Parasta juuri nyt

- Hanna Brotheruksen haastis Anna-lehdessä, aiheena mm. omien pelkojen kohtaaminen. Siinäpä älykäs, lahjakas, kaunis ja luonnollisesti vanheneva nainen, joka on ilmeisen onnellinen avioliitossaan Mikko Kuustosen kanssa.
- Eeva Kolun haastis HS:ssä. Iloista on mukava raportoida so­siaalisessa mediassa, mutta entä, kun eteen tulee vaikeuksia? Tätä kysymystä ovat joutuneet miettimään Kolun kaltainen  ammattibloggaaja, kuin myös ihan me tavisbloggaajat.

Kun Kolu kertoi suoraan uupumuksestaan, hän sai paljon hyvää palautetta. Se tuli yksityisviesteinä ja kasvokkain, sillä Kolun nykyisessä blogissa ei ole kommentointimahdollisuutta. Kun hän kaksi vuotta sitten perusti uuden verkko­sivuston, hän teki kirjoittamiselle uudet säännöt. Ensimmäinen oli se, ettei tekstejä voi kommentoida. Kolu oli huomannut, että moni muukin oli kyllästynyt kaikkialle levinneeseen kinasteluun ja saivarteluun.

Toinen sääntö oli se, ettei Kolu enää kirjoita kuin päiväkirjaa. Vaikka Kolu kertoo henkilökohtaisista asioista, hän sanoo, ettei halua tehdä elämästään viihdettä muille. Siksi teksteissä pitää olla laajempi näkökulma kuin Eeva Kolun elämä.

Kolmas sääntö oli se, että vaikka Kolu edelleen ottaa kauniita kuvia, hän ei jätä julkaisematta otosta, jossa näkyvät aknearvet tai lakastuneet kukat.

Tärkein muutos oli kuitenkin se, ettei hän enää julkaise mitään, mikä ei itsestä tunnu oikealta tai aidolta. Se ei Kolun mukaan tarkoita sitä, että hän avaisi lukijoille kaikki murheensa, vaan sitä, ettei hän kaunistele.

”Haluan, että on vain yksi minä, eikä mitään erillistä somepersoonaa, jolla menee aina hyvin.”

Itse olen kertonut mm masennuksista blogissani, mutta osasta murheita sitä ei tietenkään halua kirjoittaa, ei halua eikä voi. Lisäksi tiedostan, että käytän blogia oman itseni positiivisen puolen vaalimisessa. Vaikka välillä olisi epämääräisen vaisu tai saamaton olo, sitä yrittää välillä tsempata itseään valoisalle puolelle blogitekstin kautta. Joskus siinä onnistuu, joskus ei. Summa summarum ajattelen juuri noin; että on vain yksi minä, eikä mitään erillistä somepersoonaa, jolla menee aina hyvin, koska kenelläkään ei mene aina hyvin.
- the täydellinen bataattisalaatti, jota tein alkuviikosta. Tässä resepti:

Ensiksi 1 iso bataatti ja parsakaali (ja mitä tahansa muuta jääkaapista löytyy) käsittelyyn. Kuori bataatti, pilko se ja parsakaali, ja heitä ne yhden ison punasipulin kera pellille. Päälle loraus oliiviöljyä, suolaa (ja hiukan mustapippuria). 225 c ja n 30min.

Samalla kun kasvikset valmistuvat uunissa, tehdään valmiiksi salaatti. Salaattikastikkeeseen sekoitetaan 2 rkl oliiviöljyä, 1/2 tl suolaa, 1/2 tl chilihiutaleita, 1/2 tl kanelia, 1/2 tl kardemummaa, 1 valkosipulinkynsi, yhden sitruunan mehu ja raastettu kuori.

Sekoita kaikki yhteen ja mukaan fetaa, salaattia, purkillinen lohkottuja kirsikkatomaatteja ja tetrallinen mustapapuja. Sekoitetaan kaikki keskenään ja salaatti on valmis!

- Pariisin inspiroiva kevätmuoti edellisessä Anna-lehdessä. Herkullisia nuo värit, tekisi itsekin räjäyttää pankki oikein kirkkailla väreillä. 

Valoisaa mieltä aurinkoiseen viikkikseen!