Nainen, älä tuhlaa elämääsi keskinkertaiseen patonkiin

Olipa mainio Anna Sillanpään juttu Kodin kuvalehdessä (klik)….Mitä voi suomalaisnainen oppia 60 v ranskattarelta Aldalta?
Kommenttini kursivoituna alla.

1. Viisi kahvikuppia riittää.

Aldalla oli ihastuttava, pieni kerrostalokolmio, ja vähän tavaraa.
Kahvikuppeja oli viisi, kaikki eri paria.
– Kaksikin riittäisi, Alda sanoi.
Kun join aamukahvini I love London -kupista, tunsin selittämätöntä vapauden tunnetta.
Aldan luona tajusin ensimmäistä kertaa, että olen kasvanut kulttuurissa, jossa ihmisen kuuluu kerätä astiastoa.

Niin, miksi hemmetissä meillä pitää olla astiastoja? Toki ymmärrän, että kauniitten astioitten kattaminen pöytään kertoo siitä, arvostaa kauniita asioita ja vieraitaan. Ennen vanhaan siihen päälle oli vielä hopea-aterimet ja isot tarjoilukulhot. 

Itselläni mitään astiastoja ei tosin ole, ellei muumi-mukeja tai iittala teemoja voi astiastoksi kutsua..tai kaipa niitä voi :). Jokainen aamu alkaa Iittalan taika-mukilla tai muumi-mukilla - ja varsinkin muumi-mukeista tulee aina hyvä fiilis. Boheemityyli erilaisine ja värisine kuppeineen on mielestäni tosi jees. 

Ihana on sen sijaan Tove Janssonin muumiajatus ja sitä kohti haluan mennä:

"Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää omanaan. Minä vain katselen niitä, ja kun lähden tieheni, ne ovat minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."
Muumipeikko ja pyrstötähti

2. Käy kaupassa joka päivä.

Alda kävi kaupassa joka päivä. Kuulostaa epäkäytännölliseltä ja rasittavalta, mutta ei ehkä olekaan.
– Kaikki jääkaapissani on koko ajan tuoretta, hän sanoi.
Voisinpa sanoa samaa omasta jääkaapistani.

Minä olen siinä mielessä hönttiläinen, että käyn (ainakin nyt työttömänä) itsekin kaupassa lähes joka päivä, vähintään joka toinen päivä. Ei sitä voi aina ennustaa, mitä tekee mieli (tai mitä poikien tekee mieli) ja vihannekset ja hedelmät  on kiva mahdollisimman tuoreina.

3. Osta vain parasta.

Ammatikseen Alda siivosi vanhusten asuntoja. Rahaa hänellä oli vähän, mutta ruuan laadusta hän ei tinkinyt.

– En koskaan osta marketin patonkia. Siitä puuttuvat ilmakuplat, hän selitti ja työnsi käteeni palan täydellisen kuohkeaa patonkia, jonka oli ostanut lähileipomosta.
Elämä oli Aldan mielestä liian arvokas tuhlattavaksi keskinkertaiseen patonkiin.

Juuston hän osti juustokaupasta, aprikoosit tietyltä torimyyjältä.

Tähän haluaisin pyrkiä ja tunnustaudun hedonistiksi, jolle ruoka on yksi elämän ihanimpia nautintoja. Kuitenkin haluaisin ostaa enemmän lähiruokaa, syödä vähemmän (lihaa/kanaa), ja enemmän laadukasta, lisätä kasviksia ruokavalioon. 

Mutta missä ovat lähileipomot? Itä Helsingissä on Marian kahvilla - that's it. Lempileipä on tällä hetkellä Lidlin kaurasydän, se ei taida olla lähiruokaa. 

4. Katso elokuva päivässä.

Alda katsoi telkkaristaan elokuvan joka ilta.
Usein hän huudahti sohvaltaan: 'Täältä ei tule mitään!' Tai: 'Täältä tulee vain roskaa!', mutta katsoi sitten tyytyväisen oloisena jonkin vanhan ranskalaisleffan.
Teatterissa hän kävi ystävättärensä kanssa joka perjantai.

Rakastan tätä ajatusta:
Elokuva ei ole taidetta, joka kuvaa elämää: elokuva on jotakin taiteen ja elämän väliltä.”

-Jean-Luc Godard-

Teatterissa käyn talvisin ehkä kerran kaksi kuukaudessa. Elokuvia katson ehkä 2 viikossa, joten ihan hyvin toteutan tätä Aldan ohjetta. Hyvä elokuva (tai kirja tai teatteriesitys) saa ihmisessä aikaan liikahduksia, ehkä jopa oivalluksia.

5. Kuuntele sambaa.

Joka lauantai Alda kävi ystäviensä kanssa kuuntelemassa brasilialaista musiikkia.
– Ensin keskustelemme. Sen jälkeen juon yhden oluen ja katson kun muut sambaavat, hän sanoi ja totesi, ettei osaa tanssia eikä aio opetella.

Yhdistelmä tuntui toimivalta.

Sambaa?? Se on vähän niin kuin jazz mulle...en ymmärrä sitä --yhtään! Toki ymmärrän, että samba liittyy paljolti tanssin- ja elämäniloon. Haluaisin toki päästä asian ytimeen, tätä asiaa voisi vähän kehittää itsessään, ehkä menen sambatunnille. Ehkä en, koska en voi nähdä itseäni ketkuttamassa lanteitani kuin korkkiruuvi.

6. Älä väsytä itseäsi työllä.

Vaikka Alda piti siivoojantyöstään, hänen tavoitteensa oli vähentää työtuntejaan vuosi vuodelta.
– Se on mahdollista, pitää vain kuluttaa vähemmän. Itseään ei kannata väsyttää työllä, hän sanoi ja sai taas kerran elämän kuulostamaan yksinkertaiselta.

Niin ihana ajatus. Itse olen herkkänä ihmisenä ollut aina stressiin taipuvainen, varsinkin kun työura on lähes aina tehty hektisissä pörssiyhtiöissä. Joskus sitä haaveilee merkityksellistä työstä, jossa olisi paras versio itsestään, eikä väsyisi. Eräs ystävä ryhtyi koulunkäyntiavustajaksi ja on nyt elämänsä työssä...palkka tosin tippui hurjasti, mutta onnellisuus lisääntyi. 

Summa summarum, ranskattarien tai pariisittarien elämässä on paljon sellaista, jota haluan saada elämääni. Yksinkertaisuus, pelkistäminen, laatu versus määrä. Tuli mieleen myös aivan mainio kirja "Pariisitar- missä ja milloin vain", jossa oli varsin mainioita aforismeja mm:

Älä pelkää vanhenemista. Älä pelkää mitään, paitsi pelkoa.
Löydä oma hajuvetesi ennen kuin täytät 30. Käytä sitä seuraavat 30 vuotta. (tätä en kyllä allekirjoita)
Pue mustat rintaliivit valkoisen paitapuseron alle – kuin kaksi nuottia musiikkikappaleessa. (toim. huom. erittäin tärkeä tieto)
Ole ennen muuta oman elämäsi sankaritar.
Ei liikaa meikkejä, värejä ja asusteita. Kevennä ja vähennä.

#Word.

Kuva