Weekly Report

Viime viikolla

- ylitin itseni ja raahaudun 2 kertaa punttisalille. Ällistyttävää ellei suoranainen ihme!
- maanantaina näin rakkaan ystiksen Cafe Edgessä, eikä taida olla sen voittanutta. Vege-lautanen oli täydellinen, raikas ja maukas. Ja mieli keveni hurjan paljon.  
- luin Vastaisku ankeudelle Jennyn blogista hänen henkisistä aamurutiineistaan (klik):

"Vain harvoin herään enää huonolla tuulella, mikä silloin, kun en saanut nukkua tai osannut nukkua, saattoi olla tavallista. Jossain vaiheessa kuitenkin onneksi ymmärsin sen, että väsymyksenkään ei tarvitse pilata fiiliksiä tai määrittää olotiloja. Ja nykyäänhän nukun useimmiten hyvin, jos vain osaan olla stressaamatta, murehtimatta ja miettimättä liikaa tulevia.

Joka aamu, kun alan heräillä, kiitän siitä, että tänäkin aamuna sain avata silmäni. Useimmiten kun tunne siitä, että edessä on kokonainen uusi päivä jota en vielä ole saanut kokea, on aivan mahtava. Lainaan usein ajatuksissani ja muutenkin ihailemaani Eeva Kilpeä: Mitä tahansa hyvää voi tapahtua milloin tahansa.

Toinen rutiini nimittäin on se, että ajattelen, että mitähän mahtavaa tänään(kin) tapahtuu?! Kun ottaa jo aamusta positiivisen asenteen, että mitä vain voi tulla eteen, päiväkin saattaa tuntua jännittävältä seikkailulta.

Ja tottahan se on, milloin vain voi tapahtua mitä vain, niin hyvässä kuin pahassa. Siksi kannattaa pyrkiä olemaan kiitollinen kaikesta hyvästä, sillä sekin loppuu aikanaan. Hyvä on myös muistaa, ettei se kamalinkaan tunne kestä ikuisesti. Kaikki muuttuu ja menee ohi."

Haluan ehdottomasti Jennyn aamuasenteen, koska mun eka ajatus on litra kahvia ja toka koirat ulos/pojat ylös.
- tapasin n 1,5 v tauon jälkeen ihanaa ex työkamua. Oli niin mukavaa, juttu luisti eikä edes kammottavan makuinen lounas pilannut hyvää fiilistä.
- raahauduin myös kampaajalle vihdoin ja viimein
- ärsyynnyin koiruuksien lenkin jälkeisestä suihkuttelusta x 3 per päivä. Tuli melkein poikien kuravaatevuodet mieleen.....Bogi jatkaa kakkimaista ruokavaliotaan kävelylenkeillä ja on siinä salamannopea- just great
- tein täydellistä kasviscurryä (klik) ja basmatiriisiä. Joskus vain maut osuvat täydellisesti kohilleen.
- alan toistaa itseäni mutta KEVÄT. Voi luoja kuinka ihana tunne; kevät. Valo, lintujen laulu, lumien sulaminen, auringon lämpö poskilla, hymyt ihmisten kasvoilla ja se tunne rinnassa. Tunne on odottava, jopa lupaava. Lupaus kaikesta kauniista, kun luonto pikkuhiljaa puhkeaa kukkaan, lupaus, että edessä on kaikkien aikojen kevät ja kesä. Jokainen kevät se fiilis on yhtä ihana ja kutkuttava.
- ihastelin kauniita hauskasti patinoituja kanervia terassilla ja joulutähteä ikkunassa. Vähän sinnepäin sopii minulle oikein hyvin, elämä on paljon helpompaa boheemilla luonteella ;)
- kävimme kirppiksellä äidin ja siskon kanssa. Kauppa kävi aika hiljaisesti kuulemma kaikilla. Kaupaksi menivät lelut, nahkalaukut, kirjat ja yllättäen myös DVD:t, vaatteet ei sitten niin hyvin. Aiheutimme myös hämmennystä, kun liian raskaaksi käynyt vaaterekki romahti kokonaan...onneksi meillä oli ritareita lähistöllä. C'est la vie.
- päätin, että maailman turhin sarja on Napakymppi. En ole yhtään jaksoa katsonut, mutta siihen on myös syy, yksikään pari ei ole päätynyt yhteen.

VIIKON ASU: Jippii hurraa! Tennarikausi alkoi!

VIIKON TEATTERI:  Kävimme ystiksen kanssa katsomassa esityksen (Aleksanterin teatteri) Miitta elää. Näyttelijä Miitta Sorvali kuvailee itseään "hävyttömäksi melskaajaksi", ja haluaa edelleen koetella rajoja siitä, mitä saa sanoa. Ja minä rakastan sitä hänessä!

Esityksessä Sorvali kertoo sattumuksia elämänsä varrelta pappilan tyttärenä, äitinä ja näyttelijänä.
Ja minkä roolin hän vetää... sen voin sanoa, että Miitta on loputon tarinoitten lähde, hän on asennenainen ja bosslady mulle.

Esitys käy kronologisessa järjestyksessä läpi Sorvalin elämänkaaren Kiteen pappilasta Lahteen ja Teatterikouluun. Matkan varrella käväistään hakemassa kuumia rytmejä myös Yhdysvalloista, jossa Sorvali oli 16-vuotiaana au pairina ja hullaantui souliin ja funkiin. 

Tarinoitten kipeimmäksi keskuskohdaksi muodostuu Sorvalin suhde omaan äitiinsä. Äidinrakkauden kaipuu kirpaisee komediennea vieläkin, ja tunne välittyy katsomoon.

Lauluesitykset eivät ehkä niin iskeneet minuun, mutta kyseessä on varmasti makuasia. Jos jokin jäi mietityttämään esityksen jälkeen, oli se, että haluan nykyiseksi motokseni: Taru elää. Kompastelen, epäonnistun, onnistun, hupsuttelen, yritän - mutta MINÄ ELÄN. Kiitos Miitta. 

**Liput pr näyte, kiitos hurjasti**

VIIKON AJATUS: Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän. — Mike Dooley

Lempityttö

VIIKON TV-LÖYTÖ:  Parisuhdedraama, jossa on hyvää dialogia, hauskaa huumoria ja joka ei ole liian romanttinen? Valitse siinä tapauksessa Yle Areenan Catastrophe. Kultaisella ruusulla (2015), Baftalla ja Broadcast Awards -palkinnolla (2018) palkikittu brittiläinen draamakomediasarja amerikkalaismiehen ja irlantilaisnaisen salamasuhteesta, jossa käy juuri niin kuin ei pitänyt käydä. Mitä on odotettavissa, kun nätti naisopettaja Sharon ja viriili mainosmies Rob kohtaavat lontoolaisessa baarissa? Sitä päädytään tietysti samaan sänkyyn turhia murehtimatta. Sitä saa mitä tilaa ja niinpä iloinen perhetapahtuma ilmoittaa pian tulostaan. Suositteluni!

VIIKON KAPPALE: