Jos kesäaikaan sitä lähtee mökille intopiukeena, toisin on näköjään loppusyksystä. Varmasti asiaan vaikuttaa se tosiasia, että mökki on jääkylmä ja koska se on niin vanha, sen lämmitykseen menee melkein kaksi päivää.
Pakko on hyvä muusa, mökille oli vain pakko lähteä tekemään kaikki talkoohommelit. Olinkin mökillä itsenäinen ja sitkeä nainen potenssiin kaksi. Laiska töitänsä luettelee, mutta vähän nyt kehaisen, että tosta vaan muina naisina roudasin painavia kalusteita suojaan, tyhjensin puuceen, haravoin, saunoin ja uin. Lämmitin myös vimmaisesti mökkiä, mutta silti sisällä piti käyttää talvitakkia ja pipoa. Joka tapauksessa olin itsestäni todella ylpeä, olen mä reipas.
Kelit suosivat toisena päivänä, aurinko lämmitti vielä ihanasti. Toisena päivänä oli harmaata, mutta tunnelmallista. Oli myös niin hiljaista, että hetkittäin tunsin olevani avaruudessa. Ja se kaikki hiljaisuus, yksinkertaisuus, tila ja tyhjyys tuntuivat rauhoittavalta ja raikkaalta. Kaupungissa en tätä tunnetta aina, jos ollenkaan tavoita. Kongokin nautti joka hetkestä!
Pintavesi oli 7 astetta, jotta pulahdukset järvessä olivat hyvin lyhyitä, enkä todellakaan käynyt aamu-uinnilla. Saunominen oli kyllä ihanaa, mikään ei rentouta paremmin kuin kylmän veden ja saunan yhdistelmä.
Mökkiin oli muuten ensimmäistä kertaa ikinä livahtanut - lepakko! Siinä se roikkui, eikä liikkunut edes illalla, kun laitoin ikkunan auki. Koska lepakot ovat rauhoitettuja, jätin sen sinne torkkumaan, ehkä se oli jo talviunilla tms. Lähinnä tuli mieleen, että toivottavasti sillä ei ollut (paljon) kamuja :D
Ensi vuoteen mökki, miss you already!
0 comments
Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!