Itsenäisyyspäiväraportti 2019 a la muotikoordinaattori

lauantai 7. joulukuuta 2019

Taas on legendaarisen muotikonsultin aika arvioida linnan juhlien hitit ja hudit. Tämän vuoden teema oli ehdottomasti kierrätys ja kimallus/paljetit. Näin kukkahattutätinä olen ennemmin kierrätyksen kannalla, uusiokäyttö juhlapuvuille on viesti ekologisuudesta. Ilmastonmuutoksen aikana se toki välittää tärkeän viestin, mutta tärkeänä päivänä tarvitaan myös kimalletta ja valoa elämään!   Sen lisäksi vieraiden puvuissa näkyi tuoreempi ilmiö – kukkakuosit.

Ihanaa oli huomata, että juhliin oltiin panostettu!! Juhlissa oli upea tunnelma ainakin sohvalta katsoen, ja näyttävyys aivan eri tasolla kuin normaalisti. Upeita koruja, kauniita kampauksia, leveitä helmoja, pitkiä laahuksia...toki myös outoja aamutakkivirityksiä. Suomalaisia korumerkkejä, kuten Kalevalaa ja Lapponiaa, suosittiin - hienoa!  Mutta mennäänpä itse asiaan:

Valtakunnan ykkösnainen Jenni Haukio oli jälleen kerran tyylikäs,  niin ihailen hänen yksinkertaista tyyliään.  Oli hienoa, että hän oli ottanut puvun, jota on aiemmin käyttänyt vastaavassa tilaisuudessa. Sitä oli vähän muodistettu, siihen oli tuotu hihat ja korut olivat nappivalinta. Pidän myös siitä, että hänen esiintymiseensä on vuosi vuodelta tullut lisää särmää, näyttää siltä, että pidättyväisen kuoren alla  asuu kettutyttö.

Joka vuotinen suosikkini ja aina-onnistuja Jaana Pelkonen oli taas kaunis valkoisessa luomuksessa, tosin sellaista "sykähdys" vibaa en kokenut. Ja tarvitsiko asu kultaisia vöitä ja koruja....mutta ehkä tarvitsi ja se oli juurikin se "clue", enkä vain tajunnut.
Siivousyrittäjä Saana Tynin puku oli myös kaunis ja plussaa oli kierrätysteema eli puvussa oli käytetty siivousliinoja.

Vuoden lehtikuvaaja 2018 Touko Hujasen seuralaisen Emilia Mäenmaan tyyli vangitsi katseet. Puku oli yksinkertaisen kaunis, ilman mitään ylimääräistä.


Nykytaiteilija Sasha Huber oli näyttävä ilmestys punaisessa asussaan, jonka kruunu oli oikealle olalle sidottu suuri rusetti. Silkkinen mekko, korkea kaulus rusetilla ja upeat kengät kruunasivat kokonaisuuden. Mahtava tuo fuksian ja punaisen yhdistelmä!


Bella Forsgrén Anne-Mari Pahkalan puvussa oli superkaunis, ja hei mikä väri: IHANA kirkas keltainen. Puvun väri oli tyrmäävä ja loistavasti kantajalleen valittu, tyylikäs asu paljasti myös selässä olevan valtavan tatuoinnin. 10 pistettä ja papukaijamerkki.

Illan outous oli Mia-Petra Kumpula-Natrin Madonna (like a virgin henkinen) luomus. Puku oli suoraan 80- luvulta, ja valitettasti ikävässä mielessä. Vain pitsihansikkaat puuttuivat. Plussaa raikkaasta väristä ja tyylikkäästä kampauksesta.

Hmm. Marimekon toimitusjohtaja ilmeisesti ajatteli, että juhlat olivat mainio tilaisuus markkinoida omia tuotteitaan. Ehkei sitten kuitenkaan....Puku oli mielestäni liian arkisen oloinen 102 v Suomen juhlimiseen, vaikka se olikin kaunis.

Emma Saarnio oli suunnittelemassa presidentin puolison Jenni Haukion viimevuotista Linnan juhla-asua. Emma Valentinon punaisessa eleganssissa oli kerrassaan upea.

Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteenin Tim Sparvin kumppani Jitka Nováčková oli kaunis kukkamekossaan, laahus tosin oli hiukan epäkäytännöllinen ja musta pitsi rinnuksilla oli hiukan outo valinta.



Jälkisanat:
Juontaja Ella Kannisella oli kaunis puku. Todella viehättävä ja sopi hänelle upeasti.
Onneksi Päivi Räsänen ei pukeutunut tänä vuonna hääpukuun.
Li Anderssonilla oli nätti (ja fiksusti vuokrattu) asu!
Juhlien melkein paras osuus on hetki, jolloin presidenttipari jutteli veteraanien kanssa. Liikutus.
Ihania olivat myös Lotta-naiset, kauniit kansallispuvut yllä. Lotat ovat olleet erittäin suuri apu sodassa, ei olisi ilman heitä pärjätty.
Miksi haastattelut tehtiin suureksi osaksi ruotsiksi? Kysyn vaan...

Kuka oli sinun suosikkisi tänä vuonna?


Parasta juuri nyt

torstai 5. joulukuuta 2019

- Iidan matkassa blogin postaus: "Kaikki ihana vielä edessä". Postauksessa hän pohtii miltä tuntuu olla sinkkuna tänäkin jouluna. Niin samaistuin!

No eipä tämä nyt ole niin vuoden päälle. Kyllä tässä joutaa odottelemaan. Todennäköisesti minun tuleva mieheni ei ole vielä eronnut nykyisestä kumppanistaan ja siksi emme ole vielä kohdanneet.
Ystäväni sanoi, että tilanteeni on oikeastaan aika ihana. Minulla on kaikki vielä edessä. Minun alkuhuumani ei mennyt, vaan se on edessä, minun hääni eivät ole juhlittu, vaan ne ovat vasta tuloillaan. Kaikki ihana ihastuminen ja rakastuminen ovat edessä. Kaikki hyvä on tulossa tulevaisuudessa. Se, minkä moni on jo kokenut ja tehnyt, on minulla edessä. Ainutkertaisena, ensimmäistä kertaa. Aikuisella iällä suhteen muodostuskin voi olla ihan toista, kun nuorena. Silloin tietää kuka on ja mihin haluaa. Ja eikö sanota, että odotus palkitaan? Kun mietin itseäni hääpuvussa, minua ei yhtään haittaa odottaa. Se hetki tulee vielä. Mutta kuhan seuraavalla vuosikymmenellä!
Ajatus siitä, että jotain ihanaa, kaunista ja suurta on vielä odotettavissa, eikä elämäni ole eletty ja kaikki nähty, tuntuu hyvältä. Siihen suuntaan pyrin kääntämään myös ajatukseni. ”Täällä ei ole ketään minulle sopivaa, olen aina yksin ”kääntyy nyt ajatukseen ”minun mieheni on tulevaisuudessa”. Kutkuttaa se ajatus siitä, että saan vielä olla siinä ihastuksen huumassa.
- tänään on viikon viimeinen arkipäivä. Niin ihanaa, että on lyhyempi työviikko ja saamme huomenna juhlia itsenäistä Suomea. Tämän illan plääni on olla lempeä itselleen, pistää villasukat jalkaan, herkutella ja antaa anteeksi tämänkin päivän virheet. Olen hengissä ja terveenä, ja niin ovat kaikki läheisetkin, ja meillä on koko loppuelämä edessä. Ja huomenna tottakai katsotaan linnan juhlat


- positiivinen suuntaus linnan juhlissa eli kierrätys. Esim  siivousyrittäjä Saana Tyni pukeutuu ruusupukuun, jonka koristeet on valmistettu käytetyistä oransseista siivousliinoista. "Vastustan pikamuotia, ja haluan omalla asullani korostaa materiaalien kierrätettävyyttä", Saana Tyni kommentoi. Arvostan!
- otin käyttöön Black Fridayna ( 1kk ilmaiseksi) Storytellin, josta löytyy todella laaja valikoima e- ja äänikirjoja usealla eri kielellä, novellikokoelmia, kielikursseja ja jopa podcasteja! Miten sitä vasta nyt on huomannut, että  äänikirjoissa on mahtavaa se, että "voi lukea" esimerkiksi ulkoilessa, rutiinityöitä tehdessä tai autoa ajaessa. Nyt menossa Marikan (klik) vinkkaama Onko vielä sinkkuelämää? (Candace Bushnell)
- päivän ajatus uudessa Annassa:







- uuden James Bond 007 No time to Die elokuvan traileri.

Sydämellistä torstaita!


Weekly Report

maanantai 2. joulukuuta 2019

Viime viikolla:

- Maarit Feldt- Rannan kuolema kosketti. Ihailtavaa, kuinka ihminen on kyennyt tekemään kuoleman edessä rauhallisen sovinnon elämän kanssa. Kumpa kykenisin aikanaan samaan. Toteamaan, että olin hyvä tyyppi, tein hyviä asioita enkä haikaile muun perään. Hyväksymään eletyn elämän.
- ruokapolitiikka oli suoraan italiasta ja hyvin pastapainotteista. Tonnikalapastasalaatti, pasta bolognese, tonnikalalasagne, itämaisia fibojakin toki oli currykana ja jasmiiniriisiä. Välillä tai itse asiassa hyvin usein tuntuu siltä, että tekee aina niitä samoja ruokia. Hiukan ärsyttävää!
- 22 yötä jouluun! Nyt viimeistään oli lupa hurahtaa ihan täysillä jouluhömpötyksiin. Ripottelin kotiin joulukoriseita sillä lailla sopivasti. Tässä vaiheessa tämä määrä koristeita tuntui hyvältä, mutta ennustan kyllä mielenliikkeiden nopeaa muutosta.
- pikkujoulut eli tiimi-ilta siirrettiin yllättäen tammikuulle. Höh nyt mulla ei ole yhtään joulua ja olo on jotenkin ...tyhjä ja orpo. Ehkä järjestän itse itselleni omat pikkujoulut, annan itselleni ison bonusjoululahjan esim 5000 e, sivelen glitteriä nenään, tanssin koirien kanssa piiritanssia joulukuusen ympärillä, juon liikaa munatoteteja ja snapseja, flirttailen liikaa itselleni, otan selfieitä omassa vessassa ja kaadun jossain vaiheessa iltaa omalle sohvalle ihan tonttuna
- käytin varmasti 10 h tehden sukulaisille joka vuosi annettavaa Ifolor kirjaa poikien vuodesta. Hyvä minä!
- lauantaina juhlimme rakasta lempityttöä. Niin happy, että tää tyttö on mun elämässä. Hän on ihana, energinen, topakka, super hauska, girly girl, lämmin ja fiksu.




Murut

VIIKON TV-SARJA: YLE Areenan Ennen kuolemaa. Tiheätunnelmaisen rikossarjan päähenkilö on poliisi Hanna Svensson (Marie Richardson). Nainen, jolla on korkea moraali ja vahvat periaatteet, mutta jolla on kimurantti suhde omaan poikaan.sa Ensimmäisen kauden jaksoissa Hannan poika Christian joutui pakenemaan ulkomaille, mitä ennen oli soluttautunut rikolliseen Mimican perheeseen. Kun uudet jaksot alkavat, Christian on edelleen pakosalla ja poliisin vuoto uhkaa hänen henkeään. Hanna ja hänen kollegansa Björn seuraavat vuodon jälkeä, ja tämä johdattaa heidät pelottavaan suuntaan. Aivan huippua ja laadukasta jännitystä! Suositteluni!

VIIKON KIRJA: "Saavuta tavoitteesi Nannan opastamana!
Motivaatiokirja tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvinvointivalmentaja Nanna Karalahti avaa omien kokemustensa kautta sitä, miten löytää tasapaino elämään perheen, työn ja parisuhteen ristipaineessa – ja kulkee life coachina lukijan mukana.
Nanna Karalahti puhuu kirjassaan inspiroivasti ja ajatuksia herättävästi elämäntapamuutoksesta kohti tavoitteiden saavuttamista. Hän kulkee rinnalla opastamassa, kuinka taltuttaa kiire ja löytää aikaa oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Nannan mukaan elämäntapaa ei voi keksiä tyhjästä – se muodostuu oikeista valinnoista jokaiselle omalla tavalla. Olivat tavoitteet sitten treenaamiseen, hyvinvointiin tai elämänhallintaan liittyviä, ne on mahdollista saavuttaa." Adlibris
Näitä tsemppikirjoja alkaa olla niin paljon, että välillä se ihan ärsyttää. Tuntuu, että niissä toistetaan samoja asioita  ja ohjeita kyllästymiseen asti. Nanna kertoo kirjassa esimerkkejä omasta elämästään ja henkisestä kasvustaan, eli se olikin uutena tuleva aspekti niille, jotka ovat selfhelp-, mindfullness- ja elämäntavat uusiksi -tyyppisiä kirjoja aiemmin jo lueskelleet.

Puhutaan ensimmäisistä askelista, rohkeudesta ja armollisuudesta. Unelmien suunnittelun vaiheista puhutaan, kiireen ja vanhojen huonojen tapojen selättämisestä. Miten löytää elämän top5-tärkeimmät asiat. Lopusta löytyy joitakin treeniohjelmavinkkejä.

Joitakin tuttuja vinkkejä kirjassa oli ja joitakin uusiakin löytyi. Positiivista oli Nannan avoimuus, valoisuus ja kannustava tapa kirjoittaa, siitä plussaa.
Kirja on osittain inspiroivaa psyykkausta ja täten suosittelen kirjaa erityisesti sohvaperunoille!

VIIKON AJATUS: Kun vauhti kasvaa, näköala supistuu. Vain hidastus avartaa. -Eero Silvasti

VIIKON KAPPALE: Ehkä maailman hyväntuulisin joulukappale. Tykkään!



Parasta juuri nyt

lauantai 30. marraskuuta 2019

- Postin LAKON loppuminen! Hurraa! Nyt voi tilata joulukortit Ifolorilta....
- Maustetytöt-yhtye, jonka löysin vasta nyt. Maustetytöt on suomalainen yhtye, jonka jäsenet ovat siskokset; kitaristi Anna ja kosketinsoittaja Kaisa Karjalainen. Näissä mimmeissä on jotain samaa Leevi and the Leevingsin kanssa mutta siltikin heillä on ihan oma nasta tyyli. Loistavaa musiikkia kerta kaikkiaan!
- lavastaja- ja kirjailija Kristiina Sahan tyyli uudessa Gloriassa. Ihanaa lukea juttu naisesta joka pukeutuu juuri niin kuin halajaa, värikkäästi ja inspiroivasti. Ihailen!
- ihanan Tuulan viisas postaus (klik) "ajatuksia Black Fridaysta, kuluttamisesta ja tyytyväisyydestä"
- Piukat paikat YLE Areenalla. Elokuva täyttää jo hurjat 60 vuotta, mutta yhtään rapistumisen merkkiä klassikossa ei ole. Päinvastoin, elokuva on yhtä hauska kuin silloin kun sen ensi kerran näin, olisinko ollut 12 vuotta. Ja elokuvan motto: Ole mitä olet. Nyt me pidetään hauskaa. Olisiko  se samalla viikonlopun motto?

Iloa lumiseen ja valoisaan viikkikseen!






Maailman parhaat pikkujoulupukeutumisvinkit

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Moni meistä  kuluttaa näinä päivinä erään hyvin tärkeän, oleellisen ja lähes hämmentävän aihepiirin parissa: MITÄ laittaa päälleen pikkujouluhin? Samaa olen pohtinut minäkin. Onkin aika katsastaa kohtuuhintaisten merkkien pikkujouluvaatetusta.

En halua näyttää halvalta, mutta kyllä pikkujoulun vaatteissa pitää silti olla pientä flirttiä ja mielellään paletteja tai bling-bligiä (jota saa esim koruilla). Tänä pimeänä aikana, marraskuun harmaudessa, hämärän ja kalsan kelin riivatessa, vesisateen piiskatessa hyvin trimmattuja vartaloitamme, tarvitsemme kaiken sen säihkeen, suihkeen ja glitterin, jonka vain voimme jostain irti repiä. Olenkin punninnut asiaa tarkkaan ja päätynyt seuraaviin vaihtoehtoihin:

 Näissä kolmessa Zaran topissa - siinä on sitä bling-blingiä! Suloisia kaikki, ja tykkään siitä että värimaailma pastellinen!



Pikkumusta on aina varma valinta, mutta onko se vähän tylsä?  Pikkumustan voi tosin asustaa säihkyväksi koruilla, hiuskoristeilla tai vaikkapa paljetein kuorrutetulla kirjekuorilaukulla.

Yksinkertaisen kaunis on tämä COS:n pikkumusta.

Eikä ao. Arketin taftimekko jää yhtään huonommaksi.

Hametta käytän aniharvoin, sen vuoksi tämä  Zaran hame olisi hauska vaihtoehto.


Summa summarum, halvin vaihtoehto on hankkia bling blingiä pannan tai korujen muodossa. Tässä muutama vaihtoehto. Zaran pannat ovat vallan ihania ja hintaa n 17 e.


Pinnit ovat myös lositava ja edullinen vaihto. Ao asusteet löytyvät HM:ltä.


Weekly Report

maanantai 25. marraskuuta 2019

Viime viikolla

- olin stressaantunut töissä, ja iltaisinkin päässä leijaili työjuttuja
- tyylilyyleilin mm. leopardihameessa ja Uniqlon merinovillaneuleessa
- olin laiska ruuanlaittaja ja muutenkin epäkätevä emäntä. Illat menivät voikkarien voimin.
- ilostuin siitä, että Radio Aalto alkoi soittamaan joulumusiikkia. Monia asia varmasti ärsyttää, mutta minä nautin.
- ilostuin siitä, että Englannin prinssi Andrew sai kenkää hovista, sen verran vakavia ovat häneen kohdistuneet syytökset. Ainoa henkilö, joka Andrewia ylisti oli hänen entinen vaimonsa, joka julkaisi seuraavan julkaisun Instagramissa: "Andrew on todellinen herrasmies ja hän on ehdottoman tunnettu paitsi velvollisuuksistaan, mutta myös ystävällisyydestään ja hyvyydestään nähdä aina parasta ihmisissä."  Andrew ja Sarah ansaitsevat varmasti toisensa. Sarah on jotenkin höntti (hämmentävän mukavalla tavalla) ja Andrew tyhmä ja ajattelematon ja vain aika näyttää miten Andrewin ystävyys Epsteinin kanssa tulee vaikuttamaan hoviin. Sillä välin tilanteen todelliset uhrit ovat nuoria naisia, jotka menettivät viattomuutensa ja prinssin kaksi viatonta tytärtä, jotka heidän tyhmä isänsä veti skandaaliin.
- luin järkyttyneenä myös HS:n juttua Veijo Baltzarista. Kiitos  ja hurraa Hesari, että tällaisia kulttimaisia nuoria manipuloivia sekä hyväksikäyttäviä rakenteita saadaan paljastettua näkyväksi. Ihmeellistä on myös se, että törkeän petoksen yrityksestä sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitulle Baltzarille myönnettiin kuitenkin kulttuurineuvoksen arvonimi. Ja keitä ovat nämä kaksi Baltzarin läheistä avustajaa, jotka ovat luoneet savuverhon hänen epäeettisten toimiensa ympärille? Vaikea päättää, mitä heistä pitäisi ajatella. Jäin myös miettimään, että ei taida olla tämä tapaus ainoa laatuaan. Toivottavasti muut uhrit Suomessa avaavat suunsa ja totuus tule juhli.
- viikonloppuna tapasin ystiksiä kaksin kappalein. Ihanaa oli vaellella keskustassa pitkästä aikaa, keskusta oli niin kaunis jouluvaloineen ja säihkeineen. Etenkin Stockan seutu ja Espan puisto oli kauniisti koristeltu valoin. Kaikkialla näkyi jouluvaloja ja paljon. Tuntuu että niitä tulee enemmän ja enemmän joka vuosi. Se ei tosin haittaa, saapahan valoa tänne pimeyteen. Jouluinen tunnelma lumen puutteesta huolimatta.  Löysimme myös ihanat helmipannat Glitteristä, mutta ne jäivät kauppaan 20 euron hinnan vuoksi.
- sunnuntaina ulkoilimme toisen ystiksen kanssa erilailla kauniissa ympäristössä. Kyllä harmaus voi olla kaunista. 
- sunnuntaina saimme myös vieraaksi maailman parhaan handymanin eli isäni. Hän korjasi kuopuksen rikki menneen liukuoven ja avasi tukkoon menneen lavuaarin. Olen niin happy, että mulla on niin kätevä isä, muuten olisin ihan pulassa. Kiitos rakas iskä.




VIIKON LEHDET:  Nyt kun lehtiä ei tule, oli mukava lueskella esim Pirkan ja Lidlin joululehtiä resepteineen. Ilmaista kivaa.  

VIIKON AJATUS: HS:ssa oli erinomainen juttu valmentaja Sanna Fäldtistä ja sisäisestä puheesta (klik).  Kannattaa oikeasti lukea, itse olen mestari ruoskimaan itseäni varsinkin konfliktien sattuessa.

”Aivot ovat negatiivisille asioille kuin tarranauha”, Fäldt vertaa.

Mielen tarranauhaan tarttuu elämän varrella ikäviä sanoja ja kokemuksia, jotka muuttuvat elämää rajoittaviksi uskomuksiksi.

Fäldt antaa omasta elämästään esimerkin. Vaikka hän on työskennellyt yli 15 vuotta viestinnän tehtävissä, hän tunsi kirjaa kirjoittaessaan epävarmuutta. Hän tajusi tunteen kumpuavan lukioajoilta.

Lukion äidinkielen opettaja antoi Fäldtin kirjoittamista aineista ”vain” kaseja. Se tuntui kymppejä tavoittelevasta suorittajasta epäonnistumiselta ja sai Fäldtin epäilemään kirjoittajan taitojaan.

”Riittää, että saamme yhden poikkeuksellisen vahvan häpeän kokemuksen. Se synnyttää ajatuksen, etten halua ikinä tuntea näin syvää häpeää, mikä saa välttämään jotakin asiaa jatkossa.”

Myös yhteiskunnan normit vaikuttavat siihen, mihin asioihin Pirjo puuttuu. Fäldt on valmentajan työssään huomannut, että työelämässä Pirjon kanssa kipuilevat erityisesti naiset.

PIRJON vaikutusvaltaa voi onneksi pienentää. Fäldt kehottaa aloittamaan siitä, että kriitikolle antaa ystävällisen nimen.

”Kun tyypille nimi, sen kanssa on helpompaa käydä keskustelua. On omituista ajatella, että ihmiset käyvät oman päänsä sisällä itsensä kanssa keskustelua, mutta tästä on kyse.”

Kun ääni vaikkapa kielteisen palautteen jälkeen väittää, että ”olet surkea”, äänelle voi sanoa mielessään samat asiat, jotka sanoisi vastaavassa tilanteessa hyvälle ystävälleen.

”Jos opit puhuttelemaan itseäsi niin kuin ystävää, pään sisälle tulee toinen ääni, jota kutsun Tyyneksi. Tyyne on se, joka tyynnyttää ja muistuttaa, että olet oikeasti ihan hyvä tyyppi.”

Tavoitteena ei ole vaientaa Pirjoa, vaan saada arvostelevan ja lempeän äänen välille tasapaino.

”Tyyne auttaa Pirjoa kehittymään rakentavammaksi. ’Miten sä voit mokata tän’ muuttuu muotoon ’olisinko voinut tehdä jotain toisin’.”

Kun sisällään vaalii armollista Tyyneä, ei ole riippuvainen muiden antamasta myönteisestä palautteesta. Itseään voi kiittää hyvin tehdystä työstä itsekin sen sijaan, että ylisuorittaa saadakseen muilta kehuja.

FÄLDT on sitä mieltä, että ajattelun johtaminen edellyttää jonkinlaista hiljentymistä. Fäldtillä oli vuosikausia tapana meditoida aamubussissa matkalla Porvoosta Helsinkiin. Hän sujautti napit korviin ja keskittyi seuraamaan äänitteen antamia ohjeita.

Nykyisin Fäldt on yrittäjä, ja hän tekee puolen tunnin meditaation lounaan jälkeen tai ennen valmennusta.

Fäldtin mukaan hiljentymiseen ei kuitenkaan vaadita muodollista meditaatiota. Läsnäoloa voi harjoitella vaikka kävellessä tai tiskatessa. Tärkeintä on, että yrittää keskittyä tietoisesti läsnäolevaan hetkeen eikä uppoudu ajatuksiinsa tai puhelimen räpläämiseen.

Fäldt saattaa esimerkiksi Rambo-koiransa kanssa lenkkeillessään päättää, että hän keskittyy kuuntelemaan luonnon ääniä.

Hiljentyminen vähentää stressiä ja rauhoittaa levotonta mieltä. Lisäksi se auttaa tulemaan tietoiseksi omista ajatuksista ja tunteista.

”Kun kyselee itseltään vointiaan, tulee tutuksi sen kanssa, kuka oikein on naisiaan. Se auttaa luomaan vahvan minäkuvan ja identiteetin, joka perustuu omiin arvoihin. Se huokuu myös ulospäin niin, että on helpompaa olla jämäkkä omien arvojen ja toiveiden kanssa. Lisäksi itsetuntemuksen lisääminen tyynnyttää Pirjon kipakkaa puhetta.”

Boldaukset ja kursivointi omiani.

VIIKON KAPPALE: 

Parasta juuri nyt

lauantai 23. marraskuuta 2019

- julkkisnaiset ilman meikkiä (klik). Moni näistä tosin ei edes tarvitse meikkiä ...toisin kuin eräät tyypit naamioiden kera :D
- HBO:n The Pier. Tyylikäs ja kutkuttava espanjalainen psykologinen trilleri menestyvästä arkkitehtinaisesta Alexandrasta, jonka elämä menee palasiksi, kun aviomiehen kerrotaan löytyneen kuolleena. Alexandra kuvitteli, että elämä on mallillaan, mutta vähitellen miehestä paljastuu asioita, joista hän ei tiennyt mitään. Modernia espanjalaista jännitystä, jossa on oikeasti ideaa.
- viikonloppu, jolloin koko maahan on luvattu AURINKOA! Enpä muista milloin viimeksi olemme saaneet nauttia aurinkoisista keleistä (taisi olla viime viikon keskiviikko).... Viikko oli muutenkin töissä melkoisen raskas, harmi kun en voi kirjoittaa asiasta enempää näin julkisesti. 
- maailman rentouttavin perjantai poikien kanssa.  Aloitimme uuden viikonlopputradition, ostimme kaikille raaputettavat ässäarvat. Olipa hauskaa raaputella yhdessä ja jännittää tuleekohan voitto :) No voittoa ei tullut kuin 3 e, mutta hauskaa oli.
- rakkaan ystiksen näkeminen keskustassa pitkästä aikaa tänään, viimeksi näimme keväällä - noh paremipi myöhään kuin ei milloinkaan. Koska lauantai oli kylmän tuulen ansiosta suorastaan arktinen, olimme viluissamme ja meidän teki mieli jotakin kokonaisvaltaisesti lämmittävää. Poikkesimme täysin ex tempore syömään vietnamilaista ruokaa, kun mikään ketjuravintola ei todellakaan inspiroinut. Voi pojat,  että yrteillä maustettu pho-nuudelikeitto lämmitti ja oli samalla raikasta, kevyttä ja täyttävää. NAM! Lounaan jälkeen kävimme vielä tonttulatella ja pullalla kahvilassa, ja mikä tietysti oli parasta: maailma parani taas piirun verran.
- Vain elämää joulujaksot tuntuivat ensin silkalta rahastukselta, mutta muutama helmikin löytyi esim eilen. Eilen kolahti esim Maija Vilkkumaan Metsämökin ikkunassa ja JVG:n Juhlittiin ja tapeltiin - erityisesti tykkäsin sanoista: 


Ja mietin mitä vuoden aikan tuli tehtyä
Voimavaratkin siin ehti ehkä vähän ehtyä
Saatoin erehtyä, joskus oli pimeempää
Välil vähän hapanta ja välil liian imelää
Ei kaikki lahjat tarvii olla kaukaa haettu
Ei niit kaikkii oo viel löydetty tai jaettu
Yhessä tätä matkaa kannettu
Ei mitä ollaa saatu vaa mitä ollaa annettu
Me juhlittiin ja tapeltiin, vaikka pöydäs kaikille katettiin
Kukaan meist ei oo tahraton, mut jokaisella joku lahja on
Me juhlittiin ja tapeltiin, niin saatiin tää vuos pakettiin
Vaik se ois vielä avaamaton, nii jokaisella joku lahja on






Leppoisaa viikonloppua puput!



Apuja marraskuun pimeyteen ja lonkeron harmaisiin päiviin

keskiviikko 20. marraskuuta 2019

- olen hyväksynyt sen, että voimavarani ovat tällä hetkellä rajalliset ja se on kuulkaas vapauttanut ihan kauheasti energiaa -  hyväksyminen on siis the juttu. Miksi ihmeessä pitäisi yrittää olla pirteä, jos ei ole?? Miksi ei voi vain antaa itsensä olla se,  mitä nyt on? Jos ei halua askarrella joulukoristeita, väkerrellä hyasintteja hah, virkata patalappuja tai puristella mustapäitä, niin ei tarvitse.
-  entä sitten se, että tekee mieli koko ajan hiilareita; pastaa ja leipää. Antaa senkin tulla vaan, ihan reilusti. Pitääkö aina tapella kaikkea vastaan? Ei, hyväksy jo hyvä ihminen. :)
- marraskuu, pimeys ja sielu huutaa valoa. Olen huomannut, että kun jouluvalot ripustaa ympäri taloa (done!!) sekä sytyttää mahdollisimman ison kynttiläarmeijan pöydille ja antaa niiden välkkyä kaiket illat, se helpottaa edes vähän.
- keveys ja huumori. Olen alkanut katsoa kepeitä tai hauskoja klassikkoelokuvia Netflixiltä. Kuka muistaa lähes unohdetun klassikon Cluelessin (ja pääosaesittäjä Alicia Silverstonen), katsoin sen eilen. Clueless on täydellinen elokuva, josta tulee aidon voimaantunut olo. Elokuvan salaisuus on elokuvan päähenkilö Cher, joka on nuori nainen vailla minkäänlaista angstia, hän on Marilyn vailla neurooseja, söpöliini, joka ei ole vamppi eikä uhri. Hän on nykymaailman kukka, joka on huolettoman tyytyväinen itseensä. Niin raikasta! Kenellä tulee mieleen naistenleffa, jossa pääähenkilö on täysin tyytyväinen itseensä? Mulla ei tule mieleen kovinkaan montaa....noh ehkä toinen lempielokuvani Amelie?

Voimaannuttakaa itseänne - omalla tavallanne!! Tsemppiä meille kaikille!
Tällä naisella on homma hanskassa. Hän hymyilee ja ottaa rennosti.




Kuvat Pinterest

Weekly Report

maanantai 18. marraskuuta 2019

Viime viikolla

- oli jotenkin tosi paskamaista fiilistä liikenteessä, olo takamuksen ja roskakorien välimaastosta, väsytti, tympi ja ketutti. Sielu oli täynnä henkisiä hiertymiä, tuntui että tämä jatkuvat synkkyys ja harmaus syö mut sisältä, flunssaakin pukkasi ja olo oli kaikenkattavan kurja. Nämä kaikki samat fiilikset käyn läpi joka vuosi veljen kuolinpäivän aikaan, joten toisaalta olin siihen vaurautunut. Huono fiilis oli vain kestettävä ja luotettava siihen, että se menee ohi, this too shall pass.
- viikon paskin päivä oli keskiviikko, tuntui että kaikki menee pieleen. Meinasin törmätä aamulla jossain väsymyshorroksessa töihin ajaessani (pysäkiltä lähtevään) bussiin (jolla tietenkin oli etuajo-oikeus ja koko homma oli mun syytä), ja pelästyin oikein kunnolla. Kotiin palatessani  teki mieli ottaa pitkä suihku ja pestä niljakkuus pois ymmärtäen kuitenkin ettei tässä mitkään suihkut auta. Ainoa mikä auttaa on aika.
- tein flunssaisena viimeisellä voimilla porkkanasosekeittoa ja voi pojat se oli hyvää. Keiton juju on rasiallinen Creme Bonjour ruohosipulituorejuustoa.
- viikonloppuna tapasin rakasta ystävää, joka oli tovi sitten täyttänyt 50 v. Oli oikein sydäntälämmittävää nähdä pitkästä aikaa, me molemmat olemme jotenkin niin syvällä arjessa, että viimeisestä tapaamisestä oli vierinyt liian paljon aikaa. Parasimme maailmaa 2,5 h ja kyllä teki hyvää. Tämän ystävän olen tuntenut yli 20v, tapasimme asuessamme kämppiksinä 90-luvulla opiskeluaikana. Kaikenlaista olemme kokeneet, välitämme ja tuemme toisiamme ja edelleen saatamme lopettaa toistemme lauseita. 
- huuhkaijien voitto oli jotain niin huikeaa.
- tapasin myös ex-anopin hänen synttäriensä merkeissä. Kävimme katsomassa Täydellinen joulu- elokuvan. Noh elokuvan joulu ei todellakaan ollut täydellinen ...mutta me nautimme. Samalla muistin taas, muistin taas, miten tärkeää on ympäröidä itsensä oikeanlaisilla asioilla. Kannattaa valita viisaasti, mitä sivustoja seuraa, mihin keskusteluihin osallistuu ja millaisessa seurassa pyörii. Jos hengailee päivät pitkät ryteikössä, ihan turha on kuvitella, että mielessä pyörii keväisiä kukkaniittyjä.
- iloitsin poikien viikonloppureissusta Lontooseen isän ja vaarin kanssa. Erityinen ilohyppy heille oli valokuvaan pääsy Thiemin (tennisstara) kanssa.






VIIKON OIVALLUS: Luin vanhoja blogitekstejäni vuodelta 2010. Blogitekstissä valittelen väsymystä, flunssaa ja valjua oloa. Pieni valo syttyi tästä tekstistäni :

"Mutta sitten päätin ottaa oppia eräästä mainiosta ystävästäni, optimistista, aidosta Lapin (?) typystä. Hän kertoi minulle viimeksi näkiessämme selviytymistarinan omasta vaikeasta aamustaan. Että heti aamusta oli v-ttanut, ottanut aivoon, ja hän tiesi, että työpäivästä tulisi taas kerran kiireinen ja rankka. Väsytti ja elämä tuntui raskaalta. Sitten hän päätti, että nyt sai riittää - että hän päättää että tästä päivästä tulee hyvä. Että kai sitä nyt väsyttää kun koko ajan hokee itselleen että väsyttää. Hän asteli kylppäriin ja sanoi omalle peilikuvalleen "olen aivan mahtimimmi, kerrassaan UPEA". Pisti korkeimmat nahkasaapaansa jalkaan ja lyhyistä lyhyimmän minihameen päälle. Lähti töihin liukastellen jäisellä jalkakäytävällä ja bussiin noustessaan moikkasi iloisesti bussikuskille - joka yllättäen moikkasi takaisin. Johan alkoi mieliala nousta, mustat pilvet häivetä pään päältä, suupielet nykiä ja kurtut oieta otsalta.

Ja kuulkas pojat ja tytöt kun näitä oppeja noudatin - eli epätoivon ja väsyn vimmalla katsoin itseäni peilistä vakavasti silmiin ja sanoin voitonriemuisesti: "Olen ihan hemmetin upea nainen", pistin valokynää mustien silmänalusiin, väriä poskiin ruusunpunaisella poskipunalla, pukeuduin uuteen raidalliseen merihenkiseen paitaani, taivasta hipoviin korollisiin saappaisiin, ja kyllä sitä tuli sellainen hennon orastava fiilis, että olen aika upea pakkaus. Että vaikka sataisi lunta vaakatasossa, satakoot! Että jos päätän, että tästä tulee paska päivä niin siitä tulee, mutta jos päätän että tästä tulee hjyvä päivä, siitä tulee vähintäänkin melko hjyvä =)
Joskus ihminen voi syöttää itselleen ihan minkälaista pajunköyttä vaan ja uskoa sen =)  "

VIIKON ELOKUVA: Täydellinen joulu Ohjaus: Taru Mäkelä


Täydellinen joulu kertoo hyperuusioperheen yhteisestä joulusta. Kuinka nerokas idea onkaan Outilta (Elena Leeve) kutsua kotiinsa jouluaatoksi kolme exäänsä (Mikko Leppilampi, Aku Hirviniemi, Iikka Forss), joiden kanssa hänellä on lapsia, sekä heidän puolisonsa uusine lapsineen?
Outin mies Janne (Antti Luusuaniemi) ei oikein idealle lämpene, mutta pirtsakan tomera nainen on järjestänyt jouluyllätyksen, koska hänellä on antaa miehelleen kaikkien aikojen paras lahja. Janne ja Outi ovat yrittäneet saada lasta jo pitkään, ja vihdoinkin Outi on raskaana. Mutta miksi ihmeessä Janne ottaa uutisen niin nihkeästi vastaan?

Ruotsalaiskomediaan perustuva kotimainen elokuva esittelee suomalaista joulua, jossa kiristyvät niin vatsanahka kuin pinnakin ja tilanteen epäuskottavuus puskee käsikirjoituksen läpi. Valitettavasti.  Ja kuitenkin, vaikka elokuva on juoneltaan pomppiva, räävitön (liikaa kiroilua ja v sanoja) ja ohjaus hiukan kallellaan, elokuva jollain hullulla tavalla naurattaa hurjasti. ihan vaan koska elokuva on niin överi, too much ja höntti ja päähenkilöitten joulu täynnä juopottelua, syöpöttelyä, kyräilyä, tappeluita ja juoruilua.

Jos jotain harmaana marraskuun päivänä tarvitsee niin naurua. Keinot ovat monet, sanoi emäntä kun kissalla pöytää pyyhki (veljeni yksi lempisanonnoista).  Legendaarinen Pirkko Mannola on erinomainen ja hyviä ovat myös Kari Ketonen sekä Pihla Maalismaa. Pihla Maalismaa esittää puolivahingossa paikalle päätyvää Marikaa, joka joutuu huvittuneena todistamaan aikuisten ihmisten älytöntä käytöstä. Pihlaa pitäisin silmällä myös tulevaisuudessa.

Tähtiä 3,5 

VIIKON HIMOTUS:  Mikä onhaan parempi juhlakampauksen väripilkku kuin panta. Ao Zaran vaihtoehto 17 e.

Ja miksei  panta voisi piristää arkikampausta?
Kuva



Engelin ranskalainen aamiainen on niin slurps

VIIKON AJATUS:
Jos vastoinkäymisen jälkeen olet enemmän kuin sitä ennen,
niin ei se ollutkaan vastoinkäyminen.

-Kaarlo Marjanen

Tsemppiä marraskuun lonkeron väriseeen viikkoon!

Back to Top