Irtiotto Tallinnaan ja Harjumaalle osa 2

Seuraavaksi minibussi kurvaili sympaattiseen Öllenaut pienpanimoon. Õllenaut on kolmen paikallisen aloittama pienpanimo, jonka tuotteet on revitty käsistä ensimmäisestä päivästä alkaen. Historiallisena merkkipaaluna voidaan merkitä muistiin, että Õllenaut-panimo on ensimmäinen uuden polven virolainen pienpanimo, joka on saanut tuotteensa myyntiin suuriin kauppoihin. Voittokulku vaan jatkuu ja kaikki mitä pienpanimo tuottaa, myydään. Erityisesti mieleen jäi kuohariolut, joka oli yllättävän hyvää, vaikka olut siinä vahvasti maistuikin.

Viimeisenä etappina reissullamme oli Tallinnan tajunnanräjäyttävä Miehitysten ja Vapauden Museo, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Viron miehityskaudet, vastarinta, uudelleenitsenäistyminen ja vapaus ovat teemoja, jotka kuvailevat Miehitysten ja vapauden museo Vabamun pysyvää näyttelyä. Osallistava museo kertoo tositarinoita Viron lähihistoriasta, inhimillisistä arvoista sekä ihmisten valinnoista ja rooleista vapauden vaalimisessa.

Museon pysyvä näyttely tarjoaa tekemistä ja ajateltavaa kaiken ikäisille vieraille. Matkaoppaana Viron lähihistoriassa toimii viroa, suomea, englantia, venäjää, saksaa, espanjaa ja ranskaa puhuva e-opas. 

Museon viidestä osiosta koostuva uusi perusnäyttely tarjoaa matkan miehityksistä vapauteen. Viroa miehittäneiden totalitarististen järjestelmien epäinhimillisyyttä esitellään virolaisten omien tarinoiden kautta. Heidän rikoksensa viranomaisten silmissä oli yleensä vain se, että he olivat omia itseään.

Näyttelyn toinen osio kertoo vieraan vallan sorron alta pakenemisesta ja esittelee ulkovirolaisten historiaa. Keskiössä on vene, jolla paettiin Ruotsiin syksyllä 1944. Ensimmäistä kertaa julkisuudessa esitetään myös alkuperäisiä valokuvia pakolaisia kuljettaneen Triina-laivan matkasta.

Neuvostoaikaa käsittelevä osio osoittaa, millaisten ideologisten valintojen ja ongelmien eteen ihmiset joutuivat uudessa järjestelmässä ja kuinka miehitysvaltaa vastustettiin. Sen jälkeen näyttely jatkuu itsenäisyyden palauttamiselle omistetussa kerroksessa, joka kertoo Viron tarinan vuoden 1987 fosforiittisodasta aina Euroopan unionin jäseneksi liittymiseen vuonna 2004. Näyttelyn viimeinen osio käsittelee vapautta nykytilanteessa.

Jäimme näyttelyn jälkeen muutaman reissukamun kanssa miettimään, että ei näistä asioista ainakaan  peruskoulun historiankirjoissa saanut lukea.  Jäin myös pohtimaan, että jos Suomella on ollut omat vapaustaistelunsa ja kärsimyksensä, niin kyllä on Virollakin ollut, ottaen huomioon, että maan ensin miehitti Neuvostoliitto, sitten Natsi-Saksa ja sen jälkeen uudelleen Neuvostoliitto. Ilman silmien kostumista ei näyttelyä voinut käydä läpi, sen verran sen autenttisuus iski läpi. Pakko lukea Sofi Oksasen Puhdistus ja pian.

Matka jatkui buffetillallisella Eckeröllä ja kyllähän sitä oli taas nälkä. Tiesittekö, että Eckeröllä on seitsemän kertaa vuodessa vaihtuvat sesonkimenut (klik)? Me pääsimme maistelemaan Talvimenua, joka oli vallan mainio. Lemppareitani olivat kokonaiset katkaravut, mäti, savukalat, sekä savuporomousse saaristolaisleivällä. Pääruuaksi söin oivallisia itsetehtyjä laivan lihapullia ja täydellistä paahtopaistia kermaperunoilla. Ei jäänyt nälkä :)

Kiitos kaikille seuralaisille mukavasta seurasta ja Eckerölle elämyksellisestä matkasta. 

**Matka tehtiin yhteistyössä Visit Tallinnan, Visit Estonian ja Harjumaan matkailukeskuksen kanssa.** Kiitos.