Rakkaat ystävät, pahoittelen viikkoraportin myöhännäisherääjämäistä toimintaa. Olin toki kirjoittanut postauksen eilen illalla, mutta unohtanut ajastaa sen huomiselle eli tälle päivälle.
Täyteläinen viikko, suurimmaksi osaksi arkea, töitä ja lapsia. Valmisruokia, pyykkivuoria, järkyttäviä sotkuja ja riisimurojen päivittäistä pyyhkimistä pöydältä.
Paljon piristävääkin oli:
- tuli tehtyä sairaan kuopuksen pyynnöstä pitkästä aikaa
tätä maanmainioita reseptiä. Peppi Pitkätossun voimavuokaa siis. Hyvää tuli, kaikki tykkäsivät. Tää on muuten todellinen voimaruoka siinä mielessä, että se on helppo ja säästää täten äidin voimia.
( Ps. veden määrä reseptissä on pistetty yläkanttiin, voi vähentää ainakin 2 dl)
- Nautiskelin Taina Latvalan Venetsialaiset kirjan verran. Täydellinen lukunautinto, josta lisää myöhemmin,
- mietin että, vaikka kaikkia asioita ei voi ymmärtää, vastaus ON aina rakkaus
- mietin, että kaikkea ihmisiä ei voi ymmärtää yhtään, vastaus ON aina rakkaus
- olin maailman kiitollisin ystävistä. Kiitos, että olette olemassa.
- hulluttelin erittäin maltillisesti, hyvä minä!
- löysin uuden ihanan sarjan, Areenan The Bold type. Jos tykkäsit Sinkkuelämää sarjasta, ehkä tykkäät tästä myös, tätä voisi kutsua jonkilaiseksi klassikosta tehdyksi köyhän naisen versioksi. Nuoret uranaiset, miehet, sinkkuus, urakilpailu - hömppää mutta fiksua hömppää ja visualisuus (esim vaatteet) kohillaan.
VIIKON ASU: Karvatakki ja mekko + tennarit.
 |
| Hei me otetaan selfietä, toiset säihkyy toiset ei |
 |
| Rytmin skumpat |
VIIKON LÖYTÖ: Zaran blig-bling toppi pikkujouluihin.
VIIKON TEATTERI: Kävimme katsomassa ystiksen kanssa Pullo cavaa ja aurinkoa (
klik).
Lupaavat alkuasetelmat, esim mahtavan lahjakkaat ja taitavat näyttelijät: ihana Heidi Herala, Eija Vilpas, Aino Seppo ja näytelmän idea kutkuttava:
Pullo cavaa ja aurinkoa kertoo Inkasta, Vonnesta, Anitasta ja Tuulista, joita yhdistää maalausharrastus, kuusikymppisen sinkkunaisen elämäntilanne ja yhteiset matkat. Tällä kertaa matkan kohteena on Portugalin Algarve ja sieltä löytynyt, ateljeeasunnoksi muutettu vanha keramiikkatehdas, josta Inka on jo käytännössä tehnyt kaupat muille kertomatta ja ehdottaa sitä nyt ystävysten boheemiksi vanhainkodiksi. Näissä naisissa on sisaruutta, energiaa ja huumorintajua, mutta kuinka käy sopuisan ystävänelikon vanhainkotiunelman, pelisääntöjen, säästöjen ja perhesuhteiden?
Odotuksemme olivatkin korkealla (liian?), en ymmärrä miksi/miten aihe ei meihin iskenyt? Liian vähän emme nauraneet, ja se oli harmillista, koska OLISIMME haluneet nauraa. Koimme sisällön vähän liian heppoiseksi, liian usein käsikirjoitus nojasi alatyylin huumoriin. Tuntui oikeasti, että meitä katsojia aliarvioitiin. Sitten sitä ihmetteli, että miksei naurata, kun suurin osa kikatti ja hirnui, nauru oikein raikasi...Emmekö olleet kohderyhmää?
Tekstin lomassa oli häivähdyksiä eletystä elämästä, kuinka freelance-työläinen ei voi olla työtön, tai kuinka vanhenevalla sinkkunaisella ei ole muita läheisiä kuin muutama ystävätär. Tuleekin mieleen, että huumori on vaikea laji, pahassa tapauksessa huumori jää pöhköksi, kankeaksi ja pinnalliseksi, puujalat pujaloiksi ja vitsit vitseiksi.
Annan 3 tähteä hyville näyttelijöille ja hyvälle yritykselle :)
Ensi-ilta 12.9.2018 Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä (Hämeentie 2)
 |
Helsingin Kaupunginteatteri – Pullo cavaa ja aurinkoa – Kuvassa Heidi Herala, Aino Seppo, Jaana Saarinen ja Eija Vilpas – Kuva © Harri Hinkka
|
VIIKON AJATUS:
Että minä menisin ja eläisin täysin.
Enkä ketään kumartaisi turhan syvään.
Enkä ketään en mitään pelkäisi
paitsi omaa jäätymistäni.
Arja Tiainen
