Viime aikojen fiiliksiä

- viime viikolla tuli kaksi hylkyä työpaikoista, joita olin hakenut. Harmitti tietenkin ihan sikana. 

- tosiasioiden hyväksyminen on viisauden alku. Tuo edesmenneen Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikiven toteamus sopii paremmin tähän hetkeen kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Olen jotenkin paremmin hyväksynyt nykyisen olotilani, työttömyyden, hiljaiselon eli sen että elämässä ei tapahdu niin paljon, hetkittäisen yksinäisyyden(kin). Hyväksyminen on rentouttanut oloa, pahin panikointi ja rauhattomuus on jäänyt taakse. Nyt on näin, ja myöhemmin on toisin. 

- ajattelen, että ON niin tärkeä oppia hyväksymään elämä sellaisena kuin se on. Kun olet onnellinen, vaali sitä hetkeä. Kun olet surullinen, vaali myös sitä hetkeä. Molemmat tunteet ovat elintärkeä osa sitä ainutlaatuista tarinaa, joka on sinun elämäsi.

Ja onhan ihan hyvin mahdollista, että kun pääsen töihin, jään kaipaamaan nykyistä, rauhallisempaa elämäntahtia.  En usko, että kukaan työttömyydestä nauttii, mutta jotakin hyvää siinä voi olla.  

- koisat ovat kuolleet sukupuuttoon, ainakin meillä. Niin happy, toivon ettei heitä tarvitse nähdä enää ikinä. 

- luovuuteni pursuaa kokkailemalla, olen innostunut etsimään ja löytämään uusia, edullisia arkiruokareseptejä. Viime viikolla kokeilin lihapulla-pastavuokaa  ja Marry me -kana-perunavuokaa. Varsinkin jälkimmäinen oli yllättävän hyvää vaikka käytin siinä ihan pakaste-perunasipulisekoitusta. Pojat hyväksyivät! Seuraavaksi kokeiluun menee munakoisopasta.

- tein Spotifyihin kevät 2025- listan, siitä tuli hemmetin hyvä. 

- kuopuksen yo-kirjoitukset alkoivat viime viikolla. Hän sai niin ihanan tsemppaavan tekstiviestin sukulaiseltaan.   "Tsemppiä kirjoituksiin. Muista nauttia, onhan se mahtavaa päästä näyttämään taitojaan. Olet kuitenkin kilpailijaluonne ja parhaimmillaan kovissa paikoissa." Snif.  

Että näin. Tälläistä tänään ja huomenna ehkä jotain ihan muuta. Muistakaa, että olette mahtavia juuri tänään, huomenna myös.