Hämeenlinnan uudessa kesäteatterissa raikaa Juha Vainion kappaleet ja nauru

Ensi-ilta 29.6. 2019, kesto noin 2h 15min (väliaikoineen)

Käsikirjoitus Mikko Kivinen ja Otto Kanerva
Ohjaus Mikko Kivinen
Koreografia Elina Lähde
Lavastus Oskari Löytönen
Pukusuunnittelu Elina Vättö
Kampaus-ja maskeeraussuunnittelu Katja Partanen
Valot ja äänet Harri "Hii" Savolainen
Kapellimestari Tuomas Kesälä

Olipa ihana kesäinen iltapäivä eilen Hämeenlinnan Uudessa Kesäteatterissa. Onhan se vaan niin, että Suomen suvessa on maagista mennä kesäteatteriin.  Kesäteattereissa on ihan oma tunnelmansa, ihmiset ovat rennompia, usein näytökset ovat kevyitä ja hyväntuulisia, hyvällä tuurilla aurinko voi jopa pilkahtaa ja väliajalla grillissä paistuvat mökkifiilismäisesti makkarat.

Heikki Mäkäräinen Junnuna. Kuvaaja Hanna Junnila

kuvaaja Hanna Junnila

Kuva Hanna Junnila

Juha "Junnu" Vainio oli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä suomalaisista sanoittajista. Uransa aikana hän ehti tehdä lähes 2500 sanoitusta tai sävellystä, joiden joukossa on kasapäin jokaiselle suomalaiselle tuttuja hittejä. Sellaista elämä on -musiikkinäytelmä on tarina Juha Vainiosta, henkilöstä laulujen ja tekstien takana.

Juha Vainion musiikki on minulle ollut henkilökohtaisesti tärkeää, onhan isäni ollut kova Junnu fani.  Kun ”altistuu” jollekin asialle kerta toisensa jälkeen, se alkaa tuntua melkein kotoisalta. Niin on käynyt Juha Vainion kanssa. Aidosti tykkään hänen upeista sanoituksistaan ja kappaleistaan. Niissä on ajatusta, ne koskettavat.

Tärkein ensin: "Sellaista elämä on" on positiivinen näyttö siitä, ettei Suomesta ainakaan osaamista puutu kesäisen musiikkiteatterin tekemiseen. Musiikki  ja erityisesti Heikki Mäkäräinen Junnuna on näytelmän sydän. Upeasti soivat tutut kappaleet kesäillassa (Albatrossi, Elämää ja erotiikkaa, Yksinäinen saarnipuu...), vahvasti ja tunteella. Annika Eklund laulaa myös erityisen loistavasti ja näytöksen bändi on taitavaa porukkaa! Välillä liikutuin kyyneliin ihan pelkästään siitä, että joku kappale soi niin kauniisti (Vanhoja poikia viiksekkäitä, Sellaista elämä on) ja sanatkin tulivat mieleen jostain takaraivosta. Se on jännä, miten Junnu on osannut kuvata sanoin niin hyvin suomalaista sielunmaisemaa, johon kuuluu mm. meri, tietty haikeus, saaristo, yksinäisyys, toisaalta myös huumori.  Samalla kappaleista löysi vielä uusia tasoja ja arvostukseni Vainion neroudelle sanojen käyttäjänä nousi entisestään.

Toiseksi näytelmä on aidosti hauska: saimme nauraa vähän väliä sydämen pohjasta.  Ilkka Merivaara oli etenkin Toivo Kärkenä oikein mainio. Eniten nauratti kuitenkin  minulle uusi kasvo Petja Lähde, joka tulkitsi esimerkillisellä jalkatekniikalla ja suvereenilla otteella mm. Dannyn Kesäkatua ja Manolitoa Tapparan toppatakki päällä. Mies on kertakaikkisen hauska, hän omaa vahvan komiikan tajun ja on lavalla koomisten hahmojen tyypittelyssä suvereeni. Toisaalta Annika Eklund Kikkana ja Anita Hirvosena aiheutti myös naurukohtauksia.

Kolmanneksi Hämeenlinnan Kaupunginpuisto on äärimmäisen kaunis ja sieltä löytyy huikeita yksityiskohtia, joista kaikki kävijät eivät varmastikaan ole tietoisia. Otto Carl Rehbinderin rakennuttaman puiston erikoisuuksiin kannattaa tutustua vaikka teatterin jälkeenkin.

Vielä pitää mainita erittäin herkulliset väliaikatarjoilut (makkarat, suolaiset piirakat...variaatiota löytyy mielestäni normiteatteria enemmän), kuohari (a-oikeudet), kohtuulliset hinnat, leppoisa tunnelma ja niin ..se Suomen kesäinen AURINKO, joka pilkahteli meille suorastaan armollisesti.

Kiitos HUK lipuista!