Pikkujoulukateus- kyllä sellainen on olemassa!

Moni kaveri on kertonut viime aikoina tarinoita hurjan hauskoista pikkujouluistaan ja toki niiden hulvattomia kohokohtia on saanut todistaa myös sosiaalisessa mediassa. Hiukan nosti kateus päätään. Ei työpaikkaa, ei työporukkaa johon kuulua, ei pikkujouluja. Minusta on aivan tervettä, että ainakin kerran vuodessa sitä pikkujoulun varjolla kotona tylsistynyt takamukseni hilataan Helsingin yöhön, arjen suruni kulautetaan alas hyvälla brenkulla, rupsahtanut habitukseni puunataan ja pienellä flirtilla mieltäni piristetään.  

Olenkin hiukan katkera etten päässyt yhtiinkään pikkujouluihin, enkä ole tänä vuonna kokenut edes sitä silmän räpäyksen kestävää hetkeä, jolloin voisin näyttää – siis pelkästään omasta mielestäni  - monumentaalisen upealta Yön kuningattarelta, jonka huumaavan hajuveden edessä työpaikan miehet ja naiset huumaantuisivat. 

Ei ole ollut  juhlia, jonne olisin voinut mennä (ilmaisia) herkkuja syömään ja viiniä lipittelemään ja joissa voisin käyttäytyä ihan aavistuksen verran ajattelemattomasti, koska joisin yhden tai kaksi lasia liikaa, ja jossa voisin purkaa huoleni  ja valittaa viattomalle, mutta sympaattisen empaattiselle pomolle omasta mielestä liian pienestä palkasta ja hävetä sitä seuraavana päivänä.

En ole myöskään päässyt  kummastelemaan josko firman kiltein ja kunnollisin työntekijätär – niin se usein vain menee - löytyisi salamarakastuneena ja hurmioissaan firman epäkunniallisemman ja naimisissa olevan – mutta yhtä kaikki karismaattisen - Casanovan käsivarsilta ja ehkä jopa suusta. Casanovalla kun on usein tapana löytää suihinsa juuri ne viattomimmat, nuorimmat kukkaset, jotka haaveilevat avioliitosta, punaisesta mökistä ja perunamaasta. 

En ole myöskään päässyt kuuntelemaan lähityökaverin epämääräistä ja epätoivoista tilitystä pystyyn kuolleesta avioliitostaan ja siitä että uusi rakastaja on hänen uusin silmäteränsä ja lämmittävä takkatulensa.

Mutta optimistina ja melko valoisana luonteena en takerru pieniin yksityiskohtiin tai menneeseen, ja ajattelen että, ehkä jo ensi vuonna pääsen nauttimaan suomalaisten pikkujoulujen hulvattomasta atmosfääristä. 
 
Koska vielä on pikkujouluja jäljellä, on on!

Viime vuoden pikkujoulueleganssia



11 comments

  1. Voi, olisinpa tiennyt, niin olisin laittanut sinut sijaisekseni meidän pikkujouluihin. Minä nimittäin olin sen viikon lomalla, joten olisit hyvin voinut tehdä kaiken tuon minuna siellä pikkujouluissa.... :) Kyllä niitä sullekin vielä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, mielelläni olisin tullut sijaiseksesi pikkujouluihin vähintään pettripunakuono - nenällä ja tonttulakilla varustettuna. Olisin yrittänyt käyttäytyä myös :). Ehkä ensi vuonna ;)?

      Mahtavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Ei oo pikkujouluja tänäkään vuonna ei. Mutta muistissa on viimeiset pikkujoulut entisestä työpaikasta, enkä voi sanoa kaipaavani ainakaan sen porukan pirskeitä. Tai oikeammin yhden äiti-ihmisen vamppimaista käytöstä... Mutta eri asia olisi tietty juhlia kivalla työporukalla. Tai mikä vielä kivempaa, ihanien melkein tuntemattomien, mutta silti ihanien blogikavereiden kanssa... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni parhaat pikkujoulut ovat sellaiset, jossa on hyväää ruokaa ja juomaa, ehkä joku pieni esitys ja tilanteissa, jossa tutustuu muutamaan uuteen ihmiseen. Niitä on onneksi elämän aikana kertynyt!

      Ja heti blogipikkujoulut ovat ihan mainio keksintö! Tuumasta toimeen ;)

      Jouluiloa!

      Poista
  3. Meillä työnantaja on kustantanut viimeksi pikkujoulut joskus 2000-luvun alussa. Sen jälkeen on ollut omakustanteisia baari-iltoja, joissa ehkä työntekijöistä koottu bändi soittaa. Paikaksi on yleensä valikoitunut sellainen, josta ruokaa ei saa edes rahalla. Olen usein käynyt juomassa lasin kuoharia ja pari vettä, pyörähtänyt kaksi biisiä tanssilattialla ja todennut, että nämä on nyt nähty. Ikinä ei ole pomo ollut paikalla, joten en ole päässyt edes avautumaan. Ikinä en ole kuullut kenenkään avioliitosta mitään. Sihteerin näin kerran pussailevan komeaa miestä salaa nurkan takana. Oma pikkujouluhuipentumani oli se, kun harjoittelijamme sanoi haluavansa suudella minua. Jouduin tämän houkuttelevan tarjouksen jättämään väliin :D :D Mä niin tarvitsisin perinteiset suomalaiset pikkujoulut, kun olen jäänyt täysin ulos skenestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.... jos työskentelisin firmassanne, ilmoittautuisin heti paikalla pikkujoulukomiteaan ja pistäisi uusiksi koko pikkujoulut. Tuohan kuullostaa aivan ...traumaattiselta, ei ole ihme, ettet ole innostunut pikkujouluista.

      Mutta on sun pikkujouluhuipentuma on kyllä mehukas ;)- suoraastaan legendaarinen!

      Poista
  4. Ymmärrän niin hyvin, vaikka itse en kaipaa pikkujouluja, en niin lainkaan. Ylipäänsä talvibiletykset tai ylipäänsä ravintolassa pörräämiset on omalta osalta ohi ja voi pojat miten minä niitä ravintolan lattioita joskus kuluttelin.

    Ai mahoton miten hyvin osaat kirjoittaa, oli nautinto lukea, olen kuules koukussa sun blogiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan on ihan parasta ettei enää tarvitse riekkua tuolla, jos totta puhutaan mäkin valitsen tätä nykyä mieluummin rauhalliset illat vrs biletyksen.

      Ja silti, ihminen haluaa (joskus) sitä ei saa, eli nyt mua olisi kovinkin psljon kiinnostanut pöydillä tanssiminen ja pieni flirtti. :)

      Voi kiitos ihanista sanoistasi, tulin niin iloiseksi, varsinkin kun ihailen sun kirjoitustyyliä yli kaiken. Ilohyppyjä viikonloppuun!

      Poista
  5. Minä en ole oikeastaan koskaan ollut missään "virallisissa" pikkujouluissa - välillä vähän kadehtien kuuntelen :) Vaikka tosiaan en minäkään oikeastaan niitä kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä säkin vielä koet ne, jos siis JOS haluat.

      Mä olen kyllä kokenut KAIKEN hauskan näin silminnäkijän roolissa pikkujouluissa. Kyllä ne muut (en siis minä :) (?)) hupsuttelevat ja joskus mokailevat(kin) täysin rinnoin :)

      Iloa viikonloppuun!
      Onneksi meidän kaikkien ei tarvitse ;)

      Poista
  6. Pahoittelen vastauksien kirjoitusvirheitä, tämän oli viimeinen kerta kun kommentoin kännykällä - noin siinä sitten käy!

    Iloa viikonloppuun!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!