Vinted-löytöjä ja hei me töllötetään!

On taas ollut sellaista vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että oksat pois. NOT. Ei mitään ihmeellistä taivaan alla, aika paljon on tullut oltua omassa poterossa hyisen sään johdosta. Vähän on flunssakin yrittänyt hyökätä, eli teetä on juotu litroittain ja inkivääriä tungettu melkein joka paikkaan.

Jos viime viikolla vielä ajattelin, mitä ihmettä voisi katsoa tvstä, tällä viikolla onni potkaisi. Siis eihän tässä melkein ehdi töitä etsimään, kun suoratoistoista ja lineaarisesta telkusta tulee nyt niin paljon kaikkea hyvää.

Esim Blue Lights (Yle Areena) yksi parhaimmista brittisarjoista

Bridgerton (Netflix) Fiksuhkoa hömppää ja visuaalista karkkia silmille. Tuotantokauden tuhkimoteema on oikein mainio. 

Lover- ikuisesti minun (MTV Katsomo) Krista Kosonen ja Jani Volanen elämänsä rooleissa.

This City is Ours (Yle Areena) Ihan mukiinmenevä jännäri. 

HBO:n Heated Rivalry ja The Pitt 2 tuotantokausi kiinnostaisi myös, mutta mulla ei ole HBOta. 

Muita positiivisia;

- vaikka ulkona on hemmetin (lue liian) kylmä, on kiva huomata, että aurinko alkaa jo vähän lämmittää. 

- Positiivinen - Minä + hiv. Mervi Pakka / Mirkka Torikka. Gummerus (pr näyte) oli elämänmakuinen lukukokemus.

”Mervi kantoi salaisuutta 19 vuotta ja hän tietää, että salaisuudet jos jotkin tappavat. […] Tämä kirja on yhden häpeän loppu”, Mirkka Torikka kirjoittaa. 

Mervi Pakka odotti vuonna 2006 esikoistaan, kun äitiysneuvolan rutiinitarkastuksessa hänen verestään löytyi hi-viruksen vasta-aineita. Sairaus oli jo pitkällä, ja Mervi oli kuolemassa aidsiin. Kauanko hänellä olisi elinaikaa? Ehdittäisiinkö lapsi pelastaa?  

Kirjan yksi suurista vahvuuksista on sen kyky laajentaa keskustelua HIV:stä ja aidsista, jotka usein nähdään vain pelkkänä sairautena, unohtaen samalla ihmisläheiset tarinat niiden takana. Torikka on onnistunut ujuttamaan teokseen myös tieteellistä tietoa, mutta tekee sen luontevasti niin, että se ei hidasta tarinan etenemistä. Tämä on tärkeää, sillä tiedon jakaminen voi auttaa purkamaan siihen liittyviä myyttejä ja pelkoja.

Mervin rohkeus kertoa oma tarinansa omalla nimellään on erityisen inspiroivaa. Hänen kokemuksensa herättävät lukijassa empatiaa ja kysymyksiä siitä, miten itse reagoisi vastaavassa tilanteessa. Kirja kutsuu lukijaa pohtimaan omia asenteita ja ymmärtämään, että HIV:hen liittyvät häpeätunnot eivät ole enää paikallaan – yhteiskunnalliselle muutokselle on tilaus.

Mervin tarina on koskettavasti kerrottu, ja se onnistuu välittämään sen, kuinka vaikeaa on kohdata stigmaa ja häpeää, jotka liitetään edelleen HIV-positiivisuuteen. Silti tarina on myös toiveikas ja kannustava. 

- mulla on edelleen joku jännä punaisen värin kaipuu! Alkuvuoden Vinted löytöjä ovat olleet punainen Addun kollari ja tää ihanista ihanin Marimekon neulottu kaikkien kassialmojen kuningatar #knittedbag

Onnea maailman paras sisko!

- näistä asusta innostuin. Ihana keltainen statement laukku ja pitkä trenssi hihat käärittynä....

Verratonta helmikuun 1. päivää!