Weekly Report

Hupsista heijaa, postaus lennähti eetteriin, vaikka oli ihan keskeneräinen. Noh uusi yritys :)
Blogissa viikon fiiliksiä ja muutama orastava ehdotus: ajattelin lanseerata kurssit

-HYPNOOSIN ALKEET, muksujen ja koirien/ vaientaminen hypnoosin avulla
-PAASTO, lapset/koirat paastoavat, eikä äipän tarvitse tehdä ruokaa. Äippä voi toki syödä :D
-MAMMAMEDITAATIO, ruumistairtautumisen alkeet äideille. Tehokas tapa 'poistua' hässäkkätilanteista kotona.

Viime viikolla:

- bongasin ekat lehdenlehdet
- etäilin suuren osan viikosta
- koirat suorastaan uupuivat siitä, että kotona oltiin koko ajan paikalla. Näköjään nekin tarvitsevat omaa aikaa/tilaa.
- aloitin keväthajuveden käytön
- soittelin kamuille enemmän kuin koskaan
- shoppailin Hullareilta yhdet kengät, jotka loppuivat n. 15 minuutissa.
- kirjat- lukemisen ilo löytyi taas. Kirjat ovat minun henkilökohtainen tilani, oma salainen paikka joka hohkaa taikaa ja hehkuvia sanoja, suuri ja avara paratiisi jossa olen kahden kesken vain tarinoiden kanssa.
- kotona tehtiin ahkerasti ruokaa, vaikka söimme myös saarioisten äitien tekemää ruokaa. Tuli tehtyä mm. kanaa currykastikkeessa, tonnikalapastasalaattia, kasvissosekeittoa ja tonnikalapastaa
- pojat totuttelivat etäkouluun, pääosin homma meni hyvin, mutta pientä hienosäätöä/vääntöäkin ja kiristystä tarvittiin äiteen toimesta
- ajattelin, että elämä on kyllä ironista, juuri kun luulee, että kaikki on OK, sitä kuulee, että työpaikalla alkavat YT:t. Tällä viikolla selviää onko kyseessä lomautukset vai irtisanomiset.
- fiilikset vaihtuivat päivän mittaan laidasta laitaan, oli aamuja jolloin olin ihan super positiivinen ja illalla saattoivat tunteet olla miinuksen puolella. Se on kaiketi sitä elämää! 

VIIKON VAATEINSPIS: 

Polly-takki, Nanso
Saappaat: & Other Stories
Laukku ja mekko: COS:in kevätuutuuksia

VIIKON KIRJA: Eero Huovinen: Äitiä ikävä. Wsoy 2020, 235 sivua. 

Eero Huovinen oli vasta yhdeksänvuotias, kun äiti Aili kuoli sairauden uuvuttamana. Eero ja kaksi pienempää veljeä oli lähetetty sukulaisten hoiviin kesäksi, eikä heillä ollut tietoa äidin sairauden vakavuudesta. Vaikeneminen jatkui myös äidin kuoleman jälkeen. Pappisuraa tehnyt isä Lauri Huovinen ei vastannut surevien poikien kysymyksiin, vaan kääriytyi omaan suruunsa kuin tiukkaan koteloon.

Kuva äidistä alkoi vähitellen piirtyä Huovisen saatua isänsä kuoleman jälkeen haltuunsa vanhempiensa kirjeenvaihdon. Sitä oli sodan ajalta sekä ajalta, kun isä Lauri Huovinen oli Roomassa tekemässä väitöskirjaansa. Myös äidin päiväkirjat löytyivät. Huovinen alkoi tutustua äitiinsä kirjeiden ja päiväkirjojen avulla.  

Teos on henkilökohtaisessa avoimuudessaan koskettavaa luettavaa ja kyllä siinä muutaman kerran silmät kostuivat.  Samalla se surullinen dokumentti vanhempien merkityksestä lapselle. 

Kuinka paljon niin monen ihmisten suvuissa on salaisuuksia, arvoituksia, synkkyyksiä, joista ei olla puhuttu? Kokonaisia kadonneita maailmoja on turpeen alla, koska sanoja ei ole ollut. Tipoittain tunteita, hellyyttä, lempeyttä karskin ulkokuoren alla.

Uskon kuitenkin, että tulevilla sukupolvilla on puhumisen lahja, ainakin niin toivon. Nuorissa on tulevaisuus. 

"Kun sitten jonakin päivänä kuolen ja näen äidin kasvoista kasvoihin, minulla on paljon kysyttävää ja paljon kerrottavaa. Uskonpa myös, että meillä on aika hauskaa ja vekkulia."

**pr-näyte**

VIIKON AJATUS:

”Sometimes what you’re most afraid of doing will set you free.”

-Robert Tew

VIIKON KAPPALE:  Kyllä maailma on kaunis. 

Tsemppiä viikkoon!