Olen seurannut koko kesän MTV3:n Kesäterassi haastatteluohjelmaa. Olen niin nautttinut mielenkiintoisista vieraista ja keskusteluista, jotka välillä menevät ilostuttavasti pintaa syvemmälle. Tykkään myös hurjasti juontajista Tuija Pehkosesta ja Lore Backmanista. Jotenkin symppiksiä ja fiksuja molemmat!
Olipas raikas haastis, kun Kesäterassin vieraaksi saapui tällä viikolla iki-ihana (the Tanhupallo) Kiti Kokkonen. Olen seurannut Kitiä IG:ssä varmaan jo n. 100 vuotta ja ihaillut aina hänen huumorintajuaan, käsillä tekemistään ja luovuuttaan. Lisäksi hänellä on selkeästi jalat maassa ja mikä parasta hän ei puhu diipadaapaa, vaan on raikkaan rehellinen.
Tämä super ja monilahjakas ihminen sanoo haastiksessa suoraan, että on ollut välillä taiteellisen johtajan roolissaan "vapaamatkustaja" ja että on ollut vaikea ammentaa positiivisuutta tässä tilanteessa, jossa teatterit ovat olleet suljettuja ja esiintyvät taide on ollut lähes kokonaan tauolla.
Hän myös sanoo, että Tanhupallon rooli ja tunnettuus on ollut yksityisen elämän puolella ei "niin hyvä juttu". Mitä taas tulee eroihin Tanhupallon maailma versus aikuisen perspektiivi, Kiti vastaa: "Tanhupallo elää hetkessä, se on rehellinen ja suora, se ei pelkää ja se on toivorikas. Tanhupallo näkee maailman avonaisena ja paljon kauniimpana kuin aikuiset."
"Tanhupallokeikkoja olen tehnyt intuitioilla, mikä tuntuu hyvältä, ja kuitenkin säästellen. Osa niistä on hyväntekeväisyyskeikkoja osa rahakeikkoja."
Ja sitten yllättävä kommentti:
"Olen itse hyvin pessimistinen, ja melankoliaan taipuvainen, en ole ollenkaan sellainen mikä mediakuvani on eli superpositiivinen."
Kun häneltä kysytään, onko aurinkoisuus Kitin sosiaalinen rooli, hän vastaa: "en tiedä onko se rooli vai jokin selviytymiskeino. En missään nimessä tarkoita, [että teeskentelen], olen aina sellainen kuin olen, en mielestäni esitä. Perusvireeni on kuitenkin melankoliaan taipuvainen ja tykkään olla kotona yksin, mutta sitten kun oon ihmisten kanssa tekemisissä, musta se on ihanaa, mutta en ole oikeasti mikään ilopilleri joka vain naureskelee. Ja ehkä se on jotain miellyttämisen haluakin - ettei halua tulla sosiaalisiin tilanteisiin murjottamaan, vaan sitten voin kotona kärvistellä."
Jotenkin niin samaistuin tuohon Kitin viimeiseen kommenttiin. Ajattelen itse, että olen sosiaalinen introvertti, joka ehkä myös välillä pyrkii miellyttämään iloisuudellaan sosiaalisissa tilanteissa. En myöskään (todellakaan) ole aina positiivinen, välillä koen vahvasti melankolian tai vihan tunteita, ja ehkä myös välillä työnnän niitä syrjään, nielen niitä, vaikka niiden läpikäyminen olisi järkevintä
Ja tämä on sellainen juttu, josta haluan päästä eroon. Eikö se ole niin, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku?
Summa summarum- rehellisyys ja aitous on bestest. Kiitos Kiti <3
 |
| Kuva |
