Mökillä nuolemassa työhylkyhaavoja

Syksy on todellakin täällä! Kelit ovat olleet kaikkea kesäisen lämmön, ukkosen, täyden sumun ja kaatosateen väliltä. Muutamana aamuna on ollut 9 astetta, eli hiukan jo vilpakkaa. Iltaisin on pilkkopimeää jo klo 21 (pois lukien tähdet ja muutamat mökkinaapurin valot).

Tulin tänne nuolemaan työhylkyhaavoja, niitä näköjään riittää. Täällä luonnon keskellä sitä on ymmärtänyt taas pienuutensa, ja maalliset murheet ovat saaneet perspektiiviä. Tietenkin siihen vaikuttaa jo se, että on liikkeessä, tekee mökkihommia, ui, saa endorfiineja metsästä, lukee eikä tuijota telkkaria tai omaa napaa. Kirjojakin olen lukenut kaksi, ja vielä iso kasa odottelee mua mökin pöydällä.

Nää värit!

Nyt kun ollaan syyskuussa mökillä, takaraivossa nakuttelee vahva ääni "nauti nyt vielä kun voit". Tiedän, etten tule enää montaa kertaa mökille. Nyt on nautittava jokaisella solulla uimisesta (pintavesi 18 c, mutta tuntuu kylmemmältä), saunomisesta, syksyn tuoksusta - ihan kaikesta. 

Olen löytänyt taas luovuuteni. Maalasin taulun pitkästä aikaa, hyvä minä. Olin ostanut jo viime kesänä Tigeristä jättisuuren canvas taulun. Se oli niin iso, että sen täyttäminen tuntui mun taidoilla todella työläältä ja vaativalta. Yhtenä aamuna tunnin koiralenkin jälkeen, tuli vaan sellainen olo, että nyt tekee mieli maalata ja että maalaan, mitä mieli halajaa, herran haltuun. Ja voila, nyt on taulu puoli valmis ja rakastan sitä ja sen värejä. 

Olen myös tehnyt ensimmäistä kertaa ikinä puolukkahilloa, 53 v vuotiaaksi piti elää, että koki puolukkahurmoksen. Puolukoiden kerääminen on maailman helpointa, eikä hillonkaan tekeminenkään ollut vaikeaa. Hyvä minä!

Positiivista oli myös se esimies, joka ilmoitti mulle etten päässyt työhakuprosessissa jatkoon, kertoi pyynnöstä, miten voin viilata cv:tä. Olen jo etsiskellyt Canvasta juuri mun persoonaa kuvastavaa pohjaa, ensi viikolla työstän sen valmiiksi ja ehommaksi. 

Juuri kun pääsin kehuskelemasta, että työmarkkinat ovat vilkastuneet, katin kontit, eihän se niin olekaan. Esim juuri tällä hetkellä ei ole mun osaamista vastaavia paikkoja haussa kuin muutama hassu (ja nekään eivät vastaa mun ydinosaamista - enkä edes kohta ole varma siitä, mikä se on :D). Mutta nyt on nyt, ja ensi viikolla voi olla toisin. On tämä elämä yhtä aaltoliikettä, mutta niinhän se usein on. Vähintään pientä laineilua.

Joka tapauksessa hengissä ollaan ja liaanista saatu taas jonkinlainen ote.

Aurinkoista sunnuntaita!