Ryhtiä elämään!

Tuleva syksy on aiheuttanut pientä ryhtiliikettä:

- kävin läpi Helsingin teatteritarjonnan syksylle. Nyt on ainakin Juha Jokelan uutuuskomediaan Let’s Play Business ja Kansallisteatterin Jotuniin liput, jee. Tämä tosin ei ehkä riitä....  

- syksyn uutuuskirjoja olen varaillut kirjastosta jo varmasti ainakin kymmenen. Tiesithän, että kirjoja voi varata jo ennen niiden ilmestymistä, jolloin vältät pitkät varausjonot ?

- kun syksy on ovella, katse kääntyy kotiin! Päätin tehdä jotain kodin eteiselle jossa on ollut muutosta lähtien (2023) samat - nyt jo nuhjuiset - matot. Tilasin IKEA:sta pari luonnonväristä LOHALS juuttimattoa, kun niille sai ilmaisen postituksen. Tekisi mieli myös saada esim olohuonetta toimivammaksi, katsotaan mitä keksin!   

- kävin katsomassa Materialist elokuvan, koska pääroolissa on charmantti Pedro Pascal ja ohjaajana/käsikirjoittajana suosikkini Celine Song (briljantti Past Lives). 

Materialist-elokuva yllätti mut: luulin, että kyseessä olisi romanttinen komedia, mutta elokuva osoittautuikin enemmänkin draamaksi, joka kritisoi nykyaikaista deittailua ja rakkauden ilmenemismuotoja.  Mitä tapahtuu, kun New Yorkin menestynein matchmaker joutuu vaikeaan paikkaan;  valitako kumppaniksi rikas ja hurmaava Harry (Pedro Pascal) vai köyhä mutta lojaali ex-rakas John (Chris Evans).

Materialists pohtii mm. kuinka pinnalliseksi ja jopa raadolliseksi nykydeittailu on muuttunut. Kyynisesti (vai realistisesti?) katsoen sosiaalinen luokka, ulkonäkö ja koulutustausta vaikuttavat siihen, keihin rakastumme.  Ja eivätkö myös neuvottelut ja kompromissit kuulu kaikkiin ihmissuhteisiin? Celine Songin mukaan ihmissuhteissa voi yrittää neuvotella ja tehdä diilejä, mutta rakkaus on eri asia: ”Rakkaudessa on kyse vain yhdestä asiasta. Joku tarjoaa sinulle rakkautta ja otat sen vastaan.” 

Parasta elokuvassa oli nokkela ja paikoittain syvällinenkin dialogi, josta todella nautin. Myös puvustus, musiikki ja New Yorkin miljöö miellyttivät esteetikon silmää ja korvaa.  Ehkä parasta kuitenkin oli, että elokuva sai mut pohtimaan, mitä todella haluan parisuhteelta ja kumppanilta. 

Hän tuli kotiin!

- tiedätte varmaan sen Eeva Kilven runon, joka loppuu sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun?

Se on yksi lempirunoistani – ja myös monen muun. Sitä luulisi, että runo tulisi jo korvista ulos mutta ei, se vaan onnistuu edelleen koskettamaan minua.  Runossa Kilpi kehottaa puhuttelemaan itseään ystävällisesti ja ihaillen, ja joka kerta kun luen sen, tajuan, etten taaskaan ole pitkään aikaan muistanut kehua itseäni. Tarvitsen tasaisin väliajoin annoksen Kilven viisautta.

Jos sinäkin olet unohtanut hämmästellä itseäsi ja sitä, kuinka loistava tyyppi olet, tässä muistutus. Kehu itseäsi ja kutsu itsesi tänään iltateelle, niin kuin Kilpi runossa kehottaa.

- tein tällä viikolla kasviscurrya (johon laitoin paljon kukkakaalia ja lisäsin myös perunaa), se on ruokaa, joka maistuu hyvältä ja tuntuu hyvältä. Ravitsee sielua ja kehoa.

Ilokasta viikkistä, murut!