Parasta juuri nyt

- mulle tuli kamala tukkakriisi, tukka on lötkönliru vapaana ja melkein yhtä kauhea ponnarilla. Onneksi löysin muutaman vinkin lirutukalle, jota ei ole pituudella/tuuheudella siunattu. Kampaaja onneksi myös varattu!

- en ole käynyt Hulluilla päivillä, enkä missään muuallakaan hintahullutus-päivillä. Hyvä minä!

- Roosa nauha keräys alkoi, joten ostathan sinäkin tämän vuoden nauhan? Koska sekä äidilläni ja äidinäidillä on ollut rintasyöpä, ja äidinäiti menehtyi siihen, ajattelen että on suorastaan velvollisuus osallistua kampanjaan tärkeän asian puolesta. Roosa nauha on maailmanlaajuinen kampanja rintasyöpätietoisuuden puolesta. Suomessa se on Syöpäsäätiön järjestämä varainhankintakampanja. Roosanauha maksaa 4 e. 

- uusi Bond leffa, tietty! Oma FB ja IG ovat täytyneet koko eilisen ajan kamujen James Bond hehkutuksesta.  Itse yritän jaksaa odottaa poikien syyslomaan, jolloin menemme katsomaan elokuvan isommalla porukalla avec pojat ja kummipoika. HS:ssa Juho Typön arvio elokuvasta oli varsin hyvä:

Miten No Time to Die tästä kaikesta suoriutuu?

Erittäin hyvin. Katselun jälkeen oli tyytyväinen olo. Vähän haikea, helpottunutkin. ”Hyvin se meni”, teki mieli todeta ääneen – en tiedä kelle, ehkä itselleni, ehkä Bondille.

No Time to Die ei ole täydellisen onnistunut, mutta siinä on riittävästi sekä vanhaa Bond-henkeä että jotain uutta. Esimerkiksi merkittäviä juonipaljastuksia kannattaa tällä kertaa oikeasti vältellä ennen katselua.

Ennen kaikkea se on hieno päätös Craigin Bond-saagalle. Joskus 20 vuotta sitten olisin nauranut, jos joku olisi sanonut uuden James Bond -elokuvan olevan koskettava. No Time to Die on, sitäkin.

 

- Laura Frimanin uusi kirja Tauko (Gummerus 2021), joka on pakko lukea jo siksi, että Laura on herkullisen hyvä kirjoittamaan ja ihan jo tärkeän aiheensa puolesta. Miksi me shoppaamme, miksi shoppailu tuottaa hyvänolon tunteita? Tauko jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin on raivorehellinen, päiväkirjamainen muistelma siitä, miten pukeutuminen ja vaatteet linkittyvät ihmisen itsetuntoon, tunne-elämään ja ihmissuhteisiin. Kirja paljastaa hulvattomia yksityiskohtia kirjailija-toimittajan elämästä ja uusperhearjesta ja tulee tallentaneeksi suomalaisen koronavuoden 2020 ja sen ilmiöt, kuten mökkeilyn ja neulomisbuumin.

”En osta vuonna 2020 yhtäkään vaatetta. En uutta, en vanhaa. En pientä, en suurta. En järkevää, en päähänpistoa. En turhaketta, en välttämätöntä. (Aion vuoden aikana selvittää, mitä ”välttämätön” oikeastaan edes 2020-luvulla tarkoittaa.) En yksiäkään sukkahousuja tai alkkareita. En, vaikka viimeinenkin alushousuparini repeäisi keskeltä kahtia.”

Päinvastoin kuin Laura, en itse kykenisi olla ostamatta vaatteita vuoteen, enkä edes halua. Pinnallista kyllä, myönnän! Toisaalta olen viime vuosina tiedostanut sen, että edukasta pikamuotia kannattaa vältellä, mielummin haluan panostaa vaatekappaleisiin, jotka kestävät pitempää, ehkä koko loppu elämän käyttöä. Sekä suurin oivallukseni viime vuosilta- laadukkaita vaatelöytöjä kannattaa etsiä käytettynä (secondhand kaupat, fb kirppikset, tori.fi)! 

Koska sellaisia vaatelöytöjä käytän aina vaan viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Joihin en kyllästy, jotka tuntuvat aina omilleni ja joiden kanssa olo on hyvä. Niitä meinaan ostaa jatkossa harkitusti, mutta ennen kaikkea nauttia siitä setistä, joka kaapissani jo entuudestaan on. Ne ovat se minun juttuni, joten miksi ihmeessä olen ostellut sekaan mitä sattuu kummallisuuksia.

Rentoa viikkistä, murut! Ja jee, tänään alkaa Vain elämää!