Välillä tuntuu, että asiat rullaavat ja elämä on yhtä Hooked on a feeling teemalaulua taustalla. Niitä hetkiä on joskus. Onneksi!
Huh mikä jännitysten viikko mulla on takana, ilokseni voin kertoa hyviä uutisia: sain TÖITÄ (vaikkakin määräaikaisesti) !! Happyhappyjoyjoy! Fiilis on onnellinen, hassu, jännittynyt, suorastaan iloinen ja kaikkea sekavaa. Ei tätä vielä edes tajua todeksi!
" In the early morning an old woman is picking blackberries in the shade. It will be to hot later but right now there’s dew.
Some berries fall: those are the squirrels. Some are unripe, reserved for bears. Some go into the metal bowl. Those are for you, so you may taste them
Just for a moment. That’s good times: one little sweetness after another, then quickly gone.
Once, this old woman I’m conjuring up for you would have been my grandmother. Today it’s me.
Years from now it might be you, if you’re quite lucky. The hands reaching out among the leaves and spines were once my mother’s. I’ve passed them on. Decades ahead, you’ll study your own temporary hands, and you’ll remember. Don’t cry, this is what happens.
Look! The steel bowl is almost full. Enough for all of us. The blackberries gleam like glass, like the glass ornaments we hang on trees in December to remind ourselves to be grateful for snow.
Some berries occur in sun, but they are smaller. It’s as i always told you: the best ones grow in shadow."
~~Margaret Atwood (Canada, 1939--)
(Boldaukset omiani)
Margaret Atwood muistuttaa meitä runossaan siitä, että "parhaat kasvavat varjossa". Elämän opetukset voivat olla piilossa, kunnes olemme valmiita päästämään ne vapaaksi ja hyväksymään ne. Mikä parasta oivallukset voivat johtaa anteeksiantoon. voimme antaa anteeksi itsellemme ja muille, me kaikki olemme vain ihmisiä.
Ja kun oikein katsoo, kulho on puolillaan ellei melkein täynnä. Ja siinä on tarpeeksi meille kaikille.
Ensiksikin nöyrimmät PAHOITTELUNI, että kommentointi laahaa. Lupaan parantaa tapani tämän viikon aikana.
Viime viikolla:
- flunssailin infernaalisesti lähes koko viikon ja otin päivittäin muutaman tunnin päikkäreitä.
- nautin hiljaisuudesta pitkästä aikaa, voi luoja se voi kuullosti kauniilta
- päätin että kevät on alkanut, koska kaupoissa tulppaaneja. Päätin kuitenkin siirtää keväthajuveden käytön aloitusta
- petyin erääseen ystävään. Itse ajattelen, että ystävyys perustuu molemminpuolisuuteen mutta ymmärrän, että asia ei ole aina niin yksinkertainen, kaikilla meillä on omat haasteet. Jäin myös miettimään, voivatko mies ja nainen olla ystäviä, jos toisella on parisuhde? Alan kallistua siihen, että EI.
- Anna-lehden juttu ilmestyi netissä: https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/ystava-netista-6-naista-kertoo-miten-loysivat-ystavan-netista
- löysin valllan mainion sarjan: Viaplayn Pohjolan laki. Ihan super hyvää suomalaista draamaa ja pääosissa ihanat Lauri Tilkanen ja Anu Sinisalo. Jos tiukat suhdekoukerot ja suomalainen lakimaailma kiinnostaa, Pohjolan laki on mainio sarjavalinta vaikkapa ylimääräisille vapaapäiville.
- sain tukea ja annoin tukea
- pyysin anteeksi
- olin laiska ruuanlaittaja ja muutenkin epäkätevä emäntä. Päivät menivät menivät voikkarien ja Saarioisten keittojen voimin.
- pojat iloitsivat hiihtoloman alkamisesta. Vähän ahdistuin siitä, että niille pitäisi kehittää jotain järkevää ohjelmaa...
- työhaastis siirtyi alkuviikkoon, eli saa pitää peukkuja huomenna :)
VIIKON ASU: Cosin takki ja Wondersin nahkasaappaat.
Kaikki, jotka minut kunnolla tuntevat, tietävät, että mökki/metsä/mökkihöperyys ovat minulla vakavasti verissä. Mansikkapaikkani on aina ollut mökkimme Hämeenlinnan lähistöllä. Se on sellainen suomalainen, romanttinen idylli järvenrannalla. Siellä rauhoitun, tunnen rauhaa, maadoitun (inhoan jostain syystä kyllä tuota sanaa) ja saan ajatella rauhassa omia ajatuksiani.
Muistan ikuisesti lapsuuden kesät, jolloin mökillä oltiin vähintään 1-1,5 kk putkeen ja siihen paljon viikonloppuja päälle. Muistan sen maaseudun, jossa oli maatiloja; lehmiä, lampaita ja kanoja, jota ei nyt enää ole olemassa. Haimme mm. maitoa läheiseltä maatilalta, jossa lehmät söivät rauhassa niityltä ruohoa ja jonka maito tuntui kovin "kermaiselta" suuhuni. Hyvinkin usein me lapset pyöräilimme läheiseen maitokauppaan hakemaan karkkia muutamalla markalla osaksi liian pienikokoisilla pyörillä. Pyöriä tosin vaihdeltiin, joten "kärsimystä" jaettiin. Uimme kesäisin kaiket päivät, ja sateella pelattiin korttia, keksittiin muita leikkejä tai luettiin kirjoja, teini-iässä luin koko ajan, olin oikea silmälasipäinen lukutoukka. Joka tapauksessa ne olivat onnellisia kesiä. |
| "Ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus. On edessämme kaikki kauneus ja ihanuus." - Tove Jansson |
Kuluneen viikon aikana olen joutunut vastakkain omien vähemmän viehättävien puolieni kanssa - esimerkiksi ehdottomuuden tai mustavalkoisuuden. Erityisesti olen alkanut miettiä sitä, miten tärkeää olisi antaa anteeksi niille ihmisille, joiden koen minua satuttaneen. Niille, joita en ymmärrä vaikka kuinka pohdin tai pähkäilen. Niille, joiden motiiveja en ymmärrä, vaikka kuinka herkkänä empaatikkona yritän AINA ymmärtää.
Anteeksiantoa pohtiessaan sitä on joutunut katsomaan myös itseään peilistä. Itselleenkin pitäisi osata antaa anteeksi. Minäkin olen loukannut läheisiäni, on paljon tilanteita, joissa olen itse käyttäytynyt ikävästi tai ajattelemattomasti. Onkin suorastaan vapauttavaa myöntää, että me kaikki teemme virheitä, möläyksiä tai haksahduksia ja se on ihan OK. Kukaan ei tee virheitä tahallaan. Virheitä ei voi välttää. Niitä sattuu ja se on täysin inhimillistä. Virheet ovat elämän suola, niistä voi oppia ja kasvaa. Sovinnon kauneus on erityisesti niissä tilanteissa, joissa molemmat myöntävät osallisuutensa väärinkäsitykseen ja pyytävät anteeksi.
Emme aina ymmärrä itseämme, emme aina ymmärrä toisia, mutta on hyvä muistaa että kovin usein ne ikävät teot tai sanat ovat silkkaa ajattelemattomuutta, huonoa arvostelukykyä tai kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan.
Me kaikki olemme joskus erehtyväisiä, pelkäämme ja tuotamme toisillemme pettymyksiä ja silti voimme elää yhdessä. Me kaikki olemme kokonaisia ja kauniita. Jo tänään kaikkine virheineen. Ja se on ihan riittävästi se.
Halaus kaikille <3
Viikkoraportti siirtyy, koska voimat ovat nyt vähissä ja flunssaa/järkkyä päänsärkyä pukkaa. Sen sijaan saatte ihailla kesäisiä kuvia mökiltä.
Iloa viikkooon murut!
** Atopik- tuotteet pr näytteitä **
- sain ilokseni Atopik- luonnonkosmetiikka tuotteita testiin joulukuussa ja vitsit, että ne ovat olleet isona apuna pakkasen kuivattamalle talvinassulle. Atopik on suomalaista sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja sopii sopii kaikista herkimmällekin iholle.
Muutama nosto:
Atopik kiinteyttävä hoitoseerumi herkälle iholle
- TYÖHAASTATTELU ensi viikolla! Jippii hurraa!
- Sound of Music, joka oli ihan pakko katsoa nostalgiamielessä, varsinkin kun saimme tällä viikolla suru-uutiset Christoffer Plummerin kuolemasta. Elokuva on minulle erittäin tärkeä, ja se on yhä edelleen yksi lempielokuviani. Näin sen ensi kertaa Bristolin elokuvateatterissa äitini kanssa (jolloin miltei 3 h:n pituisessa elokuvassa oli väliaika), olin n 8 vuotta vanha ja elokuva teki minuun heti lähtemättömän vaikutuksen. Äiti osti minulle pian Fazerilta leffan Soundtrackin kasettina ja hoilasin elokuvan lauluja kovaan ääneen laulujen englannin kielisiä sanoja vielä osaamatta ja ymmärtämättä. Lempikappaleitani olivat Sixteen Going on Seventeen ja Edelweiss. Rakastuin sydän lepattaen maskuliiniseen Kapteeni Von Trappiin eli Christoffer Plummeriin, Julia Andrewsin lauluääneen ja Lieslin epäonniseen mutta tulisten tunteiden täyttämään rakkautarinaan. Elokuvan jälkeisessä elämässä en halunnut tulla isona - kumma kyllä - iloiseksi nunnaksi vaan halusin laulajaksi tai vaihtoehtoisesti kotiopettajaksi, jolloin voisin luoda epävireisellä jodlaavalla sopraanoäänelläni iloa hankaliin kuria vaativiin jättimäisiin lapsilaumoihin ja saada yksinäiset YH-isät hurmaantumaan minuun. (No, niin kuin usein elämässä, todellisuus on tarua ihmeellisempää, ihmeellisempää kuin nuoren tytön haaveet.) Lempilauluni on muuttunut. Climb every mountain on huippu, erityisesti sen kauniiden sanojen vuoksi. Ihmisellä pitää olla unelmia! Climb every mountain, Search high and low, Follow every highway, Every path you know. Climb every mountain, Ford every stream, Follow every rainbow, 'Till you find your dream. A dream that will need All the love you can give, Every day of your life For as long as you live. Climb every mountain, Ford every stream, Follow every rainbow, Till you find your dream
- Lotta Backlundin haastis uusimassa Me Naiset- lehdessä ja hänen pian ilmestyvä selfhelp-kirja Sano kyllä. Ihan pakko lukea!
* muutama tuotteista pr-näytteitä (merkitty) *
Aina kun vuosi vaihtuu naistenlehdet julkaisevat listoja vuoden parhaista kosmetiikkatuotteista ja niin teen minäkin hiukan jälkijunassa tosin. Tavoitteena oli löytää edullisia valintoja, koska olen (ainakin usein) tarkan markan tyttö. Erityisesti iloitsen siitä, että viime vuonna löysin paljon edullisia suosikkeja, laatua voi siis löytää halvallakin. Kallein tuote oli Armanin meikkivoide alesta 30 e., mutta se oli sen arvoinen.
Viime viikolla:
- viikko alkoi mainiosti, koska tapasin maanantaina Pinkin Itiksessä. Kahvia, girltalk ja sympatiaa. Käymiemme polveilevien keskustelujen lopputuloksena aloin taas uskoa, että ELÄMÄ KANTAA. Pyörimme myös tovin kaupoissa ja Pinkille löytyi ehkä maailman ihanin tikkitakki, joka oli Stockan kantistarjouksessa.
- kuopus oli koronakaranteenissa koko viikon, niin kuin oli koko hänen luokkansa. Tänään olimme uusissa koronatesteissä, toivotaan parasta!
- luin ihanan blogisiskon Lumo Lifestylen blogista (klik) että viime viikolla päivä on pidentynyt Helsingissä 36 minuuttia, HURRAA! Rakastan valoa, mutta kovista pakkasista en vilukissana niin välitä. Ja jo nyt haaveilen mökille pääsystä.
- sain hyviä uutisia - niistä lisää myöhemmin
- keskustelin noin 10 VOIMAANNUTTAVAA puhelua kamujen kanssa. Kiitos teille murut.
- heitin kaikki matot/peitot päiväksi pihalle. Pakkasterapiaa niillekin!
- näin ystiksen IKEA:ssa lounaalla. Näistä harvoista sosiaalisista kontakteista saa aina nostetta.
- juhlittiin rakkaita eli esikoista ja siskoa sunnuntaina esikoisen lemppariravintolassa. Melkein kaikki söivät Butter Chickenin, siskon kanssa herkuttelimme Malai Koftalla, kaikki olivat tyytyväisiä. Kiitos kaikille! Peukku myös ravintola Mayurille Aurinkolahdessa, esikoinen sai synttäreiden kunniaksi Mangolassin ilmaiseksi skoolaukseen :). Siskon lahjoin meidän molempien lempi(koru)merkin Edbladin korviksilla ja ilostuin kovasti, että sisko tykkäsi niistä.
VIIKON HIMOTUS: Valkoinen pitsimekko tulevaksi kesäksi!! Tämä vanha (vuodelta 2015) ei mene enää päälle ja annoin sen kamulle.
VIIKON ASUINSPIS: Koko talven olen käppäillyt Icebugeissa, keskiviikkona näin ystiksen lounaan merkeissä ja laitoin päälle 1. kertaa tänä vuonna korkeakorkoiset (aaltoja!) Wonders nahkasaappaat. Rasti seinään!
VIIKON AJATUS:
“I want a life that sizzles and pops and makes me laugh out loud. And I don’t want to get to the end, or to tomorrow, even, and realize that my life is a collection of meetings and pop cans and errands and receipts and dirty dishes. I want to eat cold tangerines and sing out loud in the car with the windows open and wear pink shoes and stay up all night laughing and paint my walls the exact color of the sky right now. I want to sleep hard on clean white sheets and throw parties and eat ripe tomatoes and read books so good they make me jump up and down, and I want everyday to make God belly laugh, glad that he gave life to someone who loves the gift.”
Shauna Niequist
VIIKON KAPPALE: Perjantaina tuli katsottua The Voice of Finland, jossa viimeisin veto Creep oli ihan toppen. Pakko oli kaivaa myös Radioheadin alkuperäinen versio ko kappaleesta, miten olen sen aiemmin missanut?
Säkenöivää ja lempeää viikkoa!
- kasviksien lisääminen ruokavalioon. Tein tällä viikolla kasviscurrya (klik), se on ruokaa, joka maistuu hyvältä ja tuntuu hyvältä. Ravitsee sielua ja kehoa.
- AURINKO armas, joka on näyttäytynyt viime aikoina melkein joka päivä
 |
Olen ollut viime viikoina hiukan alamaissa, pitkäkestoista flunssaa ja hetkittäin on suoraan sanottuna v-tanut kuin viiriäistä. Tänään päätin, että viime aikojen elämälle mulkoilu, kuula kalloon fiilis, ja ahdistus loppuu N-Y-T NYT. Että en hemmetissä ota uhrin roolia omassa elämässäni, en lannistu, että MINÄ OLEN oikeasti se oman elämäni sankaritar, joka haluan olla. Ja vaikka olenkin välillä melankolisuuteen taipuvainen ja melodramaattinen, olen oikeasti pohjimmiltani optimisti. Se vaan välillä unohtuu....
Vahvan nosteen sain myös kahvitreffeistä Pinkin kanssa maanantaina. Käymiemme polveilevien keskustelujen lopputuloksena aloin taas uskoa, että ELÄMÄ KANTAA. Pyörimme myös tovin kaupoissa ja Pinkille löytyi ehkä maailman ihanin tikkitakki, joka oli Stockan kantistarjouksessa. Teimme myös nopean vilkaisun HM:lla ja mitä sieltä löytyikään minulle - kuin universumin johdatuksesta? Maailman ihanin paljettitoppi 10 e.
Me molemmat olemme Pinkin kanssa Virpi Mikkonen faneja, ja erityisesti fanitimme jo muutaman vuoden takaista Trendi-lehden juttua hänestä (postaus aiheesta täällä klik ). Jo silloin mietin, että olisi ihana saada paljettitoppi, jossa voisin tuikkia ja säihkyä. Ja juuri kun sitä on hukkumassa omaan negatiivisuuteensa, universumi muistuttaa säihkymisestä!
Sen kun muistaisi aina, että jaksaa vielä vähän. Yrittää vielä kerran. Muistaa vahvuutensa, meillä kaikilla on kuitenkin niitä pilvin pimein. Ja että vääntäytyy oikealle reitille ja aloittaa vaelluksensa sitä kohti. Onneksi me emme ole yksin, kerta toisensa jälkeen ainakin omaan elämääni on tullut ihania, tsemppaavia ja valoisia ihmisiä, Ja yhdessä olemme enemmän.
Summa summarum, ei paljettitoppi tietenkään muuta elämäsi kulkua, mutta joskus se voi muistuttaa siitä, että elämä on seikkailu.
