Kirja pr näyte/mainos
Ihan OK viikko takana ollakseen marraskuun viikko. Pimeää, märkää ja harmaata oli, mutta pysyin suht aktiivisena - hyvä minä.
![]() |
| Onnea maailman ihanin ja rakkain Kongo! |
- tein pidempiä koiralenkkejä "valoisaan" aikaan, ja aamun kirkasvalolamppu toimi edelleen.
- rakas Kongo täytti 11 v. Hän sai lahjaksi isomman luun, yhden nakin ja Paljon onnea vaan - kappaleen epävireisesti laulettuna. Myös perinteeksi muodostunut Kongo tanssi tanssittiin.
- kävin katsomassa HKT:n Nauravan kulkurin tarinan (pr lippu), siitä lisää myöhemmin. Pidin!
- luin loppuun Lena Dunhamin Famesick- kirjan.
Hiukan taustaa; rakastin Girls sarjaa, joka oli mielestäni raikkaan erilainen esim Sinkkuelämään glamourin rinnalla.
Sarjan salaisuus ja viehätys olivat sen realistiset päähenkilöt. Käsikirjoittaja ja näyttelijä Lena Dunham onnistui kirjoittamaan kokemuksistaan niin, että eläytymispintaa löytyy myös meille taviksille. Tyttöjen eli naisten elämä tuntui olevan samanlaista tohelointia, rahapulaa, tunnekuohua, epävarmuutta kuin itselläkin oli elämä noin 25-30 v vuotta sitten. Miehet naisten elämässä eivät olleet upeita (esim Adam oli vähintäänkin erikoinen), heidän työnsä eivät olleet täydellisiä (jos heillä nyt edes oli työtä) jne. OK. Hannah oli välillä hyvin ärsyttävä ja itsekeskeinen, mutta se ei pilannut sarjaa.
Lena Dunhamin Famesick on kuvaus nuorten naisten kohtaamista julkisuuden paineista ja henkilökohtaisista haasteista. Nähdyksi tuleminen julkisuuden alussa tuntui huumaavalta, Dunham muistelee. Alusta asti mukana oli kuitenkin kolikon toinen puoli. Dunham kävi esim. laskemassa Twitterissä, miten monta kertaa häntä kutsuttiin siellä rumaksi ja läskiksi: pehmeä naisvartalo oli harvinaisempi televisiossa.
Dunham ei keskity kirjassa puolustelemaan kehoaan tai alastomuutta vaan kertoo kiinnostavasti, miten hän varsinkin aluksi ammensi Hannahin tarinaan paljon omasta elämästään, oli kyse sitten pakko-oireet tai itsetuhoinen seksi.
Yhtä paljon kuin sarjojen tekemisestä ja julkkisten ihmissuhteista, Famesick kertoo kivusta. Dunham käsittelee kirjassa avoimesti sairauksiaan (kuten endometrioosi ja sidekudossairaus Ehlers-Danlosin oireyhtymä, addiktiot) ja mielenterveysongelmia, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä ja uraansa. On surullista lukea, kuinka pitkään Dunham esimerkiksi joutui kärsimään endometrioosin aiheuttamista kivuista ennen kuin lopulta sai hoitoa.
Kirjan vahvuus onkin umpirehellisessä tekstissä, ironiassa ja sujuvassa kielessä. Dunham ei pelkää paljastaa omia heikkouksiaan ja kyseenalaistaa päätöksiään. Hän ei tue perinteisiä kauneusihanteita tai puolustele alastomuutta, vaan kulkee rohkeasti omia polkujaan.
Lena Dunham on mainio kirjailija, mutta ennen kaikkea mielestäni kiehtova ja rohkea ihminen. Monessa kirjan kohdassa tuli mieleen sanat: “Be Kind, Because You Never Know What Someone Else Is Going Through.” ⭐⭐⭐⭐
Valoa uuteen viikkoon, murut!



0 comments
Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!