keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Mörkö se lähti piiriin

Koska täällä metsän keskellä lymyilee, tukka on poikkeuksetta sykeröllä monta päivää putkeen, eikä sitä sykeröä avata välttämättä edes yöksi. No eilen avasin ja kas olihan se näky:

Mörkö se lähti piiriin, tinttan, tanttan, tallal lei. 

Eikä kukaan ole silleen, että eihän toi nyt niin paha oo.



Vaadin oikeutta kaikille möröille -17

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannuksena 2017

Taisi tulla selväksi, että juhannuksena enimmäkseen söin.

- söin lähemmäs 30 uutta perunaa  (noh ehkä liioittelen vähän...mutten paljon)
- söin maailman ihaninta grillattua pesto - ja sataykanaa, ananasta, chilihalloumia, maissia - siskon mies on supergrillimestari
- oli niin kivaa, että unohdin valokuvata (paljon)
- join valkoviinispritzeriä enemmän kuin laki sallii (noh hiukan liioittelen)
- puhalsin poliisin ratsiassa- joka juhannus näköjään sama juttu- hyvä niin!
- tein ihanaa super raikasta feta-melonisalaattia - uusi salaattisuosikkini
- kuuntelimme suomipoppia ja - pitkästä aikaa myös- nostalgiaradioa - suosittelumme! Radio on oikeasti in!
- söin suomalaisia herneitä
- syötin kuopuksen kanssa hevoselle ruohoa
- ihailin ja fiilistelin kokkoa
- olin onnellinen siitä, että lapset varmasti saivat ihania lapsuusmuistoja mm. juhannuskokosta, saunomisesta & uimisesta ja muistipelistä jne
- pidin kuopuksen kädestä kiinni kun menimme nukkumaan
- hupsuttelin siskon kanssa
- tein itse marinadin porsaanlihalle- hyvä minä! Netti/google-ruokaohjeet rulettaa!
- söin hurjasti savukalaa. Niin rakastan.
- riitelin ja sovin siskon kanssa
- olin iloinen, että lapsilla on isoäiti, joka mm. pelaa korttia, heittää tikkaa ja kannustaa
- ahdistuin työpaikan etsinnästä- ja yritin unohtaa koko homman jussin ajaksi
- sain superpalvelua Hämeenlinnassa-  mulle sanottiin maksun jälkeen iloisesti: "kiitos, se on moro!" Tykkäsin!
- pidin päässä (jo perinteeksi muodostunutta) kreisiä vihreää karvahattua
- koin taas kerran kaikki maailman tunteet ja fiillikset; ikävöin, iloitsin, itkin, hermostuin. Erityisesti itkin kun pojat siirtyivät isälleen viikoksi.
- vietimme kultaisen ja rakkaan kummipojan 9 v synttäreitä - ihana tyyppi<3 br="">
- tinderöin 10 min






Kiitos isi

Elämä on.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuksen (rakkauspainotteinen) lehtikatsaus

Niin vähän aikaa ja niin paljon lehtiä. Sain tänne maalle kasan naistenlehtiä ja olipa hauskaa lukea niitä aina välillä (siskon kanssa) kun oli aikaa. Mennään itse asiaan ja kun on juhannus, yritän keskittyä rakkauteen ja hyvään:

Menaiset: Mä jotenkin niin rakastuin Meeri Koutaniemen ja rokkari Sami Yaffan haastikseen. Jotenkin niin ihanan syvällisen ja aidon rakastunut pari. Ja voi vaan ihailla, että joku saa kokea tuollaisen rakkauden. Itse en tiedä olenko (kokenut)?  Olisihan se mahtavaa, jos molemmat ajattelisivat toisistaan (samaan aikaan), että sinä olet Se Oikea- kovin useinhan parisuhde on aaltoliikettä.
Tässä ihmissuhteessa kaikki lähtee vapaaehtoisuudesta ja itsenäisyydestä, emme voisi ripustautua toisiimme, Meeri aloittaa.
Samin piti vain ehdottaa Meerille duuni-ideaa. Hän luuli, että tapaamiseen tulee supervakava nainen.
– En tiennyt yhtään, että se on tollainen! Sami räjähtää nauruun.
Rakkaus kolahti heti.
– Se miten kaikki tapahtui, pakottaa uskomaan, että näin oli tarkoitettu. Olen monesti kiittänyt Samia, että hän löysi minut, Meeri miettii.
Tämänhetkiset ajatukseni on osuvasti muotoillut Sinkkuelämän Carrie: "I'm looking for love. Real love. Ridiculous, inconvenient, consuming, can't-live-without-each-other love."Ja kuitenkaan, en tiedä onko sellaista edes olemassa. Perustuuko mielikuvani suuresta rakkaudesta vain Hollywood-elokuviin vaikka pitkissä ihmissuhteissa 2-10v olen koko elämäni ollut? Toivonko mahdottomia? Toisaalta olen joskus ollut niin rakastunut, että sydän on ollut pakahtua siihen tunteeseen (esim. v 2013-14)- mutta silloin suhteessa on mättänyt jokin muu asia (ulkopuoliset asiat tai se, etten ole rakastanut itseäni). Vaikeinta onkin kai löytää koko paketti - palavat tunteet, molemminpuolinen kunnioitus, samanlainen arvomaailma ja ajatukset siitä, mitä elämältä haluaa. Uskon, että suurinkin roihu laantuu vuosien myötä (parhaimmillaan) lämpimäksi kumppanuudeksi, mutta pitäisihän sitä roihua olla EDES ALUSSA. Jos suhde perustetaan laimeisiin tunteisiin ja järkiperusteisiin, liitto saattaa kyllä kestää, mutta eri asia on haluaako elää sen tunteen kanssa, että en rakasta tuota toista ihmistä sydämeni pohjasta. Mistä pääsemme taas samaan kysymykseen "mitä on rakkaus". Sitä on eittämättä monenlaista.  

HS: Dannyn ja Erikan haastis. Epäkyynistyin vähän....Iholla- sarjan ja ErikaDannyn epämukavat  ja hyvinkin kiusalliset hetket (hetkeksi) unohtuivat, kun pari vaikutti ihan täyspäisiltä kumppaneilta.
Dannyyn teki vaikutuksen myös (Erikan) monipuolisuus.

”Suomi on nykyään täynnä nuoria naisia, joilla on akuankkamainen ääni. Moni pystyy tekemään poppia, mutta harva pystyy tekemään sekä tangoa että poppia.”

Ja nyt Dannykin jo lämpenee:

”Sitten, kun mentiin lähemmäksi, huomasin, että hän on sydämellinen ihminen. Hyvä luonne, hyvät arvot. Hiljalleen nämä ominaisuudet sitten lähensivät meitä ikäerosta huolimatta.” [...]
”Omissa piireissäkin meistä lentää läppää, mutta siinäpä lentää. Hauskaa, jos voi herättää vahvoja fiiliksiä. Minulla ei ole tarvetta miellyttää kaikkia.”

”Aina tämä elämä ei vain mene niin kuin olisi itse käsikirjoittanut.” 
Vanhassa Menaisissa (jonka luin vasta nyt) oli Anna-Leena Härkösen ajatus, jonka ympyröin
Pelkäsin etukäteen viidenkympin kriisiä, mutta nyt ikä tuntuu jo hyvältä. On helpottavaa, ettei minun tarvitse enää miellyttää kaikkia. Minulla on jo oikeus säästää ja suojata itseäni. Saan poistua epämiellyttävistä tilanteista. Saan jättää huonon kirjan kesken. Nuorena menin lukkoon, jos joku tönäisi ratikassa. Tunnen oloni yhä helposti uhatuksi, mutta olen oppinut puolustamaan itseäni. Nykyään saatan karjua, että helvettiäkö siinä tuupit. 
On hyvä, että ihminen välillä miettii, mitä elämältä haluaa, ja ketä elämään haluaa. Ja opettelee luopumaan ....erityisesti jatkuvasta miellyttämisestä ja suorittamisesta, joka on meille naisille (jotka ovat syntyneet 60-70 luvulla) usein tuttua.  Hyvä Anna-Leena!

Entäpä Anni Hautalan MN haastis: ”Jos vertaan nykyistä arkeani ydinperhevuosiin, suurin ero on, että nykyään minulla on enemmän aikaa olla yksin.”

Minulla ei ole erityisen kova itsetunto ja mietin paljon, mitä minusta ajatellaan. Kun sanotaan pahasti, kyllä se osuu.
– En silti yritä olla muuta kuin olen. Kuljen meikittä, koska olen liian laiska tälläytyäkseni. Tiedän myös, miten olla rasvaton ja lihaksikas, mutta en jaksaisi elää niin. Mieluummin nautin elämästäni mahan kanssa kuin kituuttaisin itselleni sixpackin.
Tuon ajatuksen mäkin allekirjoitan, että mulla ei ole erityisen kova itsetunto, mietin usein mitä musta ajatellaan, mutta en silti yritä olla muuta kuin olen. Vaikka on sitä miettinyt, mitä ihmiset ajattelee esim siitä, että olen ollut jo vuoden työttömänä, että mikä naisessa on vikana? Tai että sehän on ollut sinkkunakin jo 2,5 v!!! En ole viitsinyt selitellä, että onhan tämä ollut ihan oma valinta(kin). Olen halunnut ottaa näin 44 vuotiaana hetken hengähdyksen monen raskaan (Yh) "ruuhkavuosi"vuoden jälkeen, enkä ole etsinyt (tähän saakka) kuin oikeasti mua kiinnostavia työpaikkoja. Nyt on tosin tulleeet realiteetit vastaan, ja olen tajunnut, että on täysin mahdollista, etten löydä/saa työtä joka on suuri intohimoni, mutta joka maksaa laskut. Sekin on tosin jotain, se.

Ugh olen puhunut.

Boldaukset omiani.

torstai 22. kesäkuuta 2017

"Mä niin tykkään teistä ja teidän tavistisseistä"

Mä olen niin kiitollinen universumille siitä, että mulla on kamuja, joiden kanssa jutella ihan kaikesta, esim anorektisista julkkiksista, joilla on barbin vartalo.  Eikä muuten - sehän on ihan normia (siis barbivartalot)- mutta kun koko some vielä hurraa asialle, niin kulmakarvat nousee.

Jakaminen on tärkeää! Tehdään sitä enemmän, painolastit vähenee  ja maailma laajenee. Ja edelleen liputan tavallisuuden, epätäydellisten  ja AITOJEN omannäköisten ihmisten puolesta. Niin kuin Tiiakin tovi sitten mainiossa blogitekstissään "Täydelliset ihmiset". Käykää lukemassa, suosittelen.

Muiskuja! 

On maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Juhannus ah mikä ihana tekosyy! Täytyy tunnustaa, että mua ei innosta juhannus ainakaan vielä ihan kauheasti. Ihan kivaa lähteä mökille, mutta vesisade/kylmyys ei kiehdo ollenkaan. Huomiseksi on luvattu viileähköä ilmaa, ehkä mä juon hillityt perseet ja murjotan terassilla koko illan toppatakissa ja villapipossa.

No pitää yrittää nauttia kesästä, kirpakasta ”raikkaudesta” ja virkistävästä viileydestä - kesä on kuitenkin kesä! Rakkaat ihmiset, hyvä ruoka, vehreys ja vihreys, valo - siinä on jo ihan yllin kyllin yhdelle juhannukselle.


Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

-Tove Jansson

Ihanaa ja herkullista juhannusta teille kaikille!

_____________________________
EDIT klo 12:13. Täällä tuli juuri RAKEITA. WTF??

tiistai 20. kesäkuuta 2017

COS:in ale rulettaa

Vaikka en ole aiheesta tainnut kirjoittaa, olen ihanan Pinkin ja monen muun jalanjäljissä selkeyttämässä/karsimassa vaatekaappiani. Konmaria en ole edelleenkään lukenut, mutta allekirjoitan sen, että liika tavara- ja vaatemäärä ahdistaa ja aiheuttaa sotkuisia ajatuksia. Avara tila selkeyttää ja avartaa - myös mieltä.

Olenkin -uskokaa tai älkää- harventanut myös aleissa vaatteiden haalimista, ja pyrin kelpuuttamaan vain ne vaatekappaleet, joista tiedän tykkääväni oikeasti. Tämä tarkoittaa että olen esimerkiksi vähentänyt edullisten ketjuliikkeiden aleostoksia. Siellä ihastuu helposti johonkin ja edullisen hinnan takia kotiuttaa turhia vaatteita, joiden käyttö rajoittuu muutamaan kertaan.

Olen myös huomannut, että usein ne harkitusti ostetut, ja usein myös ne hyvin yksinkertaiset vaatekappaleet, ovat niitä pitkäaikaisempia käyttövaatteita.  

COS:in ale (alkoi siis tänään) ihastutti selkeydellään, sekä laadun että ajattomuuden suhteen. Klikkasin muutaman jutun kotiin, saas nähdä millaisia vaatteet ovat luonnossa -> siitä lisää myöhemmin.

1. Vihreät chinot 100% puuvillaa ovat klassiset ja ihan super pehmeät päällä. Valkoinen v- aukkoinen t-paita, chinot ja tennarit/birkenstockit/ballerinat - ei kesäasu muuta kaipaa!

Kuva

2. COS:in collarit ovat aivan ykkösiä, materiaali on aina 100% puuvillaa, puserot ovat ihan super pehmeitä ja mukavia pitää päällä ja mikä parasta ne menevät pepun yli ;). Yksi musta pitempimittainen collari mulla jo onkin ja tämä harmaa malli kovasti mua kiinnostelee. Ko. malli on ihan super hauska ja tykkään tosi paljon noista pliseeratuista hihoista. Tämä ja muhkea huivi menevät klassisesti vuoden ympäri farkkujen/strech fakkujen kera.


Nyt juhannusgrillauksia ja ruokia miettimään. Ajattelin ottaa jussin herkuttelun kannalta, jos kerran jäämeren kylmissä virtauksissa/toppatakissa/pipossa mennään ;).

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Weekly Report

Viikko vierähti nopeasti ja sisälsi mökkihöperön hekumallisia hetkiä luonnon helmassa. Paljon pitkiä kävelylenkkejä, henkilökohtaisia syömisfestareita, poikien riitojen erotuomarina ja sovittelijana toimimista, kirjastosta kannettuja kirjakasoja...Niin (hetkellisesti) leppoisaa ja mielentilaani sopivaa.

Melkein jo sammal kasvoi korvistani, raparperia löytyi lautaselta raparperikaurahyveen muodossa ja hyttysen pistoja sääristä, uiskentelin monta kertaa päivässä kuin notkea hylje, saunoin sieluni kyllyydestä, enkä pistänyt meikkiä kasvoille koko viikkona. Kuinka vapauttavaa, suosittelen kaikille kokeilemaan!

VIIKON KÄÄK-PALJASTUS: Martina Aitolehden eron lisäksi, siis. Viikkoraportti jää tästä viikosta lähtien kesätauolle ja palaa astialle elokuun alussa, sitten kun te kaikki blogin lukijat olette lomailleet, rentoutuneet ja vetreytyneet ja ehkä myös jaksatte lukea legendaarisia viikollisia raporttejani. Toiveissa on tietenkin myös se, että blogin emäntä on hiukan uudistunut ja postaukset ovat saaneet uutta pontta. Olen vahvasti sitä mieltä, että ihmisen pitää säännöllisesti uudistua.

VIIKON ASU: Ikivanha Esprit mekko, joka tosin hiukan kiristeli etumustosta. Noh ei se ole niin justiinsa kun oli lämmin ilma ja metsän siimeksessä piileskelin. "Se ei syö grilliherkkuja ja uusia pottuja, joka kesämekon repeämistä pelkää - paitsi meitsi, jolla on luotettava vanha Esprit mekko" onkin uusi mottoni :)  Olen just sopiva ja ihana noin -päätin ihan itse.

 


VIIKON TV SARJA: Tietty Skam. Noora ja William palasivat yhteen. Ja Sana ja Yousef hekin edistyivät suhteessaan- oli jo aikakin.   IHANAA!

VIIKON KAUNEUSTUOTE: Halleluja! Täydellinen Phytomerin kosteustuote kesän ja auringon kuivattamalle hipiälle, joka rauhoittaa herkkää ihoa ja vähentää kiristävää tunnetta iholla. Tuote ihan aikuisten oikeasti kosteuttaa ja käytön jälkeen ihon pintä näyttää sileältä ja vähemmän ryppyiseltä. Käytetään kosteusvoiteen alla. Suositteluni...ja haluan korostaa, että tuote ostettu omalla rahalla!

VIIKON KOLUMNI: HS:n Pettymys voi olla kova, jos elämässä tavoittelee pelkkiä huippukokemuksia. Elina Tanskanen kirjoittaa kesälistoista, koska on jo pitkään ollut muodikasta listata asioita, joita haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Englanniksi noista listoista käytetään ilmaisua bucket list.

On totta kai hyvä miettiä, mitä elämältään haluaa ja tehdä välillä inventaariota siitä, missä mennään, sillä aikaa on rajallisesti. Olisi kamala ajatus havahtua kuolinvuoteellaan siihen, että onkin käyttänyt elämänsä suorittamiseen ja stressaamiseen ja lykännyt ilonpitoa sen takia, että koko ajan on ollut jotain kiireellisempää tekemistä.

Jos tavoitteet kuitenkin ovat liian korkealla, pettymyskin voi olla suuri, kun kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut. [...]
Kuten viisas logoterapiaopettajani totesi aikoinaan, elämä ei ole postimyyntiluettelo. Sitä ei saa mitä tilaa, vaan sitä saa, mitä tulee. Pahimmillaan sen listaaminen, mitä kaikkea on vielä vailla, ruokkii vaatimusmielialaa ja vinoutunutta kokemusta siitä, että elämä on itselle jollain oudolla tavalla velkaa.

On pahanlaatuista itsensä huijaamista kuvitella, että tulee onnelliseksi vasta sitten, kun pääsee yliviivaamaan jotain listaltaan, koska se tekee huippukokemuksia odottelevan ajasta melkoista lusimista.

Kesäpistesysteemimme toimi sen takia, että se kannusti sitkuttelun, mutkuttelun ja voikuttelun sijaan nytkutteluun ja miettimään sitä, mikä on oikeasti mahdollista seuraavien kahden ja puolen kuukauden aikana.

Tavallisten hetkien ainutlaatuisuuden fiilistely voi auttaa sen sisäistämisessä, mikä on itselle elämässä tärkeää ja mitä arvostaa. Näiden ajatusten pohjalta saa halutessaan tehtyä oikein pätevän toimenpidesuunnitelman tulevia vuosia varten. Tuolla listalla voivat toki olla niin Taj Mahal kuin suosikkitubettajan kanssa hengaaminen. Kukaan ulkopuolinen ei nimittäin voi sanoa, mikä auttaa itse kutakin menemään eteenpäin elämässään.

VIIKON KIRJA: Mhairi Mcfarlanen Tyttö muiden joukossa (Who's that girl?). Chick littiä, mutta millaista sellaista..!? Kirja, jota ei malta laskea käsistään, ja joka on kirjoitettu lennokkaalla, lähes fiksun hauskalla ja terävällä kielenkäytöllä. Suosittelen kesälukemiseksi kaikille. Nyt onkin kirjailijan muut kirjat varattu kirjastosta, tuskin maltan odottaa.

Melkein tuli mieleen Sophie Kinsellan  parhaat (eli ensimmäiset) kirjat, tosin twistillä koska jotain "fiksuakin" ajatusta kirjoista löytyy.

VIIKON AJATUS: Mhairi Mcfarlanen innoittamana:

 “He's an irrelevant person. Learn to spot irrelevant people. Don't expect someone who doesn't know who they are to care who you are.” 

“You won't find someone who treats you as you should be treated until you start to believe you are worth the ones you want, the ones who aren't asking you to do any work. Find the man who appreciates you at your best, not one who confirms your worst suspicions about yourself.” 

(Kursivoinnit omiani.)

Muiskuja ja iloista juhannusviiikkoa. 
Juhannuskelit ovat mitä ovat (mikä on uutta?, tämähän on sama juttu joka vuosi), eli revitään iloa jostain muusta kuin keleistä. :D

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Parasta juuri nyt

- kirjastosta löydetyt Murha Sandhamnissa- dvdt. Kauniita kesäisiä saaristolaismaisemia, murha tai kaksi ja siihen vielä päälle romantiikkaa....mitä muuta voisi nainen tv-sarjalta toivoa? Niin ja jotenkin samaistun saaren topakkaan naiseen: Noraan, joka on eronnut kahden lapsen mamma. Hänkin etsii paikkaansa elämässä ja toki...rakkautta myös.
- J.Crewin täydellinen raitapaita alessa
Kuva

- KESÄ...oikea Suomen kesä, täällä juuri nyt. Olen ottanut aurinkoa ja käynyt uimassa päivisin, ihan vain koska on NIIN KUUMA. Ihkua! Pojatkin uivat ja hyppivät laiturilta kaiken maailman hyppyjä, niin, että ihan hirvittää. Tänään saamme lisäksi seuraa, kun ex -appivanhemmat saapuvat maalle.
- Luonto. Niin, olen ilmeisesti sairastunut outoon "hihhuli"- tautiin, jossa ihastellaan luonnon ihmeitä, mutta hei - antakaa tämä anteeksi mökkihöperölle :) Aamulenkeillä kohdataan lampaat ja hepat ja sirenien ja kielojen huumava tuoksu, aamu-uinnilla kuikat, siihen päälle rantakärmeet, lokit jne. Juu hupsua, olen vähän höpsähtänyt tai ehkä mulla vaan on kerrakin aikaa huomata elikoita ja asioita. :D On kuitenkin hauskaa huomata, etten juuri nyt haluaisi olla missään muualla maailmassa.
- Uudet perunat ja savukala - onko parempaa yhdistelmää? Ei ainakaan tässä vaiheessa kesää.
- Raparperikaurapaistos vaniljajäätelön kanssa. 

Ihanaa viikonloppua, murmelit. Toivottavasti se on ihana ja täynnä kuplia!

tiistai 13. kesäkuuta 2017

ALEALEALE- aleharakan hekumalliset hetket ovat käsillä

Aikani kuluksi laittelen muutaman alevinkin jakoon, josko joltakulta olisi mennyt ohi, ja ajatuksissa olisi täydentää vaatevarastoa tai laukku- ja asustekokoelmaa.
HM ja Lindex ovat aloittaneet jo alensa. Yritin katsoa pojille syysvaatetta esim softshelltakkia yms (juu shoppaan aina etukäteen seuraavaa kautta varten), mutten löytänyt kokoja. Itselleni en löytänyt mitään vaikka muutama kasmirneule (exclusive mallistosta) -30% mietitytti.

& Other Stories aloitti alennusmyyntinsä eilen ainakin niille, jotka ovat tilanneet uutiskirjeen. Olin huomaavinani, että tuotteet olivat -50% alennuksessa. Vähän mietin klassista mustaa mekkoa (koska Filippa K himotus jäi väliin), mutta vielä ajatuksen asteella, koska mekkotarpeet ehkä noin miinus nolla työttömyyden takia. Myös kasmirneule kuudella kympillä ja kauniit ballerinat 45 eur ihastuttivat. Muutenkin olin huomaavani paljon alevaatteita aikaisemmilta sesongeilta.

Myös Bootz aloitti alensa ihan hetki sitten, ja olin ollut kaukaa viisas, ja siirtänyt wish listille pari juttua, joiden toivoin tulevan alennukseen. Noh niin hyvin ei käynyt, joten rahat säästyivät....vielä.  Alet olivat kevätmallistosta 30% luokkaa, ja talvimallistosta -50%. Wondersin klassisia ballerinoja katselin, olivat -30 % alessa.

COS ja Zaran alea saamme vielä odottaa, mutta luulisi, että nekin alkavat pian. Alethan näköjään alkavat joka vuosi vähän aikaisemmin, siltä ainakin minun silmissäni näyttää.

Iloa viikkoon!