Elokuun sillisalaatti

                                                                         Kirja pr näyte 

Case And just like that. Mielestäni oli oikea päätös lopettaa sarjan kömpelö tekohengitys, se ei kertakaikkiaan vain enää toiminut. Pisteet sille, että ymmärretään milloin on aika lopettaa, aika aikaansa kutakin.   

Viimeinen jakso ei valitettavasti antanut ihan parastaan. Viimeisen jakson kesto oli n 30 min - olisi voinut olla hiukan pidempi. Mikä myös hämmästytti,  miksi viimeiseen jaksoon oli tungettu maailman ärsyttävimpiä random-hahmoja (Mian kamut Epcot tms ja Mark) ?? Sarjan viimeisessa jaksossa jokainen minuutti on arvokas ja siksi tulisi keskittyä vain ja ainoastaan päähenkilöiden tarinaan. Jakson sanoma oli kai se, että avioliitto on muutakin kuin morsiuspuku, elämä on edelleen sotkuista ja yllätyksiä täynnä myös 50 + vuotiaana, jokainen meistä kehittyy jatkuvasti ja on ok olla yksin jos ei ole yksinäinen.

Sarjan viimeisessä kohtauksessa näemme Carrien pyyhkivän pois romaaninsa päähenkilölle  kirjoittamansa epilogin ja muokkaavan sen niin, ettei siinä ole vihjettäkään miehestä, joka tulisi pelastamaan kirjan sankarittaren yksinäisyydeltä. Hän kirjoittaa: ”Nainen tajusi, ettei hän ollut yksin. Hän oli omillaan.” Yksin, muttei yksinäisenä. Huomisesta ei tiedä, joku mies saattaa tulla ja mennä, tai tulla ja jäädä. Mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Carriella on laajennettu perheensä ja hän tuntee olevansa rakastettu, juuri nyt, juuri näin. 

                                                            ******  

Eilen oli liikutusta ilmassa, kun esikoisen sotilasvalatilaisuus oli Upinniemessä, Kirkkonummella.  Jotain hyvin arvokasta ja vakavaa(kin) tilaisuudessa oli, nähdä jotenkin niin nuorennäköisiä nuoria miehiä luotisuorissa riveissä vakavina aseet olalla, maailmantilanteessa jossa rauha ei ole mikään itsestäänselvyys. Niin monet äidit kyynelehtivät vuolaasti, itse herkistyin, mutten vollottanut. 

Sotilakodin maankuulut munkit olivat muuten superhyviä (kuopuksella meni niitä 3!), valikoima oli muutenkin priimaa, itsetehdyistä pizzoista lähtien! Hernekeittoa ei valitettavasti ehditty syödä, jonot olivat ihan järkyttävät (vieraita oli tilaisuudessa n 3000) ja kuopuksen piti ehtiä töihin. Seuraavan pojan kohdalla sitten!  

                                                           ******

Ostin Marimekon alesta Runoelma Puhveli-mekon ja olen niin rakastunut siihen! Toi kirkas sininen on mulle niin passeli ja jotenkin herättää eloon koko naisen! Löysin myös inspiskuvan mekosta, jossa sitä käytetään takkimaisena yläosana/jakku tyylisesti  - pakko kokeilla pian sitten kun sää vähän viilenee.

Pääsen huomenna pitkästä aikaa mökille, niin ihanaa! Luvassa on paljon mökkipuuhia, uikkaamista ja aion aloittaa uuden juuri saamani kirjan Tatjana Elfin Huijari, josta Helsingin Sanomat kirjoitti erittäin hyvät arvostelut: "kirja on vuoden toistaiseksi paras esikoisdekkari."

Henkeäsalpaava psykologinen trilleri sosiopaatista, joka yrittää paeta pimeää puoltaan.

Rebekka Nummi on itsevarma, utelias ja täysin peloton nuori nainen. Hänellä on poikkeuksellinen supervoima: hän on toimintakykyinen sosiopaatti.

Rebekka ei ole vienyt kenenkään henkeä, mutta hän pystyy murtautumaan ystävänsä kotiin tai varastamaan auton tuntematta syyllisyyttä tai häpeää. Taltuttaakseen impulssejaan hän käy terapiassa. Se onkin toiminut yllättävän hyvin, eikä hän ole tehnyt mitään kovin pahaa. Vielä.

Sitten Rebekka kohtaa Alexin. Yllättäen mies herättää Rebekassa lämpimiä tunteita. Alex on älykäs ja hauska, ja mikä parasta, hän ei pelkää Rebekkaa. (kuvaus kustantajalta)

Valoa viikonloppuun, murut!

ps. Ja toivotaan, että saadaan hyviä uutisia tänään, vaikka odotukset näiden kahden narsistin/psykopaatin kohdalla eivät ole korkealla. Nää urpot ottaa palaveriin mukaan pelkät tulkit. Toinen on entinen agentti (ja valitettavan älykäs) ja toinen kiistatta vähälahjaisin ja itseriittoisin johtaja, jota on merkittävän maan johdossa nähty.     

Inspiskuva Marimekko.com