Pääsiäinen. Neljä päivää, joina voi hymyillä kevätauringolle, ajatella, lukea hyvää kirjaa, juoda punaviiniä, hengittää hetken. Piipahtaa mökillä, siellä missä sielu lepää. Pyytää anteeksi ja vapautua vihasta, joka syö pelkästään ja ainoastaan minua. Aion myös syödä pitkään ja hartaasti perheen kanssa. Ulkoilla koiruuksien kanssa.
Pääsiäisenä haluan keskittyä hyvään, niin paljon raskasta on viime aikoina ollut. Perheeseen, kevääseen, ystäviin, tennarikeleihin, lintujen lauluun, mökkikauden aloittamiseen. Haluan voimaantua ja löytää taas sen positiivisen vireen elämässä, jonka olen monta kertaa elämässäni vaikeissakin paikoissa löytänyt. Tässä hetkessä, jokaisessa hetkessä, on niin paljon hyvää.
Eilen heräsin klo 4 enkä saanut enää unta ja tajusin, että onneani haittaavat tällä hetkellä asiat, joille en voi juuri nyt mitään. Siksi niihin ei kauheasti kannattaisi laittaa energiaa tai paukkuja. On oikeasti yksi ainoa tyyppi, jonka käsiin onnen todella voi antaa: minä itse. Onnen resepti on yksinkertaisuudessaan se, mitä elämässäsi teen, mitä ajattelen siitä mitä teen ja mitä se saa minut tuntemaan. Asenne. Ne asiat, jotka tällä hetkellä huolestuttavat, ahdistavat ja surettavat minua, ovat kaikki edessä vasta joskus myöhemmin.
Ajattelen, että elämässä kannattaa -aina vain jos mahdollista- keskittyä hyvään ja valoisaan. Huomata päivänpaiste ympärillään. Hymyillä ja olla empaattinen mahdollisimman paljon. Hupsutella vähän tai joskus jopa paljon. Nähdä huumoria asioissa. Leijailla kun siihen on syytä. Enkä tarkoita, että maailman kurjuuksille pitäisi kääntää selkänsä. Ei toki, mutta huonoihin juttuihin ei kannata jäädä vellomaan, jollei niille voi tehdä mitään. Oppi, jota varmasti opettelen vielä pitkään.
Haluan toivottaa teille kaikille kaunista, anteeksiantavaa, rakkaudellista ja rauhallista pääsiäistä. Let's Spread Love.
Olen miettinyt viime päivinä paljon myötätuntoa ja ihmisyyttä.
Esim. miten suhtautua siihen, että metrossa kulkee sokea mies kepin ja pienen rahakipon kanssa? Hän horjuu kävellen tärisevässä metrossa ja ihmisten katseet kääntyvät ikkunaan, vaikka maisema olisi kiviseinä. Sokeus on helppoa monenlaisissa tilanteissa.
Itse istuin taanoin metrossa ja katselin tilannetta etäältä. Vaunu oli täynnä matkustajia laidasta laitaan. Mukana oli n 15v reppuselkäinen poika, joka ei näyttänyt vauraalta mutta joka kaivoi sokean miehen nähdessään lompakkonsa esiin ja kaivoi esille 1 Eur kolikon ja antoi sen sokealle. Eikä siinä kaikki, metro ajoi hurjaa vauhtia, sokea mies horjahti hetkeksi ja oli kaatua, jolloin nuori mies otti sokeaa miestä olkapäästä kiinni, ja piti huolta miehestä loppumatkan.
En tiedä.....mikä noista nuoren miehen eleistä teki minuun suuremman vaikutuksen? Ehkä kuitenkin yksinkertaisesti se, että hän välitti. Hän aidosti välitti. Yksi ihminen metrovaunusta. Ja juu, en nyt tässä ota kantaa onko metromatkustajien velvollisuus avustaa köyhää näkövammaista, kirjoitan pelkästään välittämisestä. Me monet elämme niin kovatahtista arkea, juoksemme oravanpyörässä laput silmillä, ehdimmekö olla läsnä kanssaihmisille? Aidosti?
Kuinka montaa ihmistä minä tarraan kiinni metrossa, kun metro kurvaa kaarteessa?
Kysyn ma.
- koti toimi sairastupana ja oli sen näköinen. Ei siis mitään uutta, konmaritus on jäänyt nyt arjen (tai laiskuuden) jalkoihin. Mutta tein hyvää ruokaa ja olin muuten hyvä äiti.
- kävin treffeillä
- sain iloisen soiton rekryfirmasta, ja sovimme työhaastiksen tälle viikolle
- olin hyvin hyvin vihainen kuin Nasse setä konsanaan
- kävin äänestämässä
- kävin tutustumassa Lidlin kesän 2019 uutuustuotteisiin ja samalla bongaamassa Hans Välimäen luomat kesäherkut. Kuulimme myös faktaa suomalaisten grillauksesta, ja kas yllättäen makkara on suomalaisten grillien suosituin tuote, mikä yllätti taas minut, joka rakastaa erityisesti kasviksien ja juustojen grillausta. Ruuat tilaisuudessa olivat taivaallisia, grillattu maissi, kaali- ja fenkolisalaatit olivat niin hyviä, että olisi tehnyt mieli ottaa santsikierros ja hups heijaa otinkin ;). Entrecote, grillijjusto ja tämän vuoden uutuus valmiit lohipihvi olivat myös herkullisia, puhumattakaan alkoholittomista mocktaileista.
- päässä alkoi soida "kesän lapsi mä oon", kesäihminen olen niin henkeen ja vereen! Samalla mökki-innostus vain kasvoi ja kasvoi, voisiko mökkikauden jo aloittaa
- luin kirjaa terassilla auringossa, ja join kevään tokat terassikahvit
- tajusin, että on vaikeampi ottaa itsekkäästi aikaa itselleen, kun on niin paljon kotona. Kun on töissä, pääsee automaattisesti "rauhaan" kodin tekemättömistä töistä ja voi keskittyä täysipainoisesti töihin. Huomasin myös tekeväni 99% kotitöistä ja koirien lenkityksestä.
- jännitin vaalien ja Suomen naisjääkiekkoilijoitten puolesta. Kansa on puhunut ja kylläpä oli tiukka jääkiekkopeli. Sitä vaan ihmettelen, että miten perussuomalaiset saivat NIIN paljon ääniä ja Halla-Aho oli vaalikuningas? Mihin Suomen arvomaailma on menossa? Mielestäni tapahtunut kertoo siitä, että ihmisissä on paljon tyytymättömyyttä ja kova tarve löytää yksinkertaisia ratkaisuja oman pahoinvoinnin ja maailmankatsomuksen tueksi.
- positiivista oli se, että uuteen eduskuntaan nousee ennätyksellisesti 92 naista. Määrä on suurin koko Suomen eduskuntavaalien historiassa!! Hyvä naiset!- sain infernaalisen flunssan ja työhaastis siirtyi keskiviikolle
VIIKON HIMOTUS: Ihana &Other Stories mekko (klik).
VIIKON TV- SARJA: HBO:n Killing Eve 2 tuotantokausi- aivan toppen, parhautta ja helmeä, ja mikä parasta sen päärooleja esittää kaksi mahtavaa ja taitavaa naisnäyttelijää. Killing Eve vie mennessään niin juonellaan kuin pääosien esittäjillään ja sen nimiroolissa on Greyn anatomia -sarjassa (Grey’s Anatomy) vuosikausia näytellyt iki-ihana Sandra Oh, ja tämän jahtaamaa viettelevää pahista näyttelee Jodie Comer, joka on tunnettu mm. sarjoista Valkoinen prinsessa (The White Princess) ja Doctor Foster. Suositteluni, parasta mitä tällä hetkellä maksukanavilla löytyy!
- Ellinooran musiikki ja sanoitukset, jotka olen löytänyt vasta nyt. Hän on kyllä upea lahjakkuus laulajana ja lauluntekijänä. Esim Leijonakuningas kappale on aivan mahtava ja sanat: "Jokainen on joskus luuseri, toiset vaan peittää sen paremmin." Aina sitä jotenkin ajattelee, että itse on ihan supernolo ja että muut eivät taatusti mokaile yhtä paljon. Todellisuudessa kaikki mokaavat säännöllisesti, mutta jotkut eivät vaan ikinä tuo oma-aloitteisesti mokiaan ilmi − ehkä epävarmuuttaan? Luulen, että jotkut haluavat tietoisesti ylläpitää mielikuvaa omasta erinomaisuudestaan ja siten nostaa itseään henkisesti muiden yläpuolelle. Jos mokiaan ei jaa kenellekään, ei kukaan voi niistä myöskään muistuttaa. Näin ne saattaa itsekin unohtaa helpommin ja voi kuvitella olevansa täydellisempi ihminen kuin onkaan.Kuuntele myös kappale "Minä elän". Huikea!
"Kuuletko äänet rumpujen
ne soittaa juuri sinulle
Tämä on päiväsi ei kenenkään muun
Mustavalkeasta joukosta poikkean
tuntemattomalle hymysi osoitat
se katsoo sua kuin mielenvikaista
Mut ei se haittaa mitään
koska et välitä enää
tuntematta tuomita saa
Koska kyyneleesi kuivaa
joku joka on päättänyt tehdä niin
palalta sun uskon ihmeisiin
Voit elää niin
Kuin viimeistä päivää täällä
kokeillaan kepillä jäätä
antaudu ehdoitta rakastaa silläkin uhalla
että turpaan saat
Vielä kuolinvuoteellas huutaa voit
Minä elän, Minä elän "
- vireystasoni, joka on koko kevään ollut nousujohteinen. Erityisen kiva oli, kun esikoinen sanoi, että olen nykyisin iloisempi. Aika kivalta tuntui, varsinkin kun tiedän, että en ollut todellakaan mikään super äiti tai läsnä viime vuonna! Ja se, että jaksan hupsutella lapsille on niin parasta!!
- esikoisen kuumetauti on selätetty, jei. En muista milloin hän olisi ollut niin korkeassa kuumeessa, että nukkui lähes neljä päivää putkeen. Söpöä oli se, että sain hoivata häntä vähän niin kuin silloin lapsuusaikoina.
- uusimmassa Annassa olleet alusvaatekuvat. Kyllä naisvartalo on kaunis kaikissa muodoissaan. Muutenkin haluaisin naistenlehtiin kaiken kokoisia ja näköisiä naisia.
Kun aikuisten elämä käy jännäksi, voi olla tarpeellista unohtaa hetkeksi oikeat asiat ja jutella miehistä. Tai meikeistä.
Sain ilokseni kokeiluun Physicians Formula - sarjan tuotteita ja erityisen paljon sormeni syyhysivät päästä kokeilemaan kulttimaineen saanutta Murumuru Butter Bronzeria.
Physicians Formula on meikkisarja Yhdysvaltojen Kaliforniasta. Merkin perusti vuonna 1937 lääkäri ja allergiaspesialisti Dr. Frank Crandall auttaakseen vaimoaan, joka kärsi ihosairaudesta. Vielä tänäkin päivänä kaikki tuotteet ovat tarkkaan tutkittuja ja testattuja, jotta ne täyttävät niille asetetut vaatimukset.
Kesällä värikäs ja kimaltava meikki on in, ja moni voisi ajatella, että eihän moinen (revittely) minulle sovi. Pää pois pensaasta, nössöily kuuseen ja heti kokeilemaan rohkeasti värejä. Ihastuin luomiväripalettiin, jossa on kuusi korkeapigmenttistä sävyä, jotka hehkuvat monisävyisesti ja tuovat glamouria päivään tai iltaan - ihan miten haluaa. Kostealla siveltimellä käytettäessä sävy on erittäin intensiivinen ja kestää tunteja. Kuivana käytettynä hehku on maltillisempi ja pehmeämpi. Erityisesti ihastuin kimaltavaan lilaan luomiväriin ikihyviksi - ja tässä on kyllä ensi kesän luomivärini. Tee myös reilulla otteella yläluomelle paksu rajaus, joka nousee silmän ulkokulmasta kissamaisesti kohti taivasta.
Yhdenaskeleen Eye Booster ripsiväri oli myös erittäin jees ja se on rikastettu kuiduilla, jotka saavat aikaan pidemmät ripset. Koska omat ripseni ovat melko pitkät mutta hennot, niin johan tällä ripsarilla saatiin buustia katseeseen.
Oletko sinä saanut universumin lahjana ihanat vahvat kulmakarvat, lucky you, minä en. Tämä Brow Last/ Long Lasting Brow Gel on kermainen kulmameikki, jolla on vedenkestävä koostumus. Just hyvä sävy mulle ja plussaa siitä, että väri pysyy kulmissa kaksikin päivää.
Aurinkopuuteri mulla olikin parahultaisesti loppu, joten Murumuru Butter Bronzer meni heti käyttöön. Ensinnäkin tuoksu on kookoksen tuoksuinen ja saa aikaan mussa kesäfiboja. Hyvin hajuherkkien kannattaa kuitenkin unohtaa tämä aurinkopuuteri. Butter Bronzer on silkkisen tuntuista ja levittyy kasvoille kuin unelma. Parhaiten sillä saa lämpöä aavistuksen päivettyneelle iholle. Puuteri jättää ihon hillitysti hohtavaksi, mikä jo itsessään tuo terveen ja reippaan vaikutelman.
- tapasin ihanat ex-työkamut thaikku-ruuan äärellä maanantaina ja oli niin mukavaa. Tajusin kotimatkalla siinä ajellessani autoa, että mulla oli ollut heitä kova ikävä. Onneksi yhteys säilyy.
- surin Lasse Pöystin poismenoa. Kaikki Suomisen Ollin seikkailut tuli pikkutyttönä katsottua, samoin Pikkukakkosen satuhetket. Lasse Pöystin ääni ja eläytyminen oli ainutlaatuista. Legenda.
- hain kolmea työpaikkaa, hyvä minä
- isän leikkaus onnistui ja oli mukava huomata, että hänen huulenheittotaitonsa ovat kohillaan, sehän on selkeä paranemisen merkki!
- kävin jopa 2 krt punttiksella hurraa!
- tein lenkkejä auringossa koiruuksien kanssa, ja kun kuulokkeista soi La La Landin "Another Day of Sun" koin pienen onnen hetken
- kävin tutustumassa Prisman kevätmuotiin ja yllätyin positiivisesti. Ihania värejä ja erityisesti yhdet hopeasandaalit....
- luin HS:n jutun suoraan puhujista eli bloggaaja Linda Juholasta ja Alexa Dagmarista (klik) ja kuuntelin heidän podcastinsa seksistä. Mietin, että olisipa kiva, että meidän ikäiset naisetkin avaisivat sanaista arkkuaan aiheesta jos toisestakin. Meillä olisi paljon paljon sanottavaa kokemuksen äänellä!
- sovin treffit tälle viikolle kivan tuntuisen miehen kanssa :)
- herkuteltiin perjantaina poikien kanssa nachopelilla, parhautta (klik). Muita ruokia: esikoinen halusi taas pasta carbonaraa ja sunnuntaina tein poikien pyynnöstä kananuudelikeittoa.
- esikoinen sai kovan kuumeflunssan ja piti ottaa iisisti viikonloppuna
- päätin, että Balmuir-merkki ja Vallila menee boikottiin. Jos yritys polkee ihmisarvoja tuotannossaan, äänestän jaloillani. No kumpaakaan merkkiä ei ole kodissani muutenkaan yhtä Balmuirin kaulaliinaa lukuunottamatta, joten ...semmosta... VIIKON ASU: Cosin takki ja Wondersin nahkasaappaat.
VIIKON HOUKUTUS: Tämä Zaran keltainen ihastus on valloittava.
VIIKON KIRJA: Steve Jobsin tyttären Lisa Brennan-Jobsin muistelmat on kirja häpeästä ja salaisuuksista mutta myös sovituksesta ja anteeksiannosta, rakkaudesta ja identiteetistä. Lisa kertoo isäsuhteestaan kirjassaan Pikkusintti (WSOY). Muistelmien nimi tulee nimestä, jolla Steve Jobs tytärtään kutsui.
Toimittaja Lisa Brennan-Jobsin muistelmateos Pikkusintti on sydäntäsärkevä tarina lapsesta, jonka isä on yksi maailman kuuluisimmista ihmisistä. Kun Lisa Brennan-Jobs oli pieni tyttö, hänen hartain toiveensa oli saada rakkautta isältään. Isä, Steve Jobs, kuitenkin kielsi pitkään isyytensä ja kävi tervehtimässä tytärtään vain harvoin. Kun Jobs viimein otti teini-ikäisen tyttärensä luokseen asumaan, Lisan toive näytti toteutuvan. Jobs oli kuitenkin isänä arvaamaton, jopa julma, vaativa ja kylmä: mies, joka hallitsi suvereenisti bisneksiään mutta oli ihmissuhteissaan jotenkin kateissa ja hämmentynyt.
Kun Steve Jobs teki jo kuolemaa, hän pyysi tyttäreltään anteeksi. Hän pahoitteli, ettei viettänyt Lisan kanssa enempää aikaa silloin, kun tämä oli pieni, ja toivoi, että saisi uuden mahdollisuuden. Kirjassa Lisa kuvailee, että kauan odotetut sanat olivat kuin kylmää vettä palovammalle.
Kirja jätti minuun surullisen fiiliksen, vaikka sovinto isän ja tyttären välillä syntyikin. Jäin myös miettimään, että vanhempien rakkautta ja hyväksyntää jokainen haluaa, se on kaikkein tärkeintä lapsille, siihen perustuu suurimmaksi osaksi koko loppuelämä, onko sitä rakkautta lapsena saanut vaiko ei. Sen puute näkyy tavalla tai toisella ihmisessä hamaan hautaan asti, vaikka esim terapiassa voisikin parantaa haavojaan. Toivottavasti olen osannut näyttää lapsilleni, että rakastan heitä ja he ovat ihania ja rakastettavia juuri sellaisina kuin ovat.
** kirja pr-näyte, kiitos hurjasti **
Thaikkuherkkuja
Nuo hopeasandaalit tuossa alhaalla, pure love
VIIKON AJATUS:
VIIKON KAPPALE: REM ja tämä täydellinen kappale. Se vaan toimii vuosi toisensa jälkeen. One of the most gorgeous songs EVER !
Voi pojat, miten erinomaista ruokaa sitä saa nyt Silja Linen laivoilta. Siljan italialaisen suosikkiravintolani Tavolàtan uusi menu on sellainen elämys, joka jää ikuisesti makumuistoihin. Silja loves Italy menun maut ovat italialaisia, mutta maustettu pohjoismaisella twistillä. Tarkoitus on istahtaa pöydän ääreen seurueen kera ja jakaa annoksia. Myös toimittaja Ella Kanninen on valinnut listalta neljä suosikkiaan, jotka kuvastavat juuri hänen Italiaansa. Monilla on vieläkin se kuva laivojen ruokatarjonnasta, että tarjolla olisi vain se buffet katkarapuineen, mulla on ainakin lapsuuden muistoina moiset ajat. Varsinkin jos edellisestä risteilykerrasta on jo vierähtänyt useampi vuosi, nyt on aika päivittää mielikuvat tälle vuosikymmenelle!
Mutta sitten itse ruokaan, aloitimme lounaan Bon Vivantin viinibaarin ja Ella Kannisen antipastoilla. Listalta hän oli valinnut neljä suosikkiaan, joissa juuri hänen tuntemansa Italia tulee upeasti esille.
- Nonna Teresan marinoidut silakat - kolmea erilaista pecorino-juustoa, sipulimarmeladia ja paprika-chilimarmeladia - mehevä munakas - latva-artisokkaa, Buffala-mozzarellaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja
Siitä jatkoimme jaettavilla Grande antipastolla, tomaatti-mozzarella salaatilla, paistetulla kesäkurpitsalla minttu twistillä (taivaallista!) noin niin kuin muun muassa.
Grande antipasto sisälsi: San Danielen kinkkua hunajamelonia salamivalikoima grillattuja kasviksia kuivattuja kirsikkatomaatteja
Herkullisen alun ja puolipömpöttävän masun jälkeen maistelimme tomaattipastaa villasikapyöryköitten kanssa. Niin maukasta, että oksat pois. Ella kertoi, että villisikoja on Italiassa paljon. Ja "ne kuuluvat Toscanaan yhtä tyypillisesti kuin postikorttien sypressikujat ja kukkulat." Lounaan kruunasi paistettu sitruunainen meriahven ja paistettu munakoiso, herkullista sekin vaikka oliivigremolatan jätin väliin. Jälkkäriksi tietenkin Tiramisua - jonka jälkeen olo oli onnellinen ja olin suoranaisessa ruokataivaassa. Kun ruoka on hyvää, se vain on ON hyvää ja tekee oikeasti ihmisen onnelliseksi.
Ihana Ella
En voi muuta kuin suositella Tavolatan uutta menua, jonka maistelemisen jälkeen tekee mieli lähteä heti risteilemään oman pienen seurueen kera jakamaan annoksia. Parasta tapahtumassa oli tietenkin the ruoka, mutta myös Ellan mainiot pienet anekdootit omista ruokakokemuksistaan. Myös seura oli mitä mainiointa. Keskustelimme pöytäseurueen kanssa mm. Brexitistä, bloggaamisesta ja osa meistä jakoi myös Tinder-kokemuksia :D
Tavolàta-ravintoloita on yhteensä viisi: Silja Serenadella, Silja Symphonylla, Baltic Princessillä, Galaxyllä ja Europalla. Tavolàtan uusi menu on voimassa syyskuun 2019 loppuun.
- Hanna Brotheruksen haastis Anna-lehdessä, aiheena mm. omien pelkojen kohtaaminen. Siinäpä älykäs, lahjakas, kaunis ja luonnollisesti vanheneva nainen, joka on ilmeisen onnellinen avioliitossaan Mikko Kuustosen kanssa.
- Eeva Kolun haastis HS:ssä. Iloista on mukava raportoida sosiaalisessa mediassa, mutta entä, kun eteen tulee vaikeuksia? Tätä kysymystä ovat joutuneet miettimään Kolun kaltainen ammattibloggaaja, kuin myös ihan me tavisbloggaajat.
Kun Kolu kertoi suoraan uupumuksestaan, hän sai paljon hyvää palautetta. Se tuli yksityisviesteinä ja kasvokkain, sillä Kolun nykyisessä blogissa ei ole kommentointimahdollisuutta. Kun hän kaksi vuotta sitten perusti uuden verkkosivuston, hän teki kirjoittamiselle uudet säännöt. Ensimmäinen oli se, ettei tekstejä voi kommentoida. Kolu oli huomannut, että moni muukin oli kyllästynyt kaikkialle levinneeseen kinasteluun ja saivarteluun.
Toinen sääntö oli se, ettei Kolu enää kirjoita kuin päiväkirjaa. Vaikka Kolu kertoo henkilökohtaisista asioista, hän sanoo, ettei halua tehdä elämästään viihdettä muille. Siksi teksteissä pitää olla laajempi näkökulma kuin Eeva Kolun elämä.
Kolmas sääntö oli se, että vaikka Kolu edelleen ottaa kauniita kuvia, hän ei jätä julkaisematta otosta, jossa näkyvät aknearvet tai lakastuneet kukat.
Tärkein muutos oli kuitenkin se, ettei hän enää julkaise mitään, mikä ei itsestä tunnu oikealta tai aidolta. Se ei Kolun mukaan tarkoita sitä, että hän avaisi lukijoille kaikki murheensa, vaan sitä, ettei hän kaunistele.
”Haluan, että on vain yksi minä, eikä mitään erillistä somepersoonaa, jolla menee aina hyvin.”
Itse olen kertonut mm masennuksista blogissani, mutta osasta murheita sitä ei tietenkään halua kirjoittaa, ei halua eikä voi. Lisäksi tiedostan, että käytän blogia oman itseni positiivisen puolen vaalimisessa. Vaikka välillä olisi epämääräisen vaisu tai saamaton olo, sitä yrittää välillä tsempata itseään valoisalle puolelle blogitekstin kautta. Joskus siinä onnistuu, joskus ei. Summa summarum ajattelen juuri noin; että on vain yksi minä, eikä mitään erillistä somepersoonaa, jolla menee aina hyvin, koska kenelläkään ei mene aina hyvin.
- the täydellinen bataattisalaatti, jota tein alkuviikosta. Tässä resepti:
Ensiksi 1 iso bataatti ja parsakaali (ja mitä tahansa muuta jääkaapista löytyy) käsittelyyn. Kuori bataatti, pilko se ja parsakaali, ja heitä ne yhden ison punasipulin kera pellille. Päälle loraus oliiviöljyä, suolaa (ja hiukan mustapippuria). 225 c ja n 30min.
Samalla kun kasvikset valmistuvat uunissa, tehdään valmiiksi salaatti. Salaattikastikkeeseen sekoitetaan 2 rkl oliiviöljyä, 1/2 tl suolaa, 1/2 tl chilihiutaleita, 1/2 tl kanelia, 1/2 tl kardemummaa, 1 valkosipulinkynsi, yhden sitruunan mehu ja raastettu kuori.
Sekoita kaikki yhteen ja mukaan fetaa, salaattia, purkillinen lohkottuja kirsikkatomaatteja ja tetrallinen mustapapuja. Sekoitetaan kaikki keskenään ja salaatti on valmis!
- Pariisin inspiroiva kevätmuoti edellisessä Anna-lehdessä. Herkullisia nuo värit, tekisi itsekin räjäyttää pankki oikein kirkkailla väreillä.
- ylitin itseni ja raahaudun 2 kertaa punttisalille. Ällistyttävää ellei suoranainen ihme!
- maanantaina näin rakkaan ystiksen Cafe Edgessä, eikä taida olla sen voittanutta. Vege-lautanen oli täydellinen, raikas ja maukas. Ja mieli keveni hurjan paljon.
- luin Vastaisku ankeudelle Jennyn blogista hänen henkisistä aamurutiineistaan (klik):
"Vain harvoin herään enää huonolla tuulella, mikä silloin, kun en saanut nukkua tai osannut nukkua, saattoi olla tavallista. Jossain vaiheessa kuitenkin onneksi ymmärsin sen, että väsymyksenkään ei tarvitse pilata fiiliksiä tai määrittää olotiloja. Ja nykyäänhän nukun useimmiten hyvin, jos vain osaan olla stressaamatta, murehtimatta ja miettimättä liikaa tulevia.
Joka aamu, kun alan heräillä, kiitän siitä, että tänäkin aamuna sain avata silmäni. Useimmiten kun tunne siitä, että edessä on kokonainen uusi päivä jota en vielä ole saanut kokea, on aivan mahtava. Lainaan usein ajatuksissani ja muutenkin ihailemaani Eeva Kilpeä: Mitä tahansa hyvää voi tapahtua milloin tahansa.
Toinen rutiini nimittäin on se, että ajattelen, että mitähän mahtavaa tänään(kin) tapahtuu?! Kun ottaa jo aamusta positiivisen asenteen, että mitä vain voi tulla eteen, päiväkin saattaa tuntua jännittävältä seikkailulta.
Ja tottahan se on, milloin vain voi tapahtua mitä vain, niin hyvässä kuin pahassa. Siksi kannattaa pyrkiä olemaan kiitollinen kaikesta hyvästä, sillä sekin loppuu aikanaan. Hyvä on myös muistaa, ettei se kamalinkaan tunne kestä ikuisesti. Kaikki muuttuu ja menee ohi."
Haluan ehdottomasti Jennyn aamuasenteen, koska mun eka ajatus on litra kahvia ja toka koirat ulos/pojat ylös.
- tapasin n 1,5 v tauon jälkeen ihanaa ex työkamua. Oli niin mukavaa, juttu luisti eikä edes kammottavan makuinen lounas pilannut hyvää fiilistä.
- raahauduin myös kampaajalle vihdoin ja viimein
- ärsyynnyin koiruuksien lenkin jälkeisestä suihkuttelusta x 3 per päivä. Tuli melkein poikien kuravaatevuodet mieleen.....Bogi jatkaa kakkimaista ruokavaliotaan kävelylenkeillä ja on siinä salamannopea- just great
- tein täydellistä kasviscurryä (klik) ja basmatiriisiä. Joskus vain maut osuvat täydellisesti kohilleen.
- alan toistaa itseäni mutta KEVÄT. Voi luoja kuinka ihana tunne; kevät. Valo, lintujen laulu, lumien sulaminen, auringon lämpö poskilla, hymyt ihmisten kasvoilla ja se tunne rinnassa. Tunne on odottava, jopa lupaava. Lupaus kaikesta kauniista, kun luonto pikkuhiljaa puhkeaa kukkaan, lupaus, että edessä on kaikkien aikojen kevät ja kesä. Jokainen kevät se fiilis on yhtä ihana ja kutkuttava.
- ihastelin kauniita hauskasti patinoituja kanervia terassilla ja joulutähteä ikkunassa. Vähän sinnepäin sopii minulle oikein hyvin, elämä on paljon helpompaa boheemilla luonteella ;)
- kävimme kirppiksellä äidin ja siskon kanssa. Kauppa kävi aika hiljaisesti kuulemma kaikilla. Kaupaksi menivät lelut, nahkalaukut, kirjat ja yllättäen myös DVD:t, vaatteet ei sitten niin hyvin. Aiheutimme myös hämmennystä, kun liian raskaaksi käynyt vaaterekki romahti kokonaan...onneksi meillä oli ritareita lähistöllä. C'est la vie.
- päätin, että maailman turhin sarja on Napakymppi. En ole yhtään jaksoa katsonut, mutta siihen on myös syy, yksikään pari ei ole päätynyt yhteen.
VIIKON ASU: Jippii hurraa! Tennarikausi alkoi!
VIIKON TEATTERI: Kävimme ystiksen kanssa katsomassa esityksen (Aleksanterin teatteri) Miitta elää. Näyttelijä Miitta Sorvali kuvailee itseään "hävyttömäksi melskaajaksi", ja haluaa edelleen koetella rajoja siitä, mitä saa sanoa. Ja minä rakastan sitä hänessä!
Esityksessä Sorvali kertoo sattumuksia elämänsä varrelta pappilan tyttärenä, äitinä ja näyttelijänä. Ja minkä roolin hän vetää... sen voin sanoa, että Miitta on loputon tarinoitten lähde, hän on asennenainen ja bosslady mulle.
Esitys käy kronologisessa järjestyksessä läpi Sorvalin elämänkaaren Kiteen pappilasta Lahteen ja Teatterikouluun. Matkan varrella käväistään hakemassa kuumia rytmejä myös Yhdysvalloista, jossa Sorvali oli 16-vuotiaana au pairina ja hullaantui souliin ja funkiin.
Tarinoitten kipeimmäksi keskuskohdaksi muodostuu Sorvalin suhde omaan äitiinsä. Äidinrakkauden kaipuu kirpaisee komediennea vieläkin, ja tunne välittyy katsomoon.
Lauluesitykset eivät ehkä niin iskeneet minuun, mutta kyseessä on varmasti makuasia. Jos jokin jäi mietityttämään esityksen jälkeen, oli se, että haluan nykyiseksi motokseni: Taru elää. Kompastelen, epäonnistun, onnistun, hupsuttelen, yritän - mutta MINÄ ELÄN. Kiitos Miitta.
**Liput pr näyte, kiitos hurjasti**
VIIKON AJATUS: Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän. — Mike Dooley
Lempityttö
VIIKON TV-LÖYTÖ: Parisuhdedraama, jossa on hyvää dialogia, hauskaa huumoria ja joka ei ole liian romanttinen? Valitse siinä tapauksessa Yle Areenan Catastrophe. Kultaisella ruusulla (2015), Baftalla ja Broadcast Awards -palkinnolla (2018) palkikittu brittiläinen draamakomediasarja amerikkalaismiehen ja irlantilaisnaisen salamasuhteesta, jossa käy juuri niin kuin ei pitänyt käydä. Mitä on odotettavissa, kun nätti naisopettaja Sharon ja viriili mainosmies Rob kohtaavat lontoolaisessa baarissa? Sitä päädytään tietysti samaan sänkyyn turhia murehtimatta. Sitä saa mitä tilaa ja niinpä iloinen perhetapahtuma ilmoittaa pian tulostaan. Suositteluni!
