Haluan taas uskoa, että elämä on ainutlaatuinen seikkailu!

Sen verran murheita on ollut tänä vuonna, että tajusin juurikin, että se hupsutteleva ja iloinen Taru on jossain kateissa kiven alla. Erityisen harmissani olen siitä, että elä tällä hetkellä niin, että aidosti voisin hyvin. Kuulen jatkuvasti sisälläni varoitusignaaleita, joille en tee mitään. Hoidan itseäni tällä hetkellä huonosti, olen superväsynyt, en liiku kunnolla (paitsi kävelylenkkejä koirien kanssa) enkä kunnioita itseäni enkä kehoani. Myös sellainen (jopa naiivi) lapsen usko ihmeisiin ja taikuuteen on kateissa - ominaisuus josta olen aina ollut ylpeä.

Luin juuri oman postaukseni viime vuoden joulukuulta reseptitaiteilija Virpi Mikkosesta. Hänhän on elää unelmaansa ja millä asenteella, sitä minä ihailen. Hän on toimittaja, ruokakirjailija ja hyvinvointiasiantuntija, joka on perustanut puhtaita nautintoja tarjoavan nettisivuston nimeltä VANELJA.

Mä niin haluan löytää Virpi Mikkosen itsestäni. Mä niin haluan löytää aidon ilon, valon, säihkeen elämästäni. Haluan pukea päälleni paljettitunikan ja näyttää taivaalliselta. Haluan herätä aamulla ja ajatella "Mitähän jännittävää tänään voi tapahtua? Se on perusmielentilani. Toisinaan se tulee luonnostaa, toisinaan sitä pitää herätellä". Haluan taas uskoa hyvään ja unelmiini. Haluan nauraa ja olla onnellinen.... ja vahvimpana, varmimpana: haluan uskoa, että elämä on ainutlaatuinen seikkailu!

Ja jollain hassulla tavalla tiedän, että löydän aidon itseni luokse. Tiedän, että kelluva saa pian otteen, että pääsen raitelleni. Se vaan ottaa sen oman aikansa, ja saa ottaakin. Kaikelle  on oma aikansa.

Kaikki järjestyy ja maailmassa on taikaa.

 

Muiskuja vuoden viimeisiin päiviin!