Ihana elokuva ja tavallista perus arkea

Eipä ole elämässä paljon tapahtunut, hiljaiseloa, elämää säästöbudjetilla, tinderiöntiä jne. Olen yrittänyt pysyä aktiivisena, mutta yllättävän helposti päivät menevät työnhaussa, surffailussa, ruuanlaitossa (olen syönyt tomaattipastaa varmaan joka toinen päivä!), pidemmillä koiralenkeillä, kirjan lukemisessa, tv n katsomisessa (esimerkkinä olin niin epätoivoinen, että katsoin Bachelor Suomea :)). Onneksi myös muutamat lounas -tai kahvitreffit kamujen kanssa ovat piristäneet viime viikkoja.

Aamut olen aloittanut tappamalla yhden keittiökoisan (positiivista että ne alkavat käydä vähiin). Pari ärräpäätä siinä samalla, muutama kuppi kahvi ja lautasellinen puuroa, aamulenkki Kongon kanssa.... sen jälkeen tietää elävänsä.

Olen muuten tehnyt koiralenkkejä nyt yli viikon lenkkareissa ja heivannut Icebugit jorpakkoon. Voin sanoa, että se tuntuu hemmetin hyvältä. Erityisesti näin helmikuussa.

Viime viikolla kävin ystävän kanssa katsomassa Anoran. Siis aivan sekopäinen, moniulotteinen, hauska elokuva tulisieluisesta ja opportunistisesta stripparista, joka tapaa venäläisen oligarkin rikkaan pojan. Parasta oli, että elokuvaa katsoessa ei ollut todellakaan mitään aavistusta mitä odottaa. Jatkuvien yllättävien käänteiden takia olin niin koukuttunut kaikesta, etten tiennyt, missä mennään – oliko tarina loppumassa vai vasta puolivälissä? Mikä tärkeintä, en välittänyt! Olin vain iloinen voidessani jatkaa matkaa vuoristoradassa elokuvan hahmojen kanssa! Elokuvan tunnelma, roolitus, käsikirjoitus, rikas värimaailma ja soudtrack palvelevat kaikki hienosti tarinaa. Rakastin.

Tänään oli pojan penkkarit. Oi sitä nuoruuden valoa, keveyttä ja onnea, oli ihanaa todistaa sitä kaikkea! Vähän piti muistella omaakin nuoruutta samalla.