Kun elämä tuntuu hiton hyvältä

Voi, että olen nauttinut mökillä pitkän tauon jälkeen! Kelit ovat suosineet, päivällä on ollut kuin kesä, olen lukenut kirjoja bikineissä ja imenyt itseeni kesän viimeisiä pisaroita. Iltaisin saunan jälkeen tukka märkänä on taas ollut jo yllättävän viileää, ja päällä on ollut paksut verkkarit ja lämmin fleese. 

Kun ajelin mökille, soitin muutamalle ystävälle. Oli jotenkin ihanaa havahtua siihen, että sanoin molemmille, että elämä tuntuu nyt tosi hyvältä. Tunnen itseni tällä hetkellä oman elämäni päähenkilöksi. En odota, että elämä alkaa sitten joskus, sitten kun löydän työpaikan tai sitten kun tapaan ihanan miehen. En elä niin, että valmistautuisin siihen seuraavaan maaliin - ja vitsit, se tuntuu hyvältä. Toki tämä voi olla ohimenevää, mutta nyt nautin. 

Elämä on hyvää näin, ja on niin paljon asioita joista olen aidosti kiitollinen. Ehkä asiaan on vaikuttanut se, että olen pohtinut tänä kesänä paljon elämän rajallisuutta (memento mori eli muista kuolevaisuutesi), esim. esikoisen lähtö vaikutti pääkoppaan huomattavasti. Meillä ei ole harjoituselämiä, on vain tämä yksi ainutlaatuinen elämä. Haluan elää sen hyvin ja valita tietoisemmin elämään asioita, jotka tuottavat mulle iloa. 

Otin mökille kasan kirjoja, ja osa odotti mua mökkikirjastossa. Se on ilahduttava juttu miten Hämeenlinnan kirjastosta saa uudehkojakin kirjoja hyvin lyhyellä jonotusajalla verrattuna Helsinkiin. 

Tuli luettua Tatiana Elfin Huijari. Se oli sellainen kirja, jonka ahmi melkein päivässä. Erityisesti tykkäsin dekkarin epätyypillisestä päähenkilöstä Rebekasta, joka oli holtittomasti käyttäytyvä sosiopaatti, eikä todellakaan mikään mukava ihminen. Huijarin toinen päähenkilö oli Alex, johon Rebekka kaikesta huolimatta ihastuu. Myös Alex kokee ulkopuolisuutta elämässään, molemmat sukulaissieluja siis. Kirja perustuu kerta toisensa jälkeen odottamattomiin - jännityssarjamaisiin-  käänteisiin (en yllättynyt, että kirjailija on aiemmin käsikirjoittanut esim Roba sarjaa). Tykkäsin kirjasta, jännitys tiivistyi sivu sivulta, ja piti otteessaan lähes loppuun asti. Ai miksi lähes? Koska vanhana Neiti Marplena arvasin lopputuloksen.

Suuren vaikutuksen teki Samuli Putron Elämäni miehet- kirja. Rakastin Putron rehellisyyttä, paljautta,  kirjoitustyyliä, pieniä suuria oivalluksia ja ihan koko humaania kokonaisuutta. Kirja kytkeytyy miehiin, myös muistot naisista, sillä nimenomaan miehistä Putro kirjoittaa. Onneksi kirja ei ole vain oman navan ympärillä pyörivää pohdintaa, hän näkee myös muut. Hän on itse asiassa hyvin kiinnostunut ihmisistä ympärillään ja ajattelee paljon myös heidän tunteitaan ja elämäntilanteitaan. 4,5 tähteä

Pitkät koiruuslenkit, saunominen, kuntouiminen aamuin illoin (pintavesi 19), hyvät kirjat, happimyrkytys - siinäpä ne hyvän elämän avaimet tällä hetkellä. Jos olisin Jorma Uotinen, sanoisin ei huono.

Valoisaa loppuviikkoa!

Saunan jälkeen 

Mökkigourmee...not mut hyvää oli