Kun ei ole mitään asiaa...

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

...voi lainata viisaita naisia ja inspiroitua Pinterestistä.

"The only thing we can depend on in life is that everything changes. The seasons, our partners, what we want and need. We hold hands with our high school friends and swear to never lose touch, and then we do. We scrape ice off our cars and feel like winter will never end, and it does. We stand in the bathroom and look at our face and say, “Stop getting old, face. I command you!” and it doesn’t listen. Change is the only constant. Your ability to navigate and tolerate change and it’s painful uncomfortableness directly correlates to your happiness and general well-being."

– Amy Poehler
REBLOG - 5,606 NOTES

"Each time you make a good decision or do something nice or take care of yourself; each time you show up to work and work hard and do your best at everything you can do, you’re planting seeds for a life that you can only hope will grow beyond your wildest dreams. Take care of the little things—even the little things that you hate—and treat them as promises to your own future. Soon you’ll see that fortune favors the bold who get shit done."
- Sophia Amoruso









Weekly Report

maanantai 14. tammikuuta 2019

Viime viikolla:

- joulukuusi sai poistua talviunille
- nautiskelin Kappelin blinejä blogisiskojen kanssa. Oi iloa!
- nautin ihanista pakkaskeleistä
- ostin maailman herkullisimpia veriappelsiineja Lidlistä
- minä, joka en koskaan voita mitään arvonnoissa, voitin Pinkin kirja-arvonnassa Hanna G kokkaa- kirjan ja Maikun koruarvonnassa ihanat korvakorut. Nyt ehkä kannattaisi lotota!
- katselin työpaikkoja, mutta kovin on hiljaista työmarkkinoilla tällä hetkellä
- tutkailin kevään teatteritarjontaa ja kyllähän sieltä löytyi ainakin kaksi superkiinnostavaa tapausta. Ei muuta kuin lippuja varaamaan ja maailman parhaiden naisten kylttyyrikerhoa aktivoimaan!
- hemmottelin lapsia heidän yhdellä lempiruuallaan: pasta carboranalla. Kastikkeen salaisuus on pekoni, purjo, pakasteherneet, sitruuna, kuohukerma yhdistelmä. Tätä syötiin poikien pyynnöstä kahtena päivänä ja aina kuulemma tein liian vähän. Hyvä äiti- pisteitä tippui plop plop.
- söin kolmena iltana pelkästään 2 munan munakkaan, toki vedin erittäin runsaat lounaat. Lisäsin myös rahkapurkki+ Piltti mangosose aamiaisia hiilareitten sijaan. Hyvä minä!
- ostin osamaksulla uuden iiihanan läppärin, koska väsyin ostamaan 80 e johtopakkausta. Kiitos Bogi kun teroitat hampaitasi pelkkiin johtoihin, tämä oli jo toinen! Myös puhelimen johto sai kyytiä :(

VIIKON TEATTERI:  Kävimme katsomassa ex-anopin kanssa Kaasua, komisario Palmun Helsingin Kaupungin teatterissa. Kaikki Matti Kassilan Palmut aikoinaan tv:sta katsoneena, olin varsin innoissani siitä, että ainakin yksi kirjoista pääsee teatterilavalle. Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939) ja sen pohjalta tehty elokuva Kaasua, komisario Palmu (1961) lienevät monelle ne tunnetuimmat Waltarin tuotokset, ainakin Palmu-osastosta.  

Kaasua, komisario Palmu on kahdessa tunnissa vedetty napakka jännitysnäytelmä ja komedia, joka viihdyttää juuri sopivalla volyymilla. Koska syyllisiä tuntui piisaavan reilusti niin osa hauskuutta oli arvuutella (tai muistella) murhaajaa. Yllätys se oli ainakin itselleni ja hyvä niin!

Palmun maailma on aika miehinen, ja naisroolit jäävät siksikin suorastaan sivuosaan. Neiti Kirsti Skrof  (taidokas Sara Paasikoski)  ja hykerryttävän melodramaattinen kabareelaulajatar Iiri Salmia (hurmaava Vuokka Hovatta) ovat ne isoimmat osat, ja nämäkin roolit jäävät aika pieniksi.

Koko tarina pyörii luonnollisesti komisario Palmun ympärillä, joten hänen hahmo on olennainen osa esitystä.  Kari Väänäsen Palmu on murahteleva mörrimöykky, jonka sutkautukset naurattivat meitä aidosti. Suositteluni ja kiitos lipuista!

Kuva

**Liput saatu**

VIIKON DEITTIVASTAUS:

VIIKON HIMOTUS: Marimekon kevät maaliston kaunis vihreän, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyinen Katleija-mekko. Ihana!

VIIKON AJATUS:
Aitojen asioiden reitti
ei oikeasti koskaan
kulje töyssyittä.
-Samuel Butler
Kevyesti rullaavaa viikkoa!

Parasta juuri nyt

perjantai 11. tammikuuta 2019

- uudet silmälasit, jotka ilostuttavat, koska on se vaan niin mahtavaa nähdä asiat kristallisen kirkkaina. Ihan kuin maailma olisi ainakin osin kirkastunut muutenkin
- Kappelin blinit, joita pääsin maistelemaan 40+ kamujen kanssa. Ruokataivas!
- Marianna Stolbow:in kolumni uusimassa Annassa. "Päätän jäädä tähän, tämän ihmisen rinnalle, koska hänen kanssaan minulla ei ole mitään hätää". Tykkäsin myös Ella Kannisen haastiksesta, mikä vahva ja itsenäinen nainen!  Peukku!
- jokin outo kevätfiilis, vaikka hanki hohtaa ja talven valkohiutaleet hiljaa leijailee. Tekee mieli ostaa tulppaaneita, lakata kynnet sinisiksi, ja pukea päälleen kukkamekko. Outo olen, yes I know.
- rakkaan esikoisen synttärit, ja kortti jonka kyynel silmässä hänelle kirjoitin:

Synnyit 10.1. myskyisenä talvipäivänä, jolloin Aurinkolahden
altaiden vesi tulvi yli. Siitä hetkestä lähtien elämä on
ollut iloa, huumoria, taitavuutta, älyä, ja vaarallisia tilanteita.
Pikku veljen vahvaa pataan pistämistä ja toisaalla taasen
tasapainoksi koiruuksia, fudista ja tennistä.

Paljon onnea muru 
Olet täydellinen. I❤YOU
Äiti

Mahtiviikkistä murut!



Kevään 2019 mekkomuoti

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Ulkomainen lempilehteni RED magazine edelleen sen tietää, v. 2019 mekot edelleen rulettavat.   

Ihanan mekon voi onneksi löytää monesta nettikaupasta, tai parhaimmillaan täydellinen mekko löytyy jo kaapistasi. Kaikista ohutkankaisimmat ja olkaimettomat mekot voivat olla jo liian kesäisiä, mutta esimerkiksi pitkät hihat tuovat mekkoon heti sopivan talvisen tunnelman. Ihan paras yhdistelmä on mekko ja poolopaita alla.

Lisäksi mekko tarvitsee kaverikseen vain kunnon sukkahousut ja sopivat nilkkurit, sekä tietenkin lämpimän takin ja neuleen ulkona liikkumista varten tai yhdistä mekko rennon tyylikkäästi farkkuihin. 


Uusimmat ja ihanimmat mekkolöydöt:

& Other Storiesin mekko valkoisilla pilkuilla on vallan ihana mekkouutuus, mikä parasta se on 100% viskoosia. Ovh  79 eur
Kuva

Ihastuin myös ASOS:in ihanaan edukkaaseen mekkoon, joka oli valitettavasti 100% polyesteria ja hinta 25 e.
Kuva

 Ihana Zaran 100% viskoosinen kukkamekko tämä ovh 49, linkki kuvan alla...
Kuva'

Kuva
Epäsymmetrinen & Other Stories mekko on supersuloinen, materiaali 81% viskoosia ja 19% silkkiä. Ihana!

Super kiva on myös Lindexin pantterikuosinen mekko, jonka pistäisi päälle heti. Mekko on tosin hiukan läpinäkyvä, toivottavasti se ei ole liian "antava". 


Ilokasta ja mekkoista päivää! Mulla juurikin päällä Myrttinen-mekko, kädessä höyryävä kahvikuppi,  kyllä kelpaa.

Weekly Report

maanantai 7. tammikuuta 2019

Viime viikolla

- nautin VALOsta, pitkän ulkona vallinneen harmausjakson jälkeen, se oli jotain niin ihanaa
- löysin taas orastavan the asenteen. Oikeasti, asenne vaikuttaa ihan hirveän paljon. Epätoivon päivinä tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä. Seuraavana päivänä mieli voi olla ihan toinen, eikä voi ymmärtää, miksi edellisenä päivänä sama todellisuus tuntui niin käsittämättömän vaikealta.
- kevensin kahtena päivänä ja söin ateriaksi salaatin. Tein mm. couscoussalaattia, joka on yksi lempiherkkuni erityisesti kesällä.
- sain vihdoin ja viimein COS:in aletakin ja kyllä se taitaa jäädä vaatekaappiin. Oi, tätä materiaalista iloa! Samalla tosin mietin, että vuoden 2019 tavoitteenani on siis tulla entistä tietoisemmaksi kuluttajaksi, joka tekee harkitumpia ostopäätöksiä.
- kirjaston rästimaksut ja myöhässä olevat kirjat. Enkö mä oikeasti koskaan opi?
- söimme perusruokia mm. nakkikeittoa (niin hyvää kun laittaa pienen palan koskenlaskija-juustoa) ja kanaa/riisiä/parsakaalia
- innostuin Ostolakossa- blogin tavarahaasteesta klik , tavoitteena on mennä helmikuun alussa kirppikselle
- ärsyynnyin koiruuksien riehunnasta, varsinkin kun joulukuusi kaatui

VIIKON ASU:


VIIKON HIMOTUS: Kyllä se Madde vaan osaa. tämä kolttu oli hänellä päällä Silvian 75 v juhlissa. Ihana!
Kuva

VIIKON VOICE OF FINLAND KAPPALE: Huikea veto!



VIIKON ILOSTUS: Nuorille Leijonille MM-kultaa dramaattisessa finaalissa. Onnittelut hienosta voitosta. Suomalaiset nuoret jää­kiekkoilijat mursivat vanhat myytit ja pyyh­kivät pölyttyneet kummi­tukset tieltään. Mikä parasta:  yksikään pelaaja ei nostanut itseään joukkueen edelle, ja siinä piili MM-kultaa vieneen mestariryhmän kemian ydin. Nuorissa Leijonissa on tulevaisuus!

VIIKON TV-LÖYTÖ: This is us Nelosella.  Laatudraamaa arvostaville on nyt tarjolla Yhdysvalloissa megamenestykseen noussut This Is Us -sarja. Sarja on tällä hetkellä Yhdysvaltojen katsotuin. Sarjassa seurataan kolmea perhettä ongelmineen ja onnistumisineen, eikä kyyneleiltäkään vältytä. Lämminhenkinen sarja, tykkäsin kovasti sarjan kahdesta ekasta jaksosta.

VIIKON AJATUS:  
“I want a life that sizzles and pops and makes me laugh out loud. And I don’t want to get to the end, or to tomorrow, even, and realize that my life is a collection of meetings and pop cans and errands and receipts and dirty dishes. I want to eat cold tangerines and sing out loud in the car with the windows open and wear pink shoes and stay up all night laughing and paint my walls the exact color of the sky right now. I want to sleep hard on clean white sheets and throw parties and eat ripe tomatoes and read books so good they make me jump up and down, and I want everyday to make God belly laugh, glad that he gave life to someone who loves the gift.”

Shauna Niequist
Säkenöivää vuoden toista viikkoa!



Parasta juuri nyt

perjantai 4. tammikuuta 2019

Uusi vuosi ja uudet kujeet eli parasta juuri nyt:

- näen punaista, kun kaikki karppaavat tai ainakin puhuvat siitä. Yritän keksiä omalle ruokavaliolleni jonkin muun nimen kuin karppaus. Voisihan se olla vaikka "normaali, terveellinen ruokavalio", joka tietenkään ei kuullosta yhtään niin trendikkäältä. Juuri tämän vuoksi suorastaan ihastuin Saaran lautasella- blogin postaukseen (joihin tulee jatkoa) KAHDEN VIIKON ENERGIAA LISÄÄVÄ TEHOSTARTTI RESEPTEINEEN, 1.OSA, 4 PÄIVÄÄ 
En aio noudattaa reseptejä orjallisesti (koska olen selkärangaton), mutta hyviä vinkkejä siitä saa hurjasti. Peukku, kohtuus on erittäin OK!
- olen ihan vähän kyllästynyt näihin uudenvuoden spurtteihin mitä ihmiset tekevät, laihis hypetykseen, naisten lehdista puhumattakaan. Että nyt pitäisi käydä salilla, jumpissa tai juosta ja syödä kevyesti. Jos kuvitteellinen supersportti hlö x  toimii kanssasiskojensa esikuvana ja innoittajana, saattaa liikunnan määrä kääntyä itseään vastaan. Moni saattaa ajatella, että koska ei pysty liikkumaan kuin pari kertaa viikossa max tunnin, ei ehkä kannata aloittaa lainkaan, ja ettei voi laihtua ryhtymättä samalla piiskaamaan itseään ylenpalttisella liikunnalla.  Se on harmillista se. Juuri siksi ihailen Pinkkiä, joka on ystävänsä kanssa perustanut Kunnon kohkaajat insta-tilin niille, jotka tekevät jotain silloin kun ehtivät (eli minä!). Vähemmän on enemmän. Tsekatkaa (klik)
- uusvanha tukka, eli tukka, jota ei ole leikattu yli 2 kuukauteen. Tykkään vaihteeksi.
- leopardiprintti ja punainen tunika -> rulettaa
- unelmointi ja inspiroituminen. Ostin juuri lempilehteni RED:in tammikuun numeron.

Iloa viikonloppuun!



 

Vuosiraportti 2018

maanantai 31. joulukuuta 2018

Jo hyvin monen vuoden ajan olen kirjoitellut vuosiraporttia. On mielestäni ihan silmiä avaavaa ja jopa terveellistä pysähtyä  miettimään kulunutta vuotta ..mm. unelmia, tavoitteita, elämää ja saavutuksia.

Omassa mansikkapaikassa, ilman meikkiä ja happy



1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Aloitin 2.1. uudessa työpaikassa. Työkamut olivat aivan mainioita tyyppejä, vaikka toki siinä meni hetki, että löysi ne omat tyyppinsä, työ taas mielenkiintoista ja motivoivaa. Uuden oppiminen todella hektisessä tilanteessa oli raskasta, mutta toki myös antoisaa - ja nyt voin ylpeänä sanoa, että I did it.

Loppuvuodesta ostin pitkän pohdinnan jälkeen toisen koiran, Kongon pojan, maailman ihanimman tirriäisen. Jos jotain Bogi on tuonut perheeseemme, niin rakkautta ja iloa. Pojat jumaloivat koiraa (tai molempia),  ja kyllähän tuollainen urboturbo saa hymyn huulille, vaikka vielä tovin joudumme korjailemaan kotona pissoja ja kakkoja.

Blogissa aloitin "tyylilyyli" postaussarjan, joka oli -vaikka itse sanonkin - mielestäni aivan mainio. Maailma on täynnä tyylilyylejä kun sen oikein oivaltaa. Suuri kiitos kaikille, jotka siihen osallistuivat ja sitä seurasivat - jatkoa tulee, kunhan keritään. 

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

Minulla oli tavoitteina vuodelle 2018:

Matkoja. Aurinkoa. Ulkoilua. Armollisuutta ja lempeyttä itseäni ja muita kohtaan. Rakkautta kaikissa muodoissaan ja ammattillista kehittymistä.  Poikien kasvamista omiksi itseikseen ilman suurempia karikoita.

Matkoja oli kolme, ja auringostakin pääsin nauttimaan mm. Turkissa ja kesälomalla. Kävelyllä ja koiruuslenkeillä tuli käytyä min. 2 krt päivässä, joten sen tavoitteen saavutin. Työssä ollessa lenkkien pituus tosin lyheni lyhenemistään, mutta ei se matkan pituus vain laatu :) Rakkautta sain perheen ja ystävien kautta, olenkin surperkiitollinen, että mulla on niin paljon hyviä ihmisiä elämässäni.

Oivan työpaikan löysin, kehityin siinä ammattillisesti  ja siitä olen todella iloinen. Rakkaus saa näköjäään vielä odotuttaa itseään, mutta näin olkoon. Kun ei liikaa suunnittele eikä yritä pakottaa asioita, asiat alkavat loksahdella paikoilleen  ja tapahtuvat helposti (toivottavasti).  Uskon, että se oikea tulee, kun sen aika on.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Uudet työkamut, monia ihania ja ystävällisiä tyyppejä! Oi iloa! Oletteko muuten huomanneet, että ihania tyyppejä on jokapuolella – kun oikein katsoo?

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En. Onneksi.

5. Missä maissa vierailit?
Matkoja tuli tehtyä Tukholmaan (avec ihanat blogikamut Tuija ja Tuula), Viroon (perhematka) ja Turkkiin (määmatka). Hyviä reissuja kaikki!
Ihana Tallinna

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?

Taidan toistaa itseäni, mutta en välitä: rakkautta,  tosi rakkautta. Carrie Bradshawn sanoin 'I’m looking for love. Real love.'


7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Olisiko 2.1. jolloin aloitin uudessa työpaikassa? Tai kun koira tuli taloon marraskuussa. Tai esikoisen pääsy liikuntaluokalle, se oli ISO ilo.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Uusi työpaikka.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

En tiedä oliko suoranaisia pettymyksiä....ehkä se, että elämässä oli liian paljon murheita, haasteita, ihmisten pahoinvointia (myös omaani) ja syöveröintiä, jotka veivät energiaani, veivät minua alas. Niin toivoisin, että saisin uuden alun, ja kaikki se jäisi taakse.

Toki se on niin, että elämä sujuu harvoin niin kuin etukäteen ajatteli. Ja usein se vie kuitenkin oikeaan paikkaan, olkoonkin, ettei sitä paikkaa voi ehkä ennalta nähdä....

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

En mitenkään suuremmin, päässä viiraa säännöllisesti sillä lailla yleensä hyvällä tavalla.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Kaikki matkat, ehdottomasti! Muutama kiva kolttu, esim tämä & Other Stories mekko oli kovassa käytössä.


12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Trumpin, kuinka hullu voi ihminen olla? Putin hyvänä kakkosena.





13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Elämiseen, asuntolainaan ja matkustamiseen. Juu ja vaatteisiin.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Mä olen aika tyytis kaikkeen melko pieneen tai tavalliseen. Innostuin tänä vuonna uusista trendeistä, elokuvista  ja kirjoista. Osin myös kävelylenkeistä ja uimisesta. Niin ja elämäniloiset ihmiset ovat ihan innostavia....niitä kun tapaa/katselee, innostuu itsekin!

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Elokuvan Star is Bornin Hollow, ihanaihana kappale.



Tai Rita Oran mainio kesäkappale:




16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

i. onnellisempi vai onnettomampi: Tekisi tietenkin mieli sanoa, että onnellisempi, mutta se ei olisi totta. Liian paljon murheita, jotka verottivat voimia. Voi kun sitä luottaisi siihen, että elämä kantaa, silloinkin kun on ollut vaikeaa jo pitkään. Koska se aina kantaa. Koska aidosti uskon, että hyville ihmisille tapahtuu (lopulta) hyviä asioita.

ii. laihempi vai lihavampi: Vähän lihavampi.

iii. Rikkaampi vai köyhempi: plus miinus 0


17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Viettäneeni enemmän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Esim ystävät ja pojat.  Että olisin elänyt enemmän hetkessä. Että olisin urheillut enemmän ja omannut enemmän terveellisiä elämän tapoja, olen ollut koko elämäni sporttinen ja syönyt suht terveellisesti. Minne se kaikki katosi? Ehkä tässäkin pätee hyväksyminen ja armollisuus, aina ei voi olla supernainen. Ei vaan voi eikä tarvitse.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Murhehtimista, netissä pyörimistä ja Netflixin katsomista, joka alkoi olla jo ihan hardcore/professional tasoa.


19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulua perheen kanssa ja juhannusta myös.





20. Rakastuitko kauden aikana?

En, valitettavasti. Taaskaan. Plääh.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?


Niitä oli monia. Killing Eve oli jännittävä ja kutkuttava, ja molemmat pääosanäyttelijät aivan täydellisiä rooleissaan. 

Bodyguardista tuli Britannian katsotuin draamasarja kymmeneen vuoteen, eikä ihme. Suorastaan täydellinen jännäri.

Sharp Objects oli vuoden parhaita lyhytsarjoja. Amy Adams esittää taidokkaasti alkoholisoitunutta toimittajaa, joka palaa kotiseudulleen raportoimaan murhatapauksesta.

Koukussa (YLE) (2 kautta) osoittaa, että kyllä suomalaisetkin osaavat tehdä taitavaa jännitystä ja draamaa.


22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?

En ole varma. En kai.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja? Naiset joita ajattelen öisin oli kirja, jonka lukeminen on valtava ilon, itseluottamuksen ja ihastelun herättäjä. Erityisesti tämä lainaus jäi mieleen:
Yönaisten neuvoja:
Jos tiedät mitä haluat tehdä, tee se.
Jos olet kokenut nöyryytyksiä, vääryyttä tai kärsimystä, älä jää niihin jumittamaan. Mene eteenpäin. Lähde Firenzeen. Tai Roomaan. Tai Venetsiaan. Tai Napoliin.
Tee haavoistasi vahvuuksiasi. Maalaa ne helvetin isolle kankaalle kaikkien nähtäväksi.
Jos et osaa jotain, kuten nyt vaikka lukea, opettele.


24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

A Star is born soudtrack.

25. Mitä halusit ja sait?

Uuden työpaikan. Rakkaan Bogin.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Rakastumista.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Call Me By Your Name oli hurmaava, kaunis, viisas. Elokuva sattui, pakahdutti, ja toisaalta herätti  vimman elää (pakko katsoa elokuva pian vuonna uudestaan - haluan löytää sen saman vimman!). Pääosan Timothée Chalamet on lahjakkuus, joita tulee vastaan korkeintaan pari per näyttelijäsukupolvi.

The Shape of Water oli visuaalisesti hurmaava ja elokuva, joka piti ehdottomasti nähdä isommalta kankaalta. 

Etelä-Dakotan preerialla elävistä, rodeosankareiksi halajavista nuorista miehistä kertova The Rider oli vaikuttava ”puolidokumentti”. Sen henkilöhahmot olivat todellisia ihmisiä, jotka esittävät elokuvassa itseään. Visuaalisesti kaunis, pakahduttava ja katsojalleen valoa antava.

Ja A Star is Born oli visuaalisesti tajunnan räjäyttävä, tunteisiin vetoava. Katso tämä jos et ole pitkään aikaan tuntenut mitään!!


28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Mökillä omassa mansikkapaikassani. 45 v.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

Se tunne, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Ja että elämä AINA kantaa. Se usko oli loppuvuodesta täysin kateissa. Olin hetkittäin lähes toivoton.


30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Sama kuin aina ennenkin, tosin löysin pukeutumiseen enemmän MEKKOJA, värejä ja printtejä.


31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Ystävät ja perhe. Netflix :D


32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

No en ketään.


33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Järkytys Trumpin toheloinnista ja siitä, miten se vain jatkuu jatkuu yhä hullummalla tavalla. Thaimaan luolapojat ja #meetoo kampanja.


34. Ketä kaipasit?
-


35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Monta!

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?

-


37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle?

Itseni aito kohtaaminen ja rakastaminen, pois itsensä haukkuminen ja syytökset. Vaikka olen kohdannut itseäni monella tavalla vuoden aikana, vasta loppuvuodesta  tajusin, että se aito ja syvällinen itsensä kohtaaminen on kuitenkin vielä tekemättä. Liian paljon sijaistoimintoja, jotka vievät mut pois sen tapahtumisesta.

Haluan vuonna  2019 katsoa itseäni peilistä ja sanoa: "olet kaunis, ihana ja reipas. Hyvin sä vedät. Olen ylpeä sinusta. Olet rakkauden ja kaiken hyvän arvoinen. Kaikki on hyvin.  " Niin, että uskon sen ja että se on mulle totta.

Uuden työpaikan löytäminen - juu alan toistaa itseäni :D
Alan taas kunnioittaa itseäni ja kroppaani, kuuntelemalla sitä ja olemalla sille kiltti.
Haluan olla hyvä ja rakastava äiti ihanille pojilleni...että osaisin kannustaa ja kuunnella heitä.

Onnellista, valoisaa, armollista, kokemusrikasta ja rakkaudentäyteistä vuotta 2019 sinulle, rakas blogini lukija! Kiitos seurastasi, myötäelämisestä ja olemassaolostasi. KIITOSKIITOS!


Haluan taas uskoa, että elämä on ainutlaatuinen seikkailu!

perjantai 28. joulukuuta 2018

Sen verran murheita on ollut tänä vuonna, että tajusin juurikin, että se hupsutteleva ja iloinen Taru on jossain kateissa kiven alla. Erityisen harmissani olen siitä, että elä tällä hetkellä niin, että aidosti voisin hyvin. Kuulen jatkuvasti sisälläni varoitusignaaleita, joille en tee mitään. Hoidan itseäni tällä hetkellä huonosti, olen superväsynyt, en liiku kunnolla (paitsi kävelylenkkejä koirien kanssa) enkä kunnioita itseäni enkä kehoani. Myös sellainen (jopa naiivi) lapsen usko ihmeisiin ja taikuuteen on kateissa - ominaisuus josta olen aina ollut ylpeä.

Luin juuri oman postaukseni viime vuoden joulukuulta reseptitaiteilija Virpi Mikkosesta. Hänhän on elää unelmaansa ja millä asenteella, sitä minä ihailen. Hän on toimittaja, ruokakirjailija ja hyvinvointiasiantuntija, joka on perustanut puhtaita nautintoja tarjoavan nettisivuston nimeltä VANELJA.

Mä niin haluan löytää Virpi Mikkosen itsestäni. Mä niin haluan löytää aidon ilon, valon, säihkeen elämästäni. Haluan pukea päälleni paljettitunikan ja näyttää taivaalliselta. Haluan herätä aamulla ja ajatella "Mitähän jännittävää tänään voi tapahtua? Se on perusmielentilani. Toisinaan se tulee luonnostaa, toisinaan sitä pitää herätellä". Haluan taas uskoa hyvään ja unelmiini. Haluan nauraa ja olla onnellinen.... ja vahvimpana, varmimpana: haluan uskoa, että elämä on ainutlaatuinen seikkailu!

Ja jollain hassulla tavalla tiedän, että löydän aidon itseni luokse. Tiedän, että kelluva saa pian otteen, että pääsen raitelleni. Se vaan ottaa sen oman aikansa, ja saa ottaakin. Kaikelle  on oma aikansa.

Kaikki järjestyy ja maailmassa on taikaa.


 




Muiskuja vuoden viimeisiin päiviin!

Joulu 2018

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Hupsista heijaa, joulu on hurahtanut hurjaa vauhtia ja ollaan jo Tapanin päivän illassa.

Tämä vuosi oli se joulu, jonka vietin ilman poikia. Laura Malmivaarasta oli juttu HS:ssa jouluaattona, siitä miten raastavaa on olla ilman lapsia jouluna, mutta näin 8 v sitten eronneena, alan tottua asiaan. Toki Lauran sanat olivat totta: "Olemme täällä toisiamme varten, emme selviytyäksemme yksin. Olemme turvassa toistemme kanssa, heikkoina ja epäonnistuneina. Ikävöimme yhdessä, saamme lohtua yhdessä." Jouluaaton vietin siskon luona ja ip ja ilta menivät hyvällä mielellä. Parasta oli yhdessä olo, lasten ilo ja se, että söimme itsemme tainnoksiin ja saimme kaikki kohtuudella lahjoja.

Onnistuneen jouluaaton jälkeen katsoin illalla kotona Love Actually- elokuvan. Elokuva oli ihan mainio ja näppärä, ja sanomaakin löytyi.  Mieleeni jäivät erityisesti elokuvan  "If you look for it, I've got a sneaky feeling you'll find that love actually is all around.” Rakkautta on kaikkialla. Tottahan tuo on, enkä pistä vastaan.

Mullakin on monta rakastavaa syytä olla tyytyväinen ja kiitollinen. On ihanat lapset, perhe, höpsöt koirat ja mahtavat ystävät, niitä ilman elämä voisi olla huomattavasti ankeampaa. Mulla on  turvallinen koti ja hetken aikaa vielä työpaikkaa ja mainiot työkamut. Eikö siinä ole muka tarpeeksi syytä olla onnellinen, mitä häh? Ja olenkin, totta vie. Se on vain erilaista rakkautta, enkä sano, että se olisi yhtään huonompaa, mutta kyllä näin kohta 3 v sinkkuna alan jo kaivata olkapäätä, suukkoja, halauksia, toisen ihmisen kanssa nukkumista. Kumppanuutta. Jakamista. En siis pistäisi pahitteeksi jos ovelleni ilmestyisi mies, joka näyttäisi lappuja, johin on kirjoitettu:

With any luck, by next year
I'll be going out with one of these girls...
But for now, let me say,
without hope or agenda,
just because it's Christmas—
(and at Christmas you tell the truth)
to me, you are perfect
and my wasted heart will love you
until you look like this...
MERRY CHRISTMAS  

Joulukirjaksi muotoutui Michelle Obaman kirja - tykkäsin siitä todella paljon. Netflix oli myös hyvä ystäväni - ja ruokavalio  hyvin suklaapainotteista, mutta söin myös jotain vihreää....vihreitä kuulia. Ja lasagnea.

Tapanina sain pojat seurakseni ja vietimme kakkosjoulua äitini luona. Makoisa ja runsas joulupöytä oli katettu ja kaikki oli mehevää ja maukasta. Tuli tietysti syötyä liikaa, se kuuluu jouluun, onneksi tai valitettavasti. Afrikan tähteä ja kuluneen vuoden läpikäyntiä ihan koko poppoon avulla.

Tässä ei tainnut välttämättä olla päätä häntää, muuta kuin se, että jouluun kasautuu painolastia, joka pistää pienen ihmisen miettimään, ajattelemaan ja pohtimaan elämää yleensä ja ihmissuhteita, eikä siinä toisaalta ole mitään pahaa. Joka tapauksessa mitä sydämellisintä Tapania kaikille!








 
Back to Top