Lokakuun viimeistä päivää viedään!

                   Kirjamessujen lippu saatu/ mainos 

- lokakuu on mennyt suht kevyesti, huomenna alkava marraskuu on se pahin. Olen päättänyt, että ulkoilen mahdollisimman paljon (päivällä valoisaan aikaan), jatkan käsipainojen nostelua ja Areenan jumppahetkiä, haen töitä "havuja perkele"- asenteella, ylikulutan kulttuuria, näen ystäviä, poltan kynttilöitä, köllöttelen omassa luolassani ja luen hyviä kirjoja.  Että kyllä tämä tästä, eikö yksi kuukausi menee vaikka päällä seisoen? Ja jos ei mene, niin sitten D vitamiini ja kirkasvalolamppu käyttöön.

- syksyn piristys on ollut Vain Elämää perjantaisin, olen tykännyt siitä tosi paljon. Mikä parasta olen löytänyt uudestaan Egotripin ja Jonnan musiikin. 

- kaikki väriläiskät otetaan kiitollisuudella vastaan. Eilen kävin Lindexillä ja löysin JUURI oikean sävyisen punaisen neuleen -25% . Ainoa huono puoli on sen materiaali; 84% polyamidia. Mulla koko L.

- viime viikon kirjamessut olivat tosi mukavat. Ehdottoman paras anti oli kirjailijoiden mm. Satu Rämön, Alexander Stubbin (jäi mieleen "Kirjat ovat ajattelun polttoainetta"), Seela Sellan ja Julia Thulen/Merja Mähkän haastattelut.  Muutaman kirjan ostin joululahjaksi ja joulukortit myös.  

Outi Airolan haastattelu muuten teki muhun suuren vaikutuksen. " Olennaista on ymmärtää, että rikki meneminen ei ole onnettomuus. Se on uuden vahvemman elämän ponnahduslauta. Sen alle tarvitaan vain tukipilarit, ettei lauta räsähdä rikki. Tämän tiedostaminen on yksilön ja yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Kerran särkynyt ihminen on hyödyllinen osa, ei roskiin tai hylkyyn laitettava jäte. "

- kävimme ystävän kanssa teatterissa.  Kansallisteatterin Jotuni oli tarina Maria Jotunista ja hänen aviomiehestään kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisesta sekä heidän perhe-elämästään,  toksisesta suhteesta, perheväkivallasta, kasvojen ja maineen menettämisen pelosta, joka sitoo avioparin keskinäiseen riippuvuuteen. 

Maria Jotunin tarinan on surullinen muistutus siitä, kuinka monen lahjakkaan naisen ura ja luovuus ovat jääneet miesten varjoon – olipa kyseessä puoliso, kunnian vienyt kollega tai kuin Jotunin tapauksessa, palkintoraati.

Ystäväni sanoja lainatakseni: "oli kyllä huippuhyvä näytelmä, vaikka olikin synkkä. Kaikki kunnia tuon ajan  naisille. "

Valoisaa viikonloppua ja pyhäinpäivää! Oma tilaukseni universumille viikonlopuksi on rauhallista eloa ilman suurempia ryppyjä. Universumin seuraavan paketin (työpaikka! mies!) saapumiseen henkisesti ja fyysisesti valmistautuu, Taru