Joskus...

lauantai 17. joulukuuta 2016


Joskus sitä löytää randomkännykuvan, jossa omat rypyt näyttävät jotenkin kivoilta, armollisilta - jopa kauniilta. Eikä niiden ryppyjen päälle tarvitse laittaa silmänympärysvoidetta tai tehdä filter-kikkoja (joita teen tosin äärimmäisen harvoin muutenkaan.)


Onko se toi joulukuun valo, joka antaa armoa? Vai minä itse 👍? 

Parhautta, että sitä vaan riittää. Itselleenkin.

(Joulu)Armoa meille kaikille! Eikö? Koska ollaan jo nyt valoa ja rakkautta.

2 kommenttia :

  1. Ihailin tätä kuvaa jo instassa ja ajattelin, että kuvassa näkyy kaikki se sinun sydämessäsi asuva kauneus ja sielukkuus mitä olen tässä alkanut oppia tuntemaan. Lisäksi naururypyt kertovat lukemattomista hymyistä, nauruista ja onnellisista hetkistä. Hanna Gullichseninkin juuri totesi, että parasta hänessä on naururypyt.

    En tiedä mikä riivaa, mutta minulla ei ole juuri naururyppyjä, mutta suupielet ovat kyllä valuneet alas, olenko sitten ollut liikaa mököti möks.

    Muiskuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sua, kiitos sanoistasi ihana Tiia. Olen melkein sanaton, tai sitten en kuitenkaan ole.

      Haluan sanoa, että jos jotain, niin katselen esimerkistäsi innostuneena itseänikin lempeämmin silmin- sun postaukset meikittömänä ja avoimena ovat olleet aivan ihania.

      Muiskuja sata.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top