" Sinä olet tässä, sinä et liukene mihinkään vaan olet totta."

Jenny Hill painaa sormensa kulmakarvojen väliin, tekee itsensä todeksi, ojentaa keskiviivansa suoraksi. Hän katsoo ihoa, sen huokosia, karvoja ja juonteita, ja sanoo itselleen: Sinä olet Jenny Hill ja sinä olet tässä, sinä et liukene mihinkään vaan olet totta, tässä, tämä, ja sinä voit vielä päättää. Sinä et jäänyt vaan lähdit, niin hän sanoo itselleen, ja planeetta pyörii ja kääntyy akselinsa ympäri ja liike, hidas liike, jatkuu ja jatkuu.

Sitten hän huuhtelee kasvonsa kylmällä vedellä ja katsoo uudelleen, ja on vieläkin siinä ja vieläkin sama ja kysyy itseltään: minkä kaiken voi valita vielä toisin, ja jos sellaista on, uskaltaisinko?

Minna Rytisalo: Jenny Hill