Kesäkuun sillisalaatti

Hups vaan, viikko on melkein mennyt, enkä ole ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

- sain maanantaina julkaistua Linkkarin työnhakuilmoituksen. Hyvä minä! 

- olen mökillä ja taas kerran sataa. Mikä siinä onkin, että aina osun tänne sateella? Noh pitää muistaa, että kesä on kesä, vaikka sataisi 

- olen poiminut kukkakimpun takapihalta, kitkenyt rikkaruohoja, uiskennellut kuin notkea hylje

-  luin parissa päivässä Olga Temosen elämänkerran. Olihan se sydäntäsärkevää luettavaa, mutta myös muistutus siitä, että joka päivä pitäisi muistaa elää. 

Olen monesti miettinyt, mistä kumpusi Olgan hurja työtahti, pitkät työpäivät, jatkuva puurtaminen aamusta iltaan elämäntapana? Olga oli se joka teki, organisoi. Hän oli se joka ei väsynyt, paitsi sitten kun oli pakko. Olga pohtii kirjassa asiaa itsekin ja vastaa samalla kysymykseeni. 

Vasta aikuisiällä hän kertoo ymmärtäneensä, että hän ei saanut hyväksyvää katsetta tai hellyyttä koskaan äidiltään. Olgan äiti osoitti rakkauttaaan käytännön teoilla, tarjoammalla vakautta. Isälleen Olga oli kaikki kaikessa, suosikki. Olgan sisko taas oli äidin lellikki. Olga oli myös se, joka sai läksytystä ja toruja enemmän kuin muut sisarukset. Olga epäilee, että syynä oli se, että hän muistutti isäänsä.

Hienoa oli lukea, että Olga sai tehtyä sovinnon ennen muistisairaan äidin kuolemaa. Vaikka äiti ei tuolloin sairautensa vuoksi puhunut, Olga sai sanottua kaiken sanottavan. Samalla hän antoi äidilleen anteeksi, vaikkei äiti häneltä anteeksi pyytänytkään.

Jäin miettimään äitisuhteita, teema joka koskettaa itseäni kovin usein kirjassa, elokuvassa tai teatterinäytöksessä. 

Ote Olga Temosen kirjasta

- luin myös Belle Burdenin Strangers-kirjan englanniksi, vaikkei englantini olekaan mikään erinomainen. Strangers kertoo siitä, kuinka Belle Burdenin aviomies ilmoitti hänelle vajaan 20 vuoden yhdessäolon jälkeen, että haluaa erota. Hänellä oli suhde toiseen naiseen. Samalla mies sanoi, ettei halua lastensa huoltajuutta, eikä suostunut avaaamaan ajatuksiaa eron syistä tai taustoista. 

Kirja avaa New Yorkin varakkaiden piirien elämää (Belle on erittäin varakkaasta suvusta) ja siihen liittyviä paineita. Se käsittelee sitä, miten vaikeaa on löytää omaa todellista minäänsä keski-iässä, kun elämä on aiemmin rakentunut perheen ja puolison uran ympärille.

Pidin siitä, että kirjan päähenkilö eli jätetty Belle kirjoittaa hyvin ja osaa reflektoida itseään ja omaa vastuutaan erosta. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa. Kirja ei ole kostokirja, vaan asiallinen ja rehellisen tuntuinen. 

Muistelmien sävy on koko ajan harkittu, se ei tuomitse ex-miestä, vaan pyrkii ymmärtämään, vaikkakin lukija voi päätellä, että mies käyttäytyi vähintäänkin huonosti. Oli mielenkiintoista seurata, miten Belle luo uuden elämän itselleen ja lapsilleen ja oppii hyväksymään ex-miehen käytöksen ymmärtämättä miksi asiat menivät niin kuin menivät.  

En voi käsittää, että ensi viikolla on jo juhannus. Pitää ihan nipistää itseään olkavarresta: nauti tästä hetkestä, aina kun voit!  

Iloa viikonloppuun, murut!