivallisena taksikuskina pojille
- tein super hyvää kasviscurrya basmatiriisillä.  Muutenkin kroppa on kaivannut enemmän kasviksia ja yhä vähemmän lihaa ja kanaa
- tein yhtä lasten lempparia; kananuudelikeittoa, joka oli niin hyvää, että kuopus halusi syödä sitä aamupalaksi LOL
- sain puhtaan papatuloksen. Muistakaa naiset käydä papakontrolleissa!
- ajoin epähuomiossa kohti kiellettyä ajosuuntaa, ja sain poliisit perääni. Ne sekunnit, kun huomaat poliisin olevan perässäsi, ajat auton tien sivuun ja odotat poliisin kävelevän luoksesi ovat pitkiä ja helvetillisiä kuin nälkävuosi. Melkein sain sydärin! Minut puhallutettiin, näytin ajokorttia ja sain onnekseni vain huomautuksen. Olisin voinut syleillä konstaapelia, joka oli varsin komea.
- tutustuin työttömän aktiivimalliin ja ajattelin, että kai se on ihan OK
- etsin työpaikkoja
- sain infernaalisen flunssan, jonka saan aina, ihan joka kerta Tukholman risteilyn jälkeen. En tiedä ovatko ne ilmastoinnit, jotka sen aiheuttavat vai mikä?
- en innostunut sitten yhtään Darude feat. Sebastian Rejmanin euroviisukappaleesta. Voiko olla yhtään enempää mitäänsanomattomampaa kappaletta?

Uusi Edbladsormus: sudenkorento- love at first sight

VIIKON HIMOTUS: Onko mitään raikkaampaa kuin Zaran sinivalkoinen mekko? Melkein jo näen itseni leijailemassa tässä kohti kesää....

Kuva klik

VIIKON TV-LÖYTÖ: M/S Romantic Yle Areenassa (klik). Tarinoita onnesta ja onnettomuudesta Ruotsin risteilyllä. Mitä kaikkea voi tapahtua yhden illan, yön ja aamun aikana Helsingin ja Tukholman välisellä risteilyaluksella? Eturivin näyttelijöiden tähdittämä neliosainen sarja M/S Romantic on sekoitus koomista draamaa ja tragedian alleen kätkevää komediaa. Sarjassa on kovin tunnistettavia suomalaisia tarinoita, koukku pitää otteessaan, vaikka tunnin mittaiset jaksot tuntuvatkin puolituntisiin minisarjajaksoihin tottuneesta pitkiltä.

Hienoa, että meillä Suomessa tehdään laatu(draama)komiikkaa. Mahtavia näyttelijöitä (m. Hannu-Pekka Björkman, Tommi Korpela) ja hyvää kässäriä on ilo saada katsottavaksi. Iso kiitos tekijöille!

VIIKON AJATUS:

”Suomi on harvoja maita, jossa voi nauttia täydellisestä vapaudesta. Terveen aikuisen vastuulla on käyttää tätä vapautta sen sijaan, että luettelee syitä, miksi ei voi tehdä sitä tai tätä.

Turha valittaa vankeudesta, jos sellin ovi on auki.”
– Anna Perho, Me Naiset, 6/2013


Valoisaa viikkoa! Asiat tapahtuvat ja järjestyvät ajallaan, ehkä ihan odottamatta. Uskon, että omankin elämän palaset loksahtelevat.

Parasta juuri nyt

- MAALISKUU. Olen kevään lapsi, joten ilolla otan vastaan kevätkuukauden. Odotan ihan hirmuisesti kevättä, vesilammikoita, lumen alta pilkottavaa nurmikkoa ja kadunlakaisukoneita. '
- suloinen uutinen pyylevästä rotasta, joka saatiin pelastettua (klik)
- sain vihdoin aikaiseksi nakutella Pinkin ihanan joululahjan seinälle
- tapasin ystävän lounaalla ja lämpimät suosittelut kahvila Espresso Edgelle Liisankadulla. Ihan mieletön mesta ja fiilis! Söimme molemmat Tuna Meltit- sandwichit, raikkaita makuja edukkaasti. Jospa pääsisin ensi viikolla uudestaan, hoppas så.
- ostin vihdoin ja viimein Icebugit. Aivan loistava henkivakuutus ja joka euron arvoinen. Omani löysin alesta 99 eurolla.

Viikonlopun ajatus:

There is No Time for Anything Else

“None of us are getting out of here alive, so please stop treating yourself like an after-thought. Eat the delicious food. Walk in the sunshine. Jump in the ocean. Say the truth that you’re carrying in your heart like hidden treasure. Be silly. Be kind. Be weird. There’s no time for anything else.”

— Nanea Hoffman

Voikun tuon muistaisi: Be silly. Be kind. Be weird. Milloin sinä teit jotain yllättävää tai hassua? Toivottavasti tänään tai ainakin viime viikolla.... Mikään ei pidä ihmistä elossa kuin sattumanvarainen hulluttelu. Kuten vaikka tehdä pre-aprillipila läheiselle tai lähettää lentosuukko söpölle tyypille (so scary). Sitä kohti!

Ja vielä, voisiko olla niin, että vain hulluttelulla pysyy järjissään?

Irtiotto Tallinnaan ja Harjumaalle osa 2

Seuraavaksi minibussi kurvaili sympaattiseen Öllenaut pienpanimoon. Õllenaut on kolmen paikallisen aloittama pienpanimo, jonka tuotteet on revitty käsistä ensimmäisestä päivästä alkaen. Historiallisena merkkipaaluna voidaan merkitä muistiin, että Õllenaut-panimo on ensimmäinen uuden polven virolainen pienpanimo, joka on saanut tuotteensa myyntiin suuriin kauppoihin. Voittokulku vaan jatkuu ja kaikki mitä pienpanimo tuottaa, myydään. Erityisesti mieleen jäi kuohariolut, joka oli yllättävän hyvää, vaikka olut siinä vahvasti maistuikin.

Viimeisenä etappina reissullamme oli Tallinnan tajunnanräjäyttävä Miehitysten ja Vapauden Museo, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Viron miehityskaudet, vastarinta, uudelleenitsenäistyminen ja vapaus ovat teemoja, jotka kuvailevat Miehitysten ja vapauden museo Vabamun pysyvää näyttelyä. Osallistava museo kertoo tositarinoita Viron lähihistoriasta, inhimillisistä arvoista sekä ihmisten valinnoista ja rooleista vapauden vaalimisessa.

Museon pysyvä näyttely tarjoaa tekemistä ja ajateltavaa kaiken ikäisille vieraille. Matkaoppaana Viron lähihistoriassa toimii viroa, suomea, englantia, venäjää, saksaa, espanjaa ja ranskaa puhuva e-opas. 

Museon viidestä osiosta koostuva uusi perusnäyttely tarjoaa matkan miehityksistä vapauteen. Viroa miehittäneiden totalitarististen järjestelmien epäinhimillisyyttä esitellään virolaisten omien tarinoiden kautta. Heidän rikoksensa viranomaisten silmissä oli yleensä vain se, että he olivat omia itseään.

Näyttelyn toinen osio kertoo vieraan vallan sorron alta pakenemisesta ja esittelee ulkovirolaisten historiaa. Keskiössä on vene, jolla paettiin Ruotsiin syksyllä 1944. Ensimmäistä kertaa julkisuudessa esitetään myös alkuperäisiä valokuvia pakolaisia kuljettaneen Triina-laivan matkasta.

Neuvostoaikaa käsittelevä osio osoittaa, millaisten ideologisten valintojen ja ongelmien eteen ihmiset joutuivat uudessa järjestelmässä ja kuinka miehitysvaltaa vastustettiin. Sen jälkeen näyttely jatkuu itsenäisyyden palauttamiselle omistetussa kerroksessa, joka kertoo Viron tarinan vuoden 1987 fosforiittisodasta aina Euroopan unionin jäseneksi liittymiseen vuonna 2004. Näyttelyn viimeinen osio käsittelee vapautta nykytilanteessa.

Jäimme näyttelyn jälkeen muutaman reissukamun kanssa miettimään, että ei näistä asioista ainakaan  peruskoulun historiankirjoissa saanut lukea.  Jäin myös pohtimaan, että jos Suomella on ollut omat vapaustaistelunsa ja kärsimyksensä, niin kyllä on Virollakin ollut, ottaen huomioon, että maan ensin miehitti Neuvostoliitto, sitten Natsi-Saksa ja sen jälkeen uudelleen Neuvostoliitto. Ilman silmien kostumista ei näyttelyä voinut käydä läpi, sen verran sen autenttisuus iski läpi. Pakko lukea Sofi Oksasen Puhdistus ja pian.

Matka jatkui buffetillallisella Eckeröllä ja kyllähän sitä oli taas nälkä. Tiesittekö, että Eckeröllä on seitsemän kertaa vuodessa vaihtuvat sesonkimenut (klik)? Me pääsimme maistelemaan Talvimenua, joka oli vallan mainio. Lemppareitani olivat kokonaiset katkaravut, mäti, savukalat, sekä savuporomousse saaristolaisleivällä. Pääruuaksi söin oivallisia itsetehtyjä laivan lihapullia ja täydellistä paahtopaistia kermaperunoilla. Ei jäänyt nälkä :)

Kiitos kaikille seuralaisille mukavasta seurasta ja Eckerölle elämyksellisestä matkasta. 

**Matka tehtiin yhteistyössä Visit Tallinnan, Visit Estonian ja Harjumaan matkailukeskuksen kanssa.** Kiitos.

Oscarit 2019

Olette varmaan jo salaa tai ainakin alitajuisesti odottaneet tätä: maan kuulua itseoppineen muotikoordinaattorin Oscar-gaala katsausta 2019. Ainakin tiedän siskoni odottavan tätä. Hän voi tosin olla ainoa, joka katsausta odottaa.

Rakastan elokuvia ja jos voisin, katselisin elokuvia päivät pääksytysten. Oscarit pitää katsoa totta kai myös, nauhalta tosin. Ei tämän ikäisenä jaksa enää öisin valvoa. Tietenkin gaala kestää pitkään ja on välillä helvetin tylsä, mutta aika usein siinä on ainakin jonkinlainen ennalta arvaamaton koukku. Jokainen yllättävä hetki on erityinen, tänä vuonna meillä olivat mm. Olivia Goldmanin puhe tai Lady Gagan ja Bradley Cooperin intensiivinen veto Shallow-kappaleesta.

Jos pitää valita yksi suosikkiväri, niin yksi väri erottui tällä kertaa punaisella matolla: useat tähdet luottivat hempeän pinkin eri sävyihin.

Muutama nosto:

Eniten palkinnostaan yllättyi parhaana naisnäyttelijänä palkittu Olivia Colman. Mieletön puhe, mikä ihminen ja mikä ilo. Hänen tunnepurkauksensa, pienet heitot ja sävyn vaihdokset...että hän oli siivooja ja miten hän rakasti sitä.  Aviopuolisoaan Ed Sinclairia Colman kiitti kauniisti. Pariskunta on ollut yhdessä yli 25 vuotta.  Rakastan sinua niin paljon. Olet paras ystäväni, Colman kiitti kyyneleet silmissään ja Oscar tiukasti kädessään.Hienoa, että Favorite sai palkinnon!

OK, tiesimme, että Lady Gaga näyttäisi uskomattomalta riippumatta siitä, mitä hän käytti, mutta Alexander McQueenin klassinen musta puku oli ihan omaa luokkaansa. Hän näytti tähdeltä ja tietenkin on myös tähti. Silmäluomissa oli keltaista samoin kuin kaulalla olleessa Tiffany-kaulakorussa.

Ajaton kauneus Helen Mirren ihastutti kauniilla pinkillä Schiaparelli-puvulla, jossa oli vastakkain erivärisiä tylliyksityiskohta. Miten voikaan aikuinen nainen olla kaunis.

Näyttelijä Maya Rudolph pukeutui kukkaunelmaan. Tämä puku valittiin muuten epäonnistuneitten valintojen TOP 10 joukkoon, vaikka minä kyllä tykkäsin puvusta.

Brittinäyttelijä Gemma Chan näytti upealta Valentino puvussaan. Ei muuta voi sanoa, kuin WAU.

Näyttelijä Julia Roberts poikkeaa harvoin neutraalien värien käytöstä. Tänä vuonna hän räväytti ja otti muotiharppauksen upean pinkin Elie Saabin puvun kera. Ihana vaalea pehko, jalokivikorvakorut, yksi rannekoru ja vaaleanpunaiset strappy-stilettot kruunasivat tyylin. 

Illan kipinöinti ja kemia Oscar menee Lady Gagalle ja Bradley Cooperille ja twitterissä heitä neuvottiin hankkkimaan huone. Kaksikko esitti elokuvan tunnuskappaleena kuullun Shallow-kappaleen, joka myös palkittiin gaalassa parhaan laulun Oscarilla. Esityksen edetessä tunnelma tiivistyi ja Cooper meni Gagan vierelle istumaan. Kaksikko lauloi lopulta toisiaan syleillen yhteiseen mikrofoniin. Esityksen päätyttyä he hymyilivät toisilleen vain senttien päässä toisensa kasvoista. Intiimi esitys sai valtavat aplodit yleisöltä. Hetken ajan mietin, miltä Bradleyn vaimosta tuntui katsella esitystä?




Mitkä olivat teidän suosikkejanne punaisella matolla nähdyistä iltapuvuista?
Ihanaa päivää, kevät on tullut!