Hupsista keikka, huomenna juhlitaan

                        Kirja pr näyte/mainos

-  Napolitanon Kaunokaisia oli yksi mun viime vuoden viiden tähden lukukokemuksista, joten odotukset ovat huipussaan uuden Rakas Edward- kirjan suhteen. 

- huomenna juhlitaan meidän ihanaa kuopusta! Hän, niin kuin esikoinen, on maailman mahtavin tyyppi - niin toivon, että hän muistaa nauttia koko päivän kaikesta valosta, juhlasta, elämästä! Minä ainakin aion! 

- ei ole ollut liian haipakkaa, mutta juuri sopivasti vielä säätämistä. Työn alla on vielä tänään hiukan mukailtuna tämä pinaatti-feta-orzo salaatti

- täytin  keskiviikkona vuosia, päivä oli melkein normipäivä, tein yhden työhakemuksen, ulkoilin Kongon kanssa, ja illalla kahlaisin onnitteluviestejä läpi. Ok- vahingosta viisastuneet pojat muistivat mua ja ilokseni vielä muutama muukin. Päivän kruunasi, kun oma 18 v. antoi lahjaksi työpaikalta (lääkefirma) ilmaiseksi saamansa Listerine suuveden, B ja D vitamiinia ja käsivoiteen. Kukkia ja kauniita sanoja tuli myös. 

Mitä muuta tämän ikäinen nainen tarvitsee vai oliko lahja jokin vihje? Ainakin muistan purskutella suuvedellä huomenna juhlissa ja rasvata kädet :D

- Netflixissä on muuten ihan mielettömän hyvä uusi brittijännäri, Dept Q. Pääosassa ihana Matthew Goone. Kaksi jaksoa jo katsottu!

- katsoin myös And Just like That 3. kauden ensimmäisen jakson ja voi kiesus, että se oli tylsä, siis kertakaikkisen mielenkiinnoton. Dialogi kökköä, juoni lattea, plaah. Ainoa, mistä sai edes jotain pientä iloa, oli sarjan visuaalisuus ja puvustus. Juu ja tiedän, että annan sarjalle jälleen kerran mahdollisuuden ja katson seuraavan jakson, koska Sex and the City oli hauska, nokkela ja mieltä ja naisenergiaa nostattava. #ikuinenoptimisti

Valoisaa viikonloppua ja paljon onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistujille.

Maaret Kallion kolumni vuodelta 2024 resonoi tänään:

Olin viime keväänä vieraana ylioppilasjuhlassa, jossa ei nuoren toiveesta ollut todistusta esillä. Lukiovuosiin oli mahtunut monenlaista, eivätkä arvosanat olleet sitä, mitä nuori olisi tahtonut.

Juhlapäivän vieraita saapui solkenaan ja kommentit olivat monenlaisia: Missäs todistus on? Tuliko monta laudaturia? Mikä on jatkosuunnitelma? Mitä meinaat uusia?

Kunnes tuli kummitäti, joka onnitteli nuorta lämpimästi ja uteli kiinnostuneena vain sitä, mihin nuori itse oli tyytyväisin kuluneissa vuosissa. Siitä oli kohottavaa keskustella juhlapäivän keskellä, ja nuoren oma ääni nousi keskiöön.

Tänä viikonloppuna juhlimme monia lapsia ja nuoria, jotka päättävät koulunsa. Valmistujaisia vietetään niin valkolakein kuin ammattiin valmistuneiden kesken. Moni saa peruskoulun päättötodistuksen tai jättää alakoulun.

❤ Jokaisen todistuksen ja arvosanan takaa löytyy monenlaista tarinaa.

Joku on jaksanut käydä koulua vakavan sairastumisen ohessa. Toinen on sinnitellyt kotona vanhempien päihdeongelmien kanssa. Kolmas on paininut mielensä kanssa, ja jaksaminen on ollut vähissä. Neljäs on ahkeroinut itsensä uuvuksiin ja kokee silti olevansa huippu vain riittämättömyydessään.

Meidän nuoremme ovat olleet kovilla, vaikka moni nuori voi myös hyvin. Paineet vanhemmilta, koulusta, ajan kuormittavista tapahtumista, somesta puhumattakaan, ottavat monelle koville. Nuoret eivät tarvitse yhtään enempää puskua, vaan rohkaisevaa puhetta onnistumisista, yrittämisen rohkeudesta ja elämän mutkaisuudesta ihan normaalina ilmiönä. Kenenkään elämä ei ole edennyt suorana viivana, vaan monien mutkien siivittämänä.

🍀 Onnistua voi monella tavalla ja monessa kohdassa elämää.

Tulevissa juhlissa ota esimerkkiä kummitädistä. Kysele, mihin nuori itse on tyytyväisin. Ihmettele ääneen nuoren onnistumisia. Jaa nuorille omankin matkasi mutkia, selviytymisen käänteitä ja epävarmuuden tuttuutta. Armollinen ja hyväksyvä katse on tärkein lahja, jonka voimme todistuksen saajille antaa.