- Saarioisten äidin tekemät ruuat. Olen ollut tällä viikolla niin rättipuhkipoikki töiden jälkeen, etten ole laittanut ruokaa kertaakaan. Poikien suosikkeja ovat lihapullat ja perunamuussi sekä kermainen kanaruukku.
- pojat, jotka kahtena aamuna veivät koirat ulos, jolloin pääsin punttisalille ennen töitä. Mun rakkauvet, on ne ihania mussukoita!
- back to basics. Raitapaita, farkut ja uusi Pinkin kanssa löydetty vaaleanpunainen
Becksöndergaard turvahuivi -60% Stockalta. Parhautta  ja on 50% villaa.
- silmäpussit. Orgaaniset sellaiset. Nää klo 545 tai 6 heräämiset sopii hyvin niille.
- jos on aamulla hyvännäköinen, ei sitä kannata hukkaan heittää :D (kt. kuva)
- kymmenen tapaa nauttia elämästä (klik) Nämä olivat oikeasti hyviä!
- uusi Pikku naisia leffan traileri (klik) (Saoirse and Timothée!)
- viikonloppu, joka tuntuu viikonlopulta

Iloa viikkikseen!

Mitä päälle töihin?

Uusi työ, uusi nainen ja uudet hommelit. Ja uusi työpukeutuminen. Tai jotain sinne päin ainakin.

Mitä laittaa päälle, kun uusi työ huutaa "turvavaate" - sanomaa huutomerkein?  Jos jokin asia on tärkeätä uudessa työssä, niin se, että työvaate TUNTUU mukavalta, antaa turvaa & hyvää fiilistä, kohottaa itsetuntoa, mutta näyttää samalla "skarpilta". Ei siis kiristäviä vaatekappaleita, ei tiukkoja seisomafarkkuja, ei myöskään tiukkoja yläosia (tai avaria kaula-aukkoja, haluan pidättäytyä kevytkenkäisen maineelta), mutta ei myöskään verkkareita! Mitä tehdä!? IIIK? Hjälp!

Hyvän työvaatteen tunnistaa siitä, ettei päivän aikana tarvitse uhrata aamun jälkeen edes puolikasta ajatusta. Hyvin istuvat farkut ovat jees! Ja jos jollain ei voi mennä vikaan niin mekon tai hameen kera, oli päivän agendalla sitten mitä tahansa. Mekossa saa vatsa pömpöttää, ja niin saa itseasiassa hameessakin  - could it be as easy as that?

Mekkoon voi yhdistää sukkikset ja jakun, jolloin kesäfiiliksinen mekko muuntuu heti hiukan skarpimpaan suuntaan, vaikka kokonaisfiilis on silti rento. Olen lopettanut lähestulkoon kokonaan korkokenkien käytön (koska ne eivät ole mukavia), joten valkoiset tennarit ovat vallan mainio kaveri mekon kera.

Neule/siisti kollari/paitis + mustat sukkikset ja hame = täydellinen ja helppo "turvavaate" myös. Näiden avulla vältät krampit ja nyrjähdykset ja työarki  on yhtä juhlaa :D

Näin toista viikkoa töissä käyneenä nostaisin vielä esille VILLATAKIT. Niitä tarvitaan ainakin meidän toimistolla - ilmastoinnit ovat hyytävät.

Tää jatkaa täällä harjoituksia ja toivottelee kaikille RENTOA (ja itselleen hyvältä tuntuvaa) työpukeutumista!

Kuva Pinterest

Muutama poiminta - Copenhagen Fashion Week

Muutama poiminta Copenhagen Fashion- viikoilta, ilman muotikoordinaattorin hullun hauskoja kommentteja tai koordinointia :D

Kuuminta hottia ovat näköjään:

laatikkomaiset (tai telttamaiset) takit ja jakut
neule ja kukkamekko
kukkamekko yhdistettynä housuihin - näytti itseasiassa kauhean hauskalta!
kaftaanit, Demis Roussous- kaftaanien kuningas jo tiesi, että ne ovat kuuminta hottia
bling bling ja glitter
telttamaiset jättitakit
neule ja leveät farkut

Aika hauskan ja suorastaan hulluttelevan näköistä itse asiassa! Pukeutuminen voi olla kuin leikkiä ;)!

Pirteää viikkoa, siskot!

Kaikki kuvat https://www.vogue.co.uk/gallery/copenhagen-fashion-week-street-style

Toi kaftaani = rakkaus!

Mekko ja housut

Parasta juuri nyt

- miten en ole huomannut tällaista asennenaista kuin Jenni Janakka? Hän on julkaissut jo alkuvuodesta kirjan Röyhkeyskoulu, jonka tavoitteena on lopettaa itsensä vähättely ja saada esiin just se jokaisen oma potentiaali. Janakka kertoo kirjassa ideoita ja käytännön keinoja röyhkeytymiseen eli “asennemuijaksi” tulemiseen. Siis tämä on ihan mun juttu ja varasin kirjan heti kirjastosta (olen tosin varaussijalla 500)! Kannattaa kuunnella esim radiojuttu aiheesta (klik). Uusimmassa Gloriassa hän muuten kertoo tyylistään, joka oli sekin superinspiroiva!
- Gloria-lehden syysmuoti oli ihan mielettömän inspiroiva. Värejä, printtejä, huiveja (olin jo unohtanut huivien olemassaolon!!) valopilkkuja! Loving it!
- ARKI, sitähän se elämä suurimmaksi osaksi on! Haluan edelleen huomata, että päivissä on kirkkaita värejä, haluan pitää huolta siitä, ettei arjesta unohdu ilo, leikkisyys eivätkä latautumisen hetket. Ja mikä parasta, siihen voin itse vaikuttaa!
- Netflixin piirretty Bigfoot - Isojalan poika. Niin ihana koko perheen leffa, että oksat pois! Vauhdikas elokuva ammentaa sekä komediasta että seikkailusta. Tummempia sävyjä elokuvaan tuovat kiusaamiseen ja vanhemman poissaoloon liittyvät teemat, joita käsitellään taitavasti. Parhautta oli myös elokuvan soundtrack ja erityisesti kappale Puggyn Where You belong. Kiitos sisko vinkistä!
- uuden oppiminen.... on nannaa aivoille (vaikka aluksi väsyttävää)!

Kesän ehdottomasti paras alelöytö ja syksyisiä ajatuksia

Sen tein COS:in alen loppurysäyksessä ja sain tämän 100% villaa olevan villakangastakin -70% hintaan (68 e) ! Mikä tuuri...ehkä mun tuuri on nyt kääntynyt...pitäisi varmasti lotota, osallistua kaikkiin arpajaisiin tai mennä Tinderiin ;)

Olenkin unohtanut kertoa, että tämä työpaikka tuli kuin tarjottimella. Mulle soitettiin ja pyydettiin haastatteluun. Koskaan ei ole käynyt näin. Että kyllä jotkut asiat tapahtuvat ihan itsestäään,  ja tulevat hopeatarjottimella eteen. Universumi yllättää aina välillä, hurraa!

Viime ja tällä viikolla on ollut jotenkin haikea olo...tuntuu syksyltä ja arjelta ja suorastaan jännittää miten pärjään pimeän syksyn, sitten kun sataa outoa prujua vaakatasossa.  Takaraivossa ovat kaikki ihanat kesämuistot, onneksi niitä ei voi kukaan ottaa pois ja toivottavasti ne kantavat pitkälle syksyyn. Tiedän, että  murehtiminen on aivan turhaa, todennäköisesti kaikki menee hyvin, mutta nämä siirtymäkaudet ovat aina mulle tällaisia. Vaativat aikaa ja sulattelua, jonka jälkeen oon OK.

Mietinnässä on myös, miten jaksan uudessa hektisessä työssä. Don't get me wrong, olen täpinöissäni ja niin iloinen tästä työstä mutta....mitä jos se on LIIAN hektinen ja väsähdän?  Mitä jos liika on vaan liikaa? Tätäkin asiaa olen yrittänyt järkeistää. Teen parhaani, muuta en voi. Pidän huolta kunnostani, ympäröin itseni hyvillä asioilla, syön suht terveellisesti  ja ulkoilen koiruuksien kanssa, kyllä se tästä, ja se siitä.

Iloitsen myös siitä, että poikien koulu on alkanut hyvin. Vaikuttavat molemmat olevan suht positiivisia ja viihtyvän, eikä ole ollut minkäänlaista kriiseilyä, jei!   

Koirien elämä tulee myös muuttumaan, hyvästi pitkät pitkät metsälenkit, mutta jos ei ylitöitä tarvitse tehdä paljon, löytyy heillekin hyvin lenkkiaikaa.

Kuten huomaatte, niin vähän aikaa ja niin paljon ajatuksia. Eivätkä ne lopu ajattelemalla :D

Hurmaavaa tiistaita puput!

ps. polttelin eilen jo kynttilöitä (!!!)

 

Happiness is not a checklist.

Nyt kun kaikki energia menee uuden työn jännittämiseen ja arjen pyörittämiseen, kannattaa lainata sellaisten ihmisten ajatuksia, joilla pyörii päässä muutakin kuin fööniharja.

"Happiness is not a checklist. A dream job, a fast car, a good home, even love, mean nothing at all if you have not yet found a way to feel full and content in your own mind and heart."
- Beau Taplin • T h e C h e c k l i s t

"She liked messy beds and movie nights without any lights on. She liked the quiet company of a few good friends. Her idea of love was gentle and silent, like a whisper of a touch. Some things are magical and magic, contrary to popular opinion, is often found in the most ordinary of places."
- unknown-

"The way to get started is to quit talking and begin doing."
- Walt Disney

"I wish that you may find patience enough in yourself to endure, and simplicity enough to believe; that you may acquire more and more confidence in that which is difficult, and in your solitude among others. And for the rest, let life happen to you. Believe me: life is right, in any case."
- Rainer Maria Rilke

Iloa viikkoon, murut!

Kuvat Pinterest

Kyllä maailma on kaunis

Kuvat https://ahappytuesday.tumblr.com

Rakastan https://ahappytuesday.tumblr.com/ - kuvablogia, josta löytyy aivan mahtavia kuvia ja ajatuksia. Kyllä maailma on kaunis!

"You yourself, as much as anybody in the entire universe, deserve your love and affection."
Gautama Buddha

“You know, one of the tragedies of real life is that there is no background music.”
— Annie Proulx

“Being together is the miracle, being together and caring. Sleeping together, feet touching, legs touching. Being asleep and together.”
— Charles Bukowski, More Notes Of A Dirty Old Man: The Uncollected Column

“I think you half-fall in love with every person you meet. It’s part of your charm. You’re in love with love.”
— Jenny Han, P.S. I Still Love You

““And whatever happens next… Happens next.””
— The Newsroom, The Greater Fool, Charlie Skinner

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Elämä on yhtä teemalaulua taustalla

Välillä tuntuu, että asiat rullaavat ja elämä on yhtä Hooked on a feeling teemalaulua taustalla. Niitä hetkiä on joskus. Onneksi!

Huh mikä jännitysten aika mulla on takana, ilokseni voin kertoa hyviä uutisia: sain TÖITÄ!! Happyhappyjoyjoy! Fiilis on onnellinen, hassu, jännittynyt, suorastaan epätodellinen ja kaikkea sekavaa. Ei tätä vielä edes tajua todeksi! Ehkä tajuan asian vasta ensi viikolla ekana päivänä töissä. :)

Tänään
olen

onnellinen ja tunnen itseni fun and fabulous & miljoonaksi dollariksi.

 

Hämeenlinnan uudessa kesäteatterissa raikaa Juha Vainion kappaleet ja nauru

Ensi-ilta 29.6. 2019, kesto noin 2h 15min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Mikko Kivinen ja Otto Kanerva
Ohjaus Mikko Kivinen
Koreografia Elina Lähde
Lavastus Oskari Löytönen
Pukusuunnittelu Elina Vättö
Kampaus-ja maskeeraussuunnittelu Katja Partanen
Valot ja äänet Harri "Hii" Savolainen
Kapellimestari Tuomas Kesälä

Olipa ihana kesäinen iltapäivä eilen Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa. Onhan se vaan niin, että Suomen suvessa on maagista mennä kesäteatteriin.  Kesäteattereissa on ihan oma tunnelmansa, ihmiset ovat rennompia, usein näytökset ovat kevyitä ja hyväntuulisia, hyvällä tuurilla aurinko voi jopa pilkahtaa ja väliajalla grillissä paistuvat mökkifiilismäisesti makkarat.

Heikki Mäkäräinen Junnuna. Kuvaaja Hanna Junnila

kuvaaja Hanna Junnila

Kuva Hanna Junnila

Juha "Junnu" Vainio oli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä suomalaisista sanoittajista. Uransa aikana hän ehti tehdä lähes 2500 sanoitusta tai sävellystä, joiden joukossa on kasapäin jokaiselle suomalaiselle tuttuja hittejä. Sellaista elämä on -musiikkinäytelmä on tarina Juha Vainiosta, henkilöstä laulujen ja tekstien takana.

Juha Vainion musiikki on minulle ollut henkilökohtaisesti tärkeää, onhan isäni ollut kova Junnu fani.  Kun ”altistuu” jollekin asialle kerta toisensa jälkeen, se alkaa tuntua melkein kotoisalta. Niin on käynyt Juha Vainion kanssa. Aidosti tykkään hänen upeista sanoituksistaan ja kappaleistaan. Niissä on ajatusta, ne koskettavat.

Tärkein ensin: "Sellaista elämä on" on positiivinen näyttö siitä, ettei Suomesta ainakaan osaamista puutu kesäisen musiikkiteatterin tekemiseen. Musiikki  ja erityisesti Heikki Mäkäräinen Junnuna on näytelmän sydän. Upeasti soivat tutut kappaleet kesäillassa (Albatrossi, Elämää ja erotiikkaa, Yksinäinen saarnipuu...), vahvasti ja tunteella. Annika Eklund laulaa myös erityisen loistavasti ja näytöksen bändi on taitavaa porukkaa! Välillä liikutuin kyyneliin ihan pelkästään siitä, että joku kappale soi niin kauniisti (Vanhoja poikia viiksekkäitä, Sellaista elämä on) ja sanatkin tulivat mieleen jostain takaraivosta. Se on jännä, miten Junnu on osannut kuvata sanoin niin hyvin suomalaista sielunmaisemaa, johon kuuluu mm. meri, tietty haikeus, saaristo, yksinäisyys, toisaalta myös huumori.  Samalla kappaleista löysi vielä uusia tasoja ja arvostukseni Vainion neroudelle sanojen käyttäjänä nousi entisestään.

Toiseksi näytelmä on aidosti hauska: saimme nauraa vähän väliä sydämen pohjasta.  Ilkka Merivaara oli etenkin Toivo Kärkenä oikein mainio. Eniten nauratti kuitenkin  minulle uusi kasvo Petja Lähde, joka tulkitsi esimerkillisellä jalkatekniikalla ja suvereenilla otteella mm. Dannyn Kesäkatua ja Manolitoa Tapparan toppatakki päällä. Mies on kertakaikkisen hauska, hän omaa vahvan komiikan tajun ja on lavalla koomisten hahmojen tyypittelyssä suvereeni. Toisaalta Annika Eklund Kikkana ja Anita Hirvosena aiheutti myös naurukohtauksia.

Kolmanneksi Hämeenlinnan Kaupunginpuisto on äärimmäisen kaunis ja sieltä löytyy huikeita yksityiskohtia, joista kaikki kävijät eivät varmastikaan ole tietoisia. Otto Carl Rehbinderin rakennuttaman puiston erikoisuuksiin kannattaa tutustua vaikka teatterin jälkeenkin.

Vielä pitää mainita erittäin herkulliset väliaikatarjoilut (makkarat, suolaiset piirakat...variaatiota löytyy mielestäni normiteatteria enemmän), kuohari (a-oikeudet), kohtuulliset hinnat, leppoisa tunnelma ja niin ..se Suomen kesäinen AURINKO, joka pilkahteli meille suorastaan armollisesti.

Kiitos HUK lipuista!

Tallinna on aina hyvä idea

Pentti Sammalahti

Pentti!!!

Koko kesän on tehnyt mieli lähteä Tallinnaan, olin jo ajatellut, että lähden sinne yksin mää-matkalle, mutta onneksi pääsin reissuun ystiksen, hänen tyttärensä ja tyttären kamun kanssa.

Matkustimme Tallinnaan Eckeröllä, ja aloitimme reissun aamubuffalla, joka olikin super maukas ja hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä (14 e). Parasta olivat alkuruuat: savulohimousse ja kirkas lohiperunasalaatti, ja tottakai lämpimästä buffasta piti ahtaa itseensä munakasta, karjalanpiirakoita munavoilla ja falafelejä. Sen jälkeen kun masu oli täynnä, olikin hyvä lyllertää tax-freessä ja kipata lasi kuoharia.

Vaikka aamu Helsingin päässä oli ollut vallan ihanan aurinkoinen, saavuimme tihkuiseen Tallinnaan. No ei siinä mitään päätimme, ei ainakaan ole kuuma, ja onneksi oli sateenvarjot mukana! Satamasta otimme uberin suoraan Telliskiveen ja Fotografiska Tallinnaan. Ostimme perhelipun (koska vähän perheen oloisia oltiin), joka maksoi 28 e, eli näyttely maksoi 7 e nuppi- melkoisen kohtuullinen hinta sanoisinko.

Brittiläisen Jimmy Nelsonin näyttelyn nimi oli Homage to Humanity eli Kunnianosoitus ihmiskunnalle. Nelson on kuvannut yli kahdenkymmenen vuoden ajan alkuperäiskansoja Siperian tundralta eteläisen Tyynenmeren saarille. Näyttely oli aivan järisyttävä, pelkkää värikylläisyyttä, aitoutta. Ja kukaan ei luultavasti ole eri mieltä sen sanoman kanssa: Uhan alla olevia kulttuureja tulisi arvostaa ja suojella.

Sykähdyttävä, itseäni ja ystistä eniten koskettanut ja erittäin sympaattinen oli Pentti Sammallahden (s. 1950) Distant Land -näyttely. Sammallahden mustavalkoisista ja vahvatunnelmallisista kuvista jäi miltei sanattomiksi. Pieni on suurta ja vähäeleisyys on joskus enemmän. Näyttelyn jälkeen kannattaa muuten tsekata myös terassi, jolta aukeaa 360° näkymät ympäri kaupungin. Tytöt ottivat mocktailit ja me vähän vanhemmat cocktailit. 

Ihan paras puoli Tallinnassa nykyään on  tietenkin RUOKA. Virolainen ruokakulttuuri nostaa päätään ja Tallinnaan putkahtelee uusia, toinen toistaan siistimpiä ravintoloita kuin sieniä sateella. Päätimme syödä Kivi Paber Käärid -ravintolassa Telliskivessa (klik) ihan vain sen takia, että se oli aivan täynnä. Hinta, laatu ja tunnelma olivat kyllä kohdillaan! Rento ja ystävällinen palvelu ja menu täysin gluteeniton. Lämmin suositus, koska kaikki oli törkeän hyvää! Oma valkosipuli-appelsiinikana avokadomoussella ja punajuurella oli fantastico!

Loppupäivä meni kampaajalla tutussa kampaamossa ja pitihän sitä käydä vielä Viru-keskuksessa pyörimässä. Laivalle päästiin ajoissa ilman hässäkkää. Koska söimme niin hyvin päivällä, laivalta löytyi vain sandwich tyyppistä murkinaa. Ihailimme samalla yökerhon tanssivia pareja, kirmaavia lapsia- bingosta, halvoista moldovalaisista Kool & the Gang kopioista, kokolattiamatoista, farkkuihin tungetuista kollegepaidoista, harmaista Eccoista, kuosipaidoista ja viskoosihousuista puhumattakaan. C'est la vie! Ja sometimes life's a peach.

Jos jokin tuli taas kerran selväksi, Tallinna on aina hyvä idea. 

Kesän vaikuttavin kirja: Kutsu minua nimelläsi

Tammi 2019. 8 t 51 min.
Alkuteos: Call me by your name (2007). André Aciman
Suom. Antero Tiittula.
Lukija: Antti Jaakola.
Oma arvioni: 4/5.

Call me by your name elokuvasta olen kirjoittanut jo aiemmin. (klik) Se oli viime kevään kaunein ja mieleenpainuvin elokuva, tarina kahdesta miehestä, nuoresta Oliverista ja vielä hieman nuoremmasta Eliosta, jotka tapasivat toisen kesäpaikalla Pohjois-Italian paahtavan kuumassa kesässä 1980-luvun puolivälissä.

"Tiesin sen jo alun alkaen. Piti vain odottaa. Tekisin hommia koko aamun. Kävisin uimassa. Pelaisin ehkä iltapäivällä tennistä. Tapaisin Marziaa. Palaisin keskiyöksi. Ei, vaan puoli kahdeltatoista. Suihku? Ei suihkua? Oh, siirtyä yhdestä vartalosta toiseen.
Eikö hänkin ollut mahdollisesti tekemässä samoin?
Siirtymässä yhdestä toiseen."

Lopetin kirjan lukemisen eilen illalla. Kun Elio jätti hyvästit Oliverille, seisoin hänen vieressään. Sumu hänen silmissään ja sydämessään oli myös minun. Kirja kosketti minua luihin ja ytimiin. Rakastuin kirjan myötä myös melkein kaikkiin kirjan henkilöihin. Elioon, joka uskaltaa kuunnella sydäntään, vaikka on peloissaan. Oliveriin, jossa on myös rohkeutta ja arvokkuutta ja hän antaa Elion hengittää, kukoistaa, vaikka suhde on kyseenalainen. Rakastuin myös professori Pertmaniin, joka  antoi pojalleen tilaa ja kannustusta, jotta hän oppii elämän tarjoamia lahjoja omillaan. Mieleeni jäi myös isän ohje pojalleen: ”Se ettei tunne mitään, jotta ei tuntisi jotakin – se on haaskausta.”

Jos elokuva on taianomainen kuvaus rakkaudesta, kirja syventää sitä entisestään ja kertoo vielä jostakin suuremmasta.  Elio ja Oliver löytävät enemmän kuin ruumiillisen rakkauden taikuuden; he löytävät sellaisen rakkauden, joka elää muistoissa eliniän. Ja he oppivat omaksumaan rakkauden tavalla, jolla se tulisi omaksua - ilman ehtoja.

"Marzia soitti sinä aamuna juuri kun Oliver oli lähdössä. Oliver vinkkasi silmää ojentaessaan minulle puhelinta. Siinä ei ollut hitustakaan ironiaa, ei mitään mikä ei olisi muistuttanut minua – ellen erehtynyt enkä usko erehtyneeni – siitä että meidän välillämme vallitsi niin täydellinen läpinäkyvyys, ettei sellainen ollut mahdollista kuin ystävien kesken.

Ehkä olimmekin ensisijaisesti ystäviä ja vasta toiseksi rakastavaisia.
Mutta ehkä sitä rakkaus juuri onkin."

Paikoin Kutsu minua nimelläsi on hyvinkin syvällinen, oikeasti fiksuja elämänviisauksia tarjoava ja filosofinen teos. Päähenkilö Elio ei ole mikään tavallinen teini, vaan tarkkanäköinen, herkkä ja analyyttinen nuori – mukavaa vaihtelua tavanomaiseen mieskuvaukseen. Kirja on hurmaava, kaunis, viisas, hauskakin. Se sattuu, kouraisee ja toisaalta herättää vimman elää - kuten Elion isä kirjassa sanoo - kuin elämä olisi ainoa elämä eikä harjoituskappale.

** Kirja saatu pr-näytteenä, kiitos hurjasti**
Sitaatit ovat lainauksia kirjasta.