Jännitystä, pettymyksiä ja kyyneleitä

 - tämä viikko oli jännittävä, sen kiinnostavan työpaikan tilanne venyi alkuviikosta loppuviikkoon ja selvisi vasta eilen. Enkä päässyt jatkoon. Rekrytoivalla yrityksellä oli kuulemma tosi tiukat speksit mitä etsivät. Eilen olinkin häntä maassa (varsinkin kun tuli toinenkin hylky samaan syssyyn), oikein annoin itseni rämpiä pettymyksessä ja tirautin pienet itkutkin.  Se teki hyvää ja tänään aamulla olo oli jo vähän parempi. Näen taas valoa ja pystyn ajatella, että pääsy haastatteluun on jo pieni voitto ja haastattelusta oppi jotain. Joitakin vastauksia yms voin vielä hioa jatkoa ajatellen.

Jos jotain positiivista, rekryfirma kysyi voiko sopivan työpaikan tullessa ottaa yhteyttä, ja sanoin tietty kyllä. Muutenkin näin kun on ollut sata vuotta sinkkuna ja kohta vuoden työttömänä, osaan ajatella, että tämä paikka vaan ei ollut mulle tarkoitettu. Se jokin, parempi ja mulle sopivampi odottaa jossain kulman takana. 

- maanantaina oli lämminhenkinen jouluinen Ruokamessuthelsinki ja Satokausikalenteri pr-tilaisuus. Glögiä, riisipuuroa (nam!), tuttuja, joulufiilistä ja Ruokamessujen ennakkotunnelmia. Oli niin mukavaa nähdä pitkästä aikaa vanhoja ja uusia tuttuja.

- viikolla näin pikkuserkkuja lounaan merkeissä ja sain uusia ideoita työnhakuun.

- aloitettiin kuopuksen kanssa ajo-opetus, huomenna taas uudestaan.   

- kävin katsomassa ihanan (joulu)elokuvan Nämä pienet asiat. Nämä pienet asiat voisi olla joulun pahan mielen elokuva, mutta pääosassa nähtävä Cillian Murphy täyttää sen lämmöllä ja empatialla. 

- löysin Egotripin levyn Turun filharmonisen orkesterin kanssa. Pieni suuri helmi! Luukuta täysillä esim Sininen ja tunne musiikki jokaisella solulla.

- tapasimme isääni taannoin serkun kanssa. Oli niin tärkeää kuulla tarinoita isän vanhemmista ja isovanhemmista. Erityisesti isänisän elämä jäi mieleen, häntä en valitettavasti tavannut koskaan, koska hän kuoli ennen syntymääni.  Hän sai sodasta keuhkoödeeman ja se vaikutti hänen terveyteensä koko loppuelämän ajan. Perhesuhteiden ja esivanhempien selvittäminen auttaa myös ymmärtämään omaa identiteettiä ja juuria. Kannustankin kaikkia kyselemään menneistä ajoista omien vanhempiensa kanssa, jos vain mahdollista. He eivät aina ole täällä, kannattaa kysyä vielä kun on aikaa.

Isän isä

Mummi

Tänään kippistän itselleni ja rakkaalle 108 v Suomelle kuohuvalla!

Valoisaa itsenäisyyspäivää, murut!