Terkkuja työttömän elämästä, piti ihan miettiä että mitä tänne kirjoittaisi, kun kovin paljon ei tapahdu. Suurin osa päivistä ovat samanlaisia, elämä kuluu ja päivät kuluu. Aika kuluu.
Tekisi mieli tehdä mieltä piristäviä asioita nyt kun on aikaa, mutta raha rajaa tätä asiaa.
Monet ystävät elävät kiireistä arkea, ja esim viikolla eivät jaksa edes puhua puhelimessa. Ja viikonloppuisin kovin monella on muita aktiviteetteja ja perheaikaa.
Ja kyllähän minä tapaan ystäviä, mutta vähemmän kuin haluaisin.
Jossain mielessä kitkuttelen, himmailen, en ole pysähtynyt, mutta en ole oikein liikkeessäkään. Minun ei tarvitse herätä aamulla aikaisin, saatan mennä nukkumaan vasta klo 24 ja nukkua pitkään. Minun ei periaatteessa ole PAKKO lähteä mihinkään päivän aikana. Toki lähden Kongon kanssa lenkille minimissään kolme kertaa päivässä. Olen myös tehnyt kaupassa käymisestä ohjelmanumeron, siihen päälle usein myös koirapuisto ja kirjasto. Etsin alelöytöjä tai punalaputettuja tuotteita kaupasta, ja kokkaan niistä loistavaa kotiruokaa (joka päivä urheileville pojille), mikä saa aikaan mahtipontisia onnistumisien tuntoja. Minä onnistuin!
Eniten ehkä ärsyttää minä itse. En ole koskaan tehnyt päämäärätietoisia tekoja urani suhteen, ensimmäinen oikea työpaikkani on määrittänyt koko uraani. Olen ajautunut aina työpaikasta toiseen, enkä ole tajunnut työuran suunnitelmallisuuden tärkeyttä. En ole vieläkään löytänyt "omaa juttua" tai työidentiteettiäni niin että ihanien työpaikkojen ovet vaan taianomaisesti aukeavat, sellaisten jossa saan loistaa ja olla täysin suvereeni. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että olin aikoinaan rohkea ja hyppäsin pois 13 v työuran jälkeen ensimmäisestä työpaikasta koska halusin löytää muuta. Uskalsin hypätä!
Itsensä vertaaminen muihin on tosi tyhmää, mutta toisaalta inhimillistä. Monien tuttujen ja ex kollegoiden titteli sisältää manager tai päällikkö sanan, he ovat menneet elämässä jo vuosia sitten eteen- ja ylöspäin ja ansaitsevat palkkaa, jolla tehdä elämästä laadukkaampaa. Ja minä vapauden, luovuuden, out of the box-ajattelua ja joustavuuden rakastaja, itsenäinen työstä ajelehtija, joka vihaa liian tiukkoja rajoja, exel-taulukoita ja kellokortteja olen joutunut taas kerran työvoimakortiston kokoiseen mappiin.
Jo nyt näen reiän itsessäni, jonka läpi rekrytoijat katsovat. Olen 51 v nainen, työtuolitta jäänyt, työtön (aikuisiällä jo varmaan kymmenettä kertaa), joka ei täysin tiedä mikä minusta tulee isona. Olen ihminen jolta puuttuu työ, jossa kokea työniloa, vahvaa itsevarmuutta, "olen tosi hyvä tässä työssä"-tunnetta.
Kuitenkin olen työntekijänä kehittynyt monessa asiassa vuosien saatossa. Olen kärsivällisempi kuin nuorena, jossain asioissa jopa konkari, viisastunut, topakka ja vapautunut. Olen oikeastaan aika upea! Tiedän missä olen hyvä ja missä en, vaikkakin huono kehumaan itseäni, itsensä markkinoinnista puhumattakaan.
Hups tulipas tässä ajatuksen virtaa.....
Ei muuta kuin uusia työhakemuksia tekoon ja uusia pettymyksiä/onnistumisia kohti! Summa summarum tiedän, että se työ taas kerran löytyy, se kun on tuurista/onnesta/suhteista/sattumasta kiinni. Extratoive universumille; seuraavaksi mielellään eläkevirka, kiitos.
Valoisaa kevätviikkoa, murut!
 |
| Kuva |
Uskon, että aika moni meistä tekee työtä vain maksaakseen laskut, voin tietty olla väärässäkin.
VastaaPoistaKyllä sulle töitä löytyy, se on varmaa. Ajat ovat vaan nyt todella kovat. Tsemppiä!
Kiitos kannustavista sanoista ja ihanaa kevään jatkoa!
PoistaJuuri näin! Toki, joku on löytänyt itsensä työn kautta ja toiset kokevat elämäniloa jostain muusta. Meitä Ihmisiä on joka lähtöön eikä itseään todellakaan kannata verrata muihin.
VastaaPoistaTsemppejä ja haleja sinne päin! Ole rohkeasti oma itsesi ja se oikea työpaikka löytää sinut lopulta 💕
Niin samaa mieltä itsensä vertaamisesta muihin. En todellakaan ole yleensä esim kateuteen taipuva tyyppi, mutta työttömänä on (liikaa) aikaa ajatella, jolloin mieli voi välillä tehdä näitä inhimillisiä tepposia.
PoistaKiitos tsempeistä, arvostan kovasti :) Halaus sinnekin ja valoa keväälle!
Työnhaku jos mikä on täyttä työtä, mutta valitettavasti siitä ei saa palkkaa, eikä kovin usein hyvää mieltäkään :(. On yhtä jatkuvaa kilpailua tämä nykyaika.
VastaaPoistaMä uskon edelleen siihen, että yli 50 v ikä ei ole este, vaan voimavara. (Eikä työantajalla ole pelkoa siitä, että heti jäädään äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle..).
Voisin kuvitella, että työnhakijan ajatuksissa se, että "koko muu maailma on töissä" ja vieläpä hyvissä ja mieluisissa sellaisissa vähän vääristyy tai ainakin saa todellisuutta isommat mittasuhteet, mikä on ihan inhimillistä. Mutta totuus on kuitenkin se, että samassa työnhakutilanteessa olevia on kymmeniä tai satojatuhansia ja työssäkäyvistäkin suuri(n?) osa todellakin käy töissä vain siksi, että saa palkkaa. Kokematta minkäänlaista mielihyvää työstä muuten.
En tiedä auttaako tämä realistinen pohdinta nyt yhtään, mutta olen ihan varma, että jossain se seuraava työ sua odottaa, koska olet hyvä ja osaava tyyppi niinkuin itsekin sanoit <3
Näinhän se on, kilpailu on kovaa ja tänä vuonna erityisen kovaa.
PoistaItsekin näen todella paljon hyviä puolia tässä iässä. Kokemus on tuonut paaaljon hyvää, sitä ei ole enää liian kiltti ja osaa (työelämässä) vaatia, tilanteessa jossa sitä tarvitaan.
Se huono puoli tässä on, että monet nuoret saadaan palkattua yrityksiin halvemmalla. Ottaako esim vasta valmistunut tradenomi vai kokenut itsevarma tradenomi? Raha voi ratkaista, eikä kokemusvuosista haluta aina välttämättä maksaa, varsinkin jos loppusuoralla on kaksi suht tasavertaista hakijakandidaattia. Ei tietenkään aina, hyvästä ja kokeneesta voi kannattaa mielestäni maksaa vähän extraa.
Toi oli niin hyvin sanottu: "koko muu maailma on töissä" ja vieläpä hyvissä ja mieluisissa sellaisissa vähän vääristyy tai ainakin saa todellisuutta isommat mittasuhteet, mikä on ihan inhimillistä. Mutta totuus on kuitenkin se, että samassa työnhakutilanteessa olevia on kymmeniä tai satojatuhansia ja työssäkäyvistäkin suuri(n?) osa todellakin käy töissä vain siksi, että saa palkkaa. " Todellakin uskon, että heikkona hetkinä omat ajatukset ovat vääristyneitä, ja on hyvä, että näistä asioista muistuttelee itseään tai että niistä ennenkaikkea puhutaan.
Kiitos kultainen realistisesta pohdinnasta, sain tarvitsemani reality checkin, sekä kannustuksesta. Lämmin halaus ja ihanaa toukokuuta!
Tsemppiä ja pitkää pinnaa työnhakuun! Uskon, että kyllä sä vielä löydät paikan. Tiedä sitten, että löytyykö tässä ajassa enää niitä eläkevirkoja juuri mistään.
VastaaPoistaOlen edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että moni meistä tekee työtä ihan vaan ansaitakseen rahaa. Ilo ja sisältö elämään löytyy työn ulkopuolelta. Omalla kohdallani työkuviot ovat olleet vaihtelevia ja välillä olen päässyt loistamaankin, mutta usein on kohdalle osunut sellaista arkista puurtamista. Moni meistä myös liikkuu työelämässä horisontaalisesti eri tehtävistä toiseen eikä ylöspäin.
Kiitos Kepponen! Toi on niin muistutella itselleen, että ei ole ainoa, jonka ilo ja sisältö tulee (mahdollisesti) työn ulkopuolellta.
PoistaSilti olisi ollut ihan superia jos olisin jo lukiossa tajunnut että haluan tulla lääkäriksi tai opettajaksi. Tai kampaajaksi tai hoitajaksi. Mutta ei, minä olen suht tyytyväisenä ajautunut sinne minne olen ajautunut. Ja tietty olen minäkin saanut tehdä työuran aikana tosi kivoja työtehtäviä (nautin erityisesti kouluttajan ja koulutussuunnittelijan hommista), mutta suurin osa ajata on ollut just sitä arkista puurtamista.
Kevätiloa hurjasti!
Kovasti tsemppiä ja onnea työnhakuun!
VastaaPoistaKovin tuttuja ajatuksia; täällä kirjoittelee vähän päälle 30-vuotias työtön. Niin kuin sanoit, vertailu muihin on tyhmää, mutta inhimillistä. Mun oli aivan pakko poistaa LinkedIn, kun pää ei enää kestänyt sitä vertailua muihin.
Sun teksti on toisaalta lohduttava siinä mielessä, ettei kaikilla tarvitse olla vastauksia valmiina. Tekisitkö jotain toisin, jos pääsisit ajassa taaksepäin siihen, kun olit 30-vuotias? Tai antaisitko nuoremmalle itsellesi jotain vinkkejä työuran suhteen?
Kiitos hurjasti ja tsemppiä/kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä sinnekin!
PoistaHah mä en seuraa LinkedIn feediä, en ehkä kestäisi katsella sitä :D Onneksi ei tarvitsekaan!
Vitsit että sun kysymys oli hyvä, ja piti todella pitkään pohtia vastausta.
Yritä keksiä se "oma juttu". Hanki työkokemusta, kokeilemalla voi löytyä se oma juttu. Käytä hyväksi ammatinvalintapsykologia tms muita tahoja, jotka voivat auttaa suunnan etsimisessä.
Hanki tutkinto.
Verkostoidu, pyydä vinkkejä kollegoilta, esimiehlltä tai "viisaammilta".
Hae sitä työtä, josta olet aina haaveillut. Älä tyydy liian helposti. Luota itseesi ja omiin taitoihisi.
Näin jälkikäteen katsottuna, itse en ole aina luottanut ja muutamankin kerran olen ottanut vastaan sen työpaikan jonka olen saanut enkä sitä mitä olisi halunnut. (Toki raha ratkaisee, ja mieluummin Ok työpaikassa kuin ei töissä ollenkaan). Jokaisesta hommasta voi kuitenkin oppia jotain.
Luota intuitioosi (tätä en ole myöskään aina tehnyt).
Aina voi kääntää suuntaa tai tehdä korjausliikkeitä. Ehkä myös näin 51 vuotiaana, työuraa on kuitenkin jäljellä n 15 v ainakin :D
Vitsit että pidän sulle peukkuja ja uskon, että löydät just sen sun paikan!