Weekly Report

Viime viikolla

- totuttelin uuteen elämäntilanteeseen
- olin piirun verran parempi äiti ja kuskailin poikia kouluun ja koulusta
- ilostuin kuopuksen arviontikeskustelusta, joka meni hyvin ja poika sai paljon positiivista palautetta (josta tietty otan äitinä täyden krediitin :))
- esikoisen hammaslääkärikeikka meni hyvin, reikiä nolla. Toivottavasti sensodine-hammastahna auttaa hampaan vihlontaan
- minä boheemi huithapeli siivosin kaksi keittiökaappia, tästä on hyvä jatkaa!!
- söimme mm. tortilloja, kanaa currykastikkeessa, ja Peppi Pitkätossun voimavuokaa
- kirosin pääkallokelin pahimpaan helvettiin, ilmeisesti mun on nyt pakko ostaa icebugit
- tein ystiksen kanssa 1 h koiralenkin liukastellen, ei sitä voinut kävelyksi kutsua ja OLISI TEHNYT MIELI KIRKUA. Hiukan antaisin palautetta Helsingin kaupungille, HIEKOITTAKAA jalkakäytäviä
- innostuin Konmarittamisesta ja ystiksen kehumasta itsensä kehittämiskirjasta, jonka saan onneksi lainaan
- eräs asia painoi mieltäni ja sain sen kirjoittamalla pois sydämeltäni
- sain tietää, että Bogireppana on väärähammas :( 1 kk kuluttua selviää, joutuuko koiruus oikomishommiin
- ostin itselleni neilikoita ja ruusukimpun, koska olen sen arvoinen
- kävin kerran kuntosalilla, 10 krt lippu ostettu!

VIIKON HIMOTUS: Ihana Lindex-herkku, rakastan tuota väriä ja sitä, että vyötä voi käyttää tai olla käyttämättä.

Kuva

VIIKON TV-SARJA: Elisa Viihteen Ivalo. Lapin hyiseen talveen sijoittuva Ivalo (kansainväliseltä nimeltään Arctic Circle) on ensimmäisten todella koukuttava yhdistelmä nordic noiria, kauniita lumimaisemia ja fiksua jännitystä. Ivalossa asuva poliisi Nina Kautsalo (Iina Kuustonen) löytää erämaamökin kellarista kahlitun naisen, josta löytyy tappavan vaarallinen virus. Saksalainen virusasiantuntija Thomas Lorenz (Maximilian Brückner) saapuu avuksi, mutta virusta ei saada eristettyä, ja siitä tarina taitaakin vasta alkaa.

Tarinassa on väkevää ainesta ja ohjaus luottaa maisemien lisäksi myös loistavien näyttelijöiden vetovoimaan. Suositteluni! 

VIIKON AJATUS: Sain hurjasti lohtua tästä Eeva Kolun kirjoittamasta postauksesta, varsinkin kun oma vuoteni 2018 oli raskas: Oltaisiko ihmisiä. (klik)

Ja meissä jokaisessa - joka ikisessä - asuu se mahdollisuus, että jossain vaiheessa saatamme kohdata enemmän kuin jaksamme kantaa. Jokainen, joka kuvittelee olevansa perustavanlaisesti alkoholistia, mielenterveyspotilasta tai työtöntä parempi ihminen, on enemmän ulalla kuin ne, joita halveksii.

Ei ole mitään meitä ja niitä. On vain meitä, ja me olemme kaikki tässä ihan samassa ihmisyyden veneessä.

Siihen, ihmisenä olemiseen, kuuluvat kaikki mahdolliset kokemukset ja tunteet. Kaikki ne joita olemme tottuneet ajattelemaan hyvinä tai pahoina, hyväksyttyinä tai kiellettyinä.

Eiköhän olisi jo aika antaa sille kaikelle tilaa olla ja näkyä, osana tätä yhtä ja samaa elämää.

Kiitos Eeva!

Väriläiskiä ja roiskaisuja viikkoon, tulkoon siitä värikäs ja rohkea!