Weekly Report

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Viime viikolla

- ylitin itseni ja raahaudun 2 kertaa punttisalille. Ällistyttävää ellei suoranainen ihme!
- maanantaina näin rakkaan ystiksen Cafe Edgessä, eikä taida olla sen voittanutta. Vege-lautanen oli täydellinen, raikas ja maukas. Ja mieli keveni hurjan paljon.  
- luin Vastaisku ankeudelle Jennyn blogista hänen henkisistä aamurutiineistaan (klik):

"Vain harvoin herään enää huonolla tuulella, mikä silloin, kun en saanut nukkua tai osannut nukkua, saattoi olla tavallista. Jossain vaiheessa kuitenkin onneksi ymmärsin sen, että väsymyksenkään ei tarvitse pilata fiiliksiä tai määrittää olotiloja. Ja nykyäänhän nukun useimmiten hyvin, jos vain osaan olla stressaamatta, murehtimatta ja miettimättä liikaa tulevia.

Joka aamu, kun alan heräillä, kiitän siitä, että tänäkin aamuna sain avata silmäni. Useimmiten kun tunne siitä, että edessä on kokonainen uusi päivä jota en vielä ole saanut kokea, on aivan mahtava. Lainaan usein ajatuksissani ja muutenkin ihailemaani Eeva Kilpeä: Mitä tahansa hyvää voi tapahtua milloin tahansa.

Toinen rutiini nimittäin on se, että ajattelen, että mitähän mahtavaa tänään(kin) tapahtuu?! Kun ottaa jo aamusta positiivisen asenteen, että mitä vain voi tulla eteen, päiväkin saattaa tuntua jännittävältä seikkailulta.

Ja tottahan se on, milloin vain voi tapahtua mitä vain, niin hyvässä kuin pahassa. Siksi kannattaa pyrkiä olemaan kiitollinen kaikesta hyvästä, sillä sekin loppuu aikanaan. Hyvä on myös muistaa, ettei se kamalinkaan tunne kestä ikuisesti. Kaikki muuttuu ja menee ohi."
Haluan ehdottomasti Jennyn aamuasenteen, koska mun eka ajatus on litra kahvia ja toka koirat ulos/pojat ylös.
- tapasin n 1,5 v tauon jälkeen ihanaa ex työkamua. Oli niin mukavaa, juttu luisti eikä edes kammottavan makuinen lounas pilannut hyvää fiilistä.
- raahauduin myös kampaajalle vihdoin ja viimein
- ärsyynnyin koiruuksien lenkin jälkeisestä suihkuttelusta x 3 per päivä. Tuli melkein poikien kuravaatevuodet mieleen.....Bogi jatkaa kakkimaista ruokavaliotaan kävelylenkeillä ja on siinä salamannopea- just great
- tein täydellistä kasviscurryä (klik) ja basmatiriisiä. Joskus vain maut osuvat täydellisesti kohilleen.
- alan toistaa itseäni mutta KEVÄT. Voi luoja kuinka ihana tunne; kevät. Valo, lintujen laulu, lumien sulaminen, auringon lämpö poskilla, hymyt ihmisten kasvoilla ja se tunne rinnassa. Tunne on odottava, jopa lupaava. Lupaus kaikesta kauniista, kun luonto pikkuhiljaa puhkeaa kukkaan, lupaus, että edessä on kaikkien aikojen kevät ja kesä. Jokainen kevät se fiilis on yhtä ihana ja kutkuttava.
- ihastelin kauniita hauskasti patinoituja kanervia terassilla ja joulutähteä ikkunassa. Vähän sinnepäin sopii minulle oikein hyvin, elämä on paljon helpompaa boheemilla luonteella ;)
- kävimme kirppiksellä äidin ja siskon kanssa. Kauppa kävi aika hiljaisesti kuulemma kaikilla. Kaupaksi menivät lelut, nahkalaukut, kirjat ja yllättäen myös DVD:t, vaatteet ei sitten niin hyvin. Aiheutimme myös hämmennystä, kun liian raskaaksi käynyt vaaterekki romahti kokonaan...onneksi meillä oli ritareita lähistöllä. C'est la vie.
- päätin, että maailman turhin sarja on Napakymppi. En ole yhtään jaksoa katsonut, mutta siihen on myös syy, yksikään pari ei ole päätynyt yhteen.

VIIKON ASU: Jippii hurraa! Tennarikausi alkoi!


VIIKON TEATTERI:  Kävimme ystiksen kanssa katsomassa esityksen (Aleksanterin teatteri) Miitta elää. Näyttelijä Miitta Sorvali kuvailee itseään "hävyttömäksi melskaajaksi", ja haluaa edelleen koetella rajoja siitä, mitä saa sanoa. Ja minä rakastan sitä hänessä!

Esityksessä Sorvali kertoo sattumuksia elämänsä varrelta pappilan tyttärenä, äitinä ja näyttelijänä.
Ja minkä roolin hän vetää... sen voin sanoa, että Miitta on loputon tarinoitten lähde, hän on asennenainen ja bosslady mulle.

Esitys käy kronologisessa järjestyksessä läpi Sorvalin elämänkaaren Kiteen pappilasta Lahteen ja Teatterikouluun. Matkan varrella käväistään hakemassa kuumia rytmejä myös Yhdysvalloista, jossa Sorvali oli 16-vuotiaana au pairina ja hullaantui souliin ja funkiin. 

Tarinoitten kipeimmäksi keskuskohdaksi muodostuu Sorvalin suhde omaan äitiinsä. Äidinrakkauden kaipuu kirpaisee komediennea vieläkin, ja tunne välittyy katsomoon.

Lauluesitykset eivät ehkä niin iskeneet minuun, mutta kyseessä on varmasti makuasia. Jos jokin jäi mietityttämään esityksen jälkeen, oli se, että haluan nykyiseksi motokseni: Taru elää. Kompastelen, epäonnistun, onnistun, hupsuttelen, yritän - mutta MINÄ ELÄN. Kiitos Miitta. 

**Liput pr näyte, kiitos hurjasti**







VIIKON AJATUS: Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän. — Mike Dooley
Lempityttö
VIIKON TV-LÖYTÖ:  Parisuhdedraama, jossa on hyvää dialogia, hauskaa huumoria ja joka ei ole liian romanttinen? Valitse siinä tapauksessa Yle Areenan Catastrophe. Kultaisella ruusulla (2015), Baftalla ja Broadcast Awards -palkinnolla (2018) palkikittu brittiläinen draamakomediasarja amerikkalaismiehen ja irlantilaisnaisen salamasuhteesta, jossa käy juuri niin kuin ei pitänyt käydä. Mitä on odotettavissa, kun nätti naisopettaja Sharon ja viriili mainosmies Rob kohtaavat lontoolaisessa baarissa? Sitä päädytään tietysti samaan sänkyyn turhia murehtimatta. Sitä saa mitä tilaa ja niinpä iloinen perhetapahtuma ilmoittaa pian tulostaan. Suositteluni!

VIIKON KAPPALE

10 kommenttia :

  1. huikean positiiviset aamurutiinit Jennyllä! Mä ajattelen nykyään - täysin normaalien tapojeni vastaisesti - "onko pakko nousta?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kellojen siirtäminen ei ainakaan helpottanut asia....Jenny on kyllä varmasti yksi maailman positiivisimmista ihmisistä, jospa pienen ripauksen siitä saisi tännekin. ;)

      Poista
  2. Mäkin kaipaan aamuihini hieman positiivisuutta, tällä hetkellä ajattelen samoin kuin Marika. Onko pakko nousta (ja mitähän kamalaa tänään..)?

    Mutta aurinko, kevät, lintujen laulu. Se on ihanaa. Kesää kohti mennään :)
    Valoisaa viikkoa sinä ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon duuniaamuina pyrkinyt ihan tietoisesti etsimään jotain pientä kivaa aamuihin. Esim valmis herkkusämpylä, hyvä musiikki tms...Se usein auttaa, ei kyllä aina.

      KEVÄT- se on täällä ja niin ihanaa. Iloa viikkikseen ja muiskuja <3<3

      Poista
  3. Rapatassujen pesu kertaa kaks on syvältä:/ Onneks alkaa jo helpottamaan, suurinosa kaduista on kuivia.
    Tuota Miitta elää- olen miettinytkin, oisko se katsottava koska tykkään hänen rempseestä tyylistään. Kiva kun suosittelit!

    Aurinkoa ja linnunlaulua viikkoosi ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan helpottaa, tällä viikolla on pitänyt suihkutella vain 1 krt/ pv. Ihan parasta.

      Miitta elää oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ihan jo Miitan karsiman vuoksi. Ja onhan hän nyt hauska.

      Muiskuja kevätviikkikseen <3

      Poista
  4. Mulla nykyään aamut on ihan jees, monta vuotta ne oli ihan paskaa (jos saan suoraan sanoa). Ehkä ei voi olla hyviä aamuja, jos välillä ei ole huonoja.
    Miitta on ihan hurjan lahjakas ja hauska näyttelijä ja nainen!
    Kaunista viikkoa sinulle Taru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän ne aamut aina voi olla hyviä, olet oikeassa. On hyviä ja huonoja aamuja, niin kuin elämässä päiviäkin ...c'est la vie! Mutta uskon, että voi ihan tietoisesti tehdä aamuistaan HIUKAN parempia. Ja tietysti olisi kiva jos voisi ajatella aamulla, että mitä ihmeitä tänään tapahtuu <3

      Ihanaa huhtikuuta ja viikkistä Outi <3

      Poista
  5. Olen Outin tavoin päässyt pahimmista aamuangsteista eroon, eikä kuuden aikaan herääminen ole ihan yhtä kammottavaa kuin muutama vuosi sitten. Varsinainen aamuihminen en kuitenkaan ole, ja onkin ihanaa, kun kevään myötä aamut ovat valoisia. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon enemmän aamu- kuin iltaihminen, joten siksi aamut ovat usein melko OK. Nukkumaan menen aina klo 22 mennessä, aina. :D

      Ihanaa viikonloppua Belladonna <3<3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!

Back to Top