Ylioppilasjuhlien anatomia no 2

Launtaina vietetiin rakkaan kuopuksen yo- juhlia! Nämä juhlat menivät lähes rutiinilla, koska viime vuonna juhlittiin eskoista. Pääsin tänäkin vuonna ns helpommalla, koska juhlat vietetiin exän ja nyksän luona, he tekivät suurimman työn.

Lakitus oli taasen kerran tunteisiin käyvä tilaisuus, muutama nessu siinä meni. Kuopuksen lukio on toodella isokokoinen, lakitettavia oli yli 140, joten aikaa siinä meni. Myös rehtorin, tuoreen ylioppilaan sekä riemuylioppilaan puheet koskettivat. Mahtavaa oli myös todistaa uusien ylioppilaitten riemua ja iloa koulun edessä; halaavia sukulaisia ja kavereita, voittajafiilistä ja ruusuja vilisi siellä täällä - se onnellinen tunne oli todellakin käsinkosketeltava.

Ruuat otettiin nyt jo toisen kerran Tommi s Kitchenistä, jossa on kokemuksen mukaan paras hinta-laatu suhde. Muutama salaatti jätettiin pois ylioppilasmenusta, ja tehtiin itse (feta-orzo-pinaattisalde ja mozzarella-tomaatti-kevätsipuli). Hintaa tuli näin 17 e /hlö. Vieraita oli n 40 ja tällä kertaa ruuat riittivät hyvin - viime vuonna kana ja kala loppuivat kesken :(  Skoolasimme kuohuviinillä, pommacilla tai alkoholittomalla kuohuviinillä. Ruokajuomana oli valkoviinä, seljankukkamehua, cokis zerota ja vichyä. 

Ehkä paras keksintö oli palkata kaksi reipasta tyttöä avuksi, he korjasivat astioita, kaatoivat juomia, pitivät silmällä noutopöytää ja laittoivat tiskejä. Oli ihanaa, kun juhlissa sai seurustella vieraiden kanssa, ehti itsekin nauttimaan tarjottavista ja sai enemmän juhlatunnelmasta kiinni.   

Sekä eksä että minä pidimme juhlapuheen ennen kuopukselle skoolaamista. Puheen pitäminen hiukan jännitti, en ole mikään maailman kokenein puhuja. Puheeni meni kuitenkin  hyvin ja sain myös pidettyä itseni kasassa enkä alkanut kyynelehtiä, vaikka sitä jännitinkin. Puhe sai paljon kiitoksia, mikä tietysti tuntui hyvältä :)

Keliä vähän jännitettiin etukäteen, aamu oli vielä todella viileä ja mietin, että pitääkö oikeasti pukea päälle sukkahousut mekon kanssa. Onneksi ilma lämpeni puolen päivän aikoihin ja aurikokin tuli esiin. Huh. Jos viime vuonna saimme olla hiki hatussa +25 asteessa, nyt oli juuri sopivan lämmin keli.

Kaikista tärkeintä oli tietenkin se, että kuopus nautti juhlista, sai olla keskipisteenä vaikka ei välttämättä siitä aina nauti. Illalla pihalle valuivat kuopuksen ja esikoisen kavereita. Tänä vuonna olut pingpong jäi välistä ja nuoret keskittyivät vain pingikseen ja juomien nauttimiseen. Toimin DJ:nä ja soitin (hyvin ohjattuna) kesän hittibiisejä mm.  Käärijä & Baby Lasagna - #eurodab, Mirellaa ja joitain nuorisolaisten hittejä mistä en ollut koskaan kuullutkaan. You live, you learn. 

Klo 20 pintaan nuorisolaiset siirtyivät keskustaan ja me vähän vanhemmat tyypit vielä paransimme maailmaa terassilla käärittyinä villapeittoihin, mutta ei sentään kiikustuoleissa. Näin se menee ja kuuluu mennäkin. Nuorissa on tulevaisuus. Elämään kuuluu se, että nuoret lentävät pesästä. Se on haikeaa mutta varmasti vielä ihanaa. Heinäkuussa esikoinen lentää pesästä inttiin, enkä vielä tiedä miltä se tuntuu. Lentäkää molemmat poikani, teidän siivet kantaa kyllä! 

Valkoinen lakki päässäsi, nuoruuden haaveet syleillen,

elämä kutsuu, seikkailut odottavat,

ole rohkea, rakasta, elä täysillä.

- Tommy Tabermann -

Kiitos kaikille vieraille, oli niin ihana ja ikimuistoinen päivä, jonka muistan aina.   

Ps. Päällä mulla oli viime vuoden alelöytö Marimekon Aiva Unikko ja maailman parhaat korkokengät (sandaalit) Swedish Hasbeensit - nää on jalassa niin maanperusteellisen hyvät. En tiedä vaikuttaako se, että kengät ovat puuta vai mikä....?