Tänään haluan kiittää omaa äitiäni. Olen tarvinnut häntä elämäni aikana tueksi ja neuvonantajaksi, ystäväksi, roolimalliksi, varoittavaksi esimerkiksi ja joksikin, jota vastaan kapinoita (vaikka se tapahtui vasta kun olin n 40 v.).
Olen oppinut häneltä paljon. Hän on ollut luova ja hyvin jämpti kasvattaja (välillä liiankin), keksinyt ja ideoinut monenlaista hauskaa lapsuuden päiviimme. Leikkejä, lauluja, hulluttelua, sormiväreillä maalaamista mökin laiturilla. Erityisesti muistan lapsuuteni kesät mökillä ja vapauden, mikä meille suotiin. Me leikimme leikkimästä päästyämme siellä, juoksimme metsissä, hoidimme siskoni kanssa nukkeja, leikimme kyläkoulua, perustimme (leikki)kyläkaupan ja veljeni onki. Mökkikesät eivät kuitenkaan tarkoittaneet, että olisimme olleet vapaita kaiken aikaa. Oli itsestään selvää, että töitäkin piti tehdä. Joku kattoi pöydän, toinen pesi perunat, kolmas tiskasi. Marjojakin poimittiin, ja siitä sai vähän rahaa. Uskoakseni se oli oikein hyvä oppi, opimme tekemään töitä. Äiti on pistänyt meille rajoja ja samalla kuitenkin antanut meille vastuuta. Hän on kannustanut meitä, niin kuin isänikin.
Äitini on opettanut minulle rakkaudesta kulttuuriin, lukemiseen ja kirjoihin. Se on mielestäni suuri lahja. Meille lapsille luettiin paljon ja oi kuinka ihanaa ihanaa se oli! Maata sängyllä äidin ympärillä tyynyröykkiöiden seassa jännittäviä satuja kuunnellen. Minä rakastin mm Astrid Lindgrenin kirjoja ja Grimmin satuja – ne olivat huippujännittäviä.
Äiti on myös opettanut minulle, että itseään pitää hoitaa ja hemmotella. Jos et itse hoida itseäsi, kuka sitten? Hän on opettanut minulle esimerkillään naiseudesta, huulipunista ja permanenteista. Siitä, miten naiseudestaan voi nauttia!
Äitini on opettanut minulle ongelmien ratkaisusta. Kun hänen puoleensa kääntyi, aika usein jokin ratkaisu löytyi. Joskus hänellä oli heti ratkaisu ongelmaan, joskus ratkaisu löytyi minusta itsestäni, tämän ymmärsin vasta myöhemmin kaiken puhumamme jälkeen. Jos olin surullinen, hän lohdutti minua, syliä löytyi myös. Äiti on opettanut minulle, ettei ihmisen tarvitse pärjätä yksin, apua saa kun pyytää.
Äitiydessään äitini ei ole aina osannut pitää riittävää etäisyysyyttä elämääni. Ohjeita on sadellut, mutta neljänkympin tienoilla aloin kuunnella enemmän itseäni. Ehkä syynä oli käymäni terapia, ehkä kasvaminen aikuiseksi, mene ja tiedä.
Lapsuuden kodissamme kommunikoitiin suurimmaksi osaksi suoraan, avoimesti. Kritisoitiinkin suoraan. Eräs asia, jonka haluan siirtää omaan kotiini, ovat ”perhekokoukset”, joita meillä pidettiin muistaakseni kerran kuukaudessa. Silloin kaikki perheenjäsenet saivat kertoa, mitä sydämellä oli. Puhuttiin tavallisia, usein arkeen liittyviä asioita, mutta joskus myös nostettiin kissoja pöydille.
Äitini on ollut vahva ja sitkeä, mutta samalla herkkä. Herkkyys on joskus ollut syvällä, vahvuuden peitossa, en muista että hän olisi itkenyt montaa kertaa lapsuudessani. Hän on mielestäni saanut oman osansa elämältä kestettäväkseen ja kannettavakseen. Hän on selviytyjätyyppi, paljon hän on kestänyt, kääntänyt loppujen lopuksi voitokseen. Se tuottaa minulle suunnattomasti iloa tänä päivänä. Ja se, että hän nykyään auttaa myös muita ihmisiä, omien kokemuksiensa vahvistamana ja kasvattamana, on erityisen hienoa.
Kiitos Äiti, että olet. Aurinkoista ja toiveikasta äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi haluaville! ☀️
Kirjoitin tänään kirjeen molemmille pojilleni :
Kiitos murut ihanista korteista tänään. Olette maailman rakkaimpia. ❤️ Ei kultaisempia, hauskempia, fiksumpia lapsia voisi kukaan äiti toivoa.
Jos jotain toivon, että kasvaisitte juuri omaksi itseksenne (just noin olette hyviä ja arvokkaita), ja saatte lahjanne ja vahvuutenne käyttöön
(jokainen on lahjakas jossain), arvostatte + kunnioitatte itseänne ja toisia ihmisiä, teillä on omatunto ja muistatte että maailma ei pyöri teidän ympärillänne.
Ja että saavuttaakseen unelmat, on oltava valmis tehdä töitä. Ja että elämä kantaa ja apua on aina saatavilla.
Teidän ei tarvitse kovettaa itseään ollaksenne tosi mies. Te saatte itkeä ja olla heikkoja.
Te saatte pelätä ja loukkaantua, saatte tarvita muiden apua.
Rakastan teitä yli kaiken.
