Paljettitopista ja siitä, että elämä on seikkailu

Olen ollut viime viikoina hiukan alamaissa, pitkäkestoista flunssaa ja hetkittäin on suoraan sanottuna v-tanut kuin viiriäistä. Tänään päätin, että viime aikojen elämälle mulkoilu, kuula kalloon fiilis, ja ahdistus loppuu N-Y-T NYT. Että en hemmetissä ota uhrin roolia omassa elämässäni, en lannistu, että MINÄ OLEN oikeasti se oman elämäni sankaritar, joka haluan olla. Ja vaikka olenkin välillä melankolisuuteen taipuvainen ja melodramaattinen, olen oikeasti pohjimmiltani optimisti. Se vaan välillä unohtuu....

Vahvan nosteen sain myös kahvitreffeistä Pinkin kanssa maanantaina. Käymiemme polveilevien keskustelujen lopputuloksena aloin taas uskoa, että ELÄMÄ KANTAA. Pyörimme myös tovin kaupoissa ja Pinkille löytyi ehkä maailman ihanin tikkitakki, joka oli Stockan kantistarjouksessa. Teimme myös nopean vilkaisun HM:lla ja mitä sieltä löytyikään minulle - kuin universumin johdatuksesta?  Maailman ihanin paljettitoppi 10 e.  

Me molemmat olemme Pinkin kanssa Virpi Mikkonen faneja, ja erityisesti fanitimme jo muutaman vuoden takaista Trendi-lehden juttua hänestä (postaus aiheesta täällä klik ). Jo silloin mietin, että olisi ihana saada paljettitoppi, jossa voisin tuikkia ja säihkyä. Ja juuri kun sitä on hukkumassa omaan negatiivisuuteensa, universumi muistuttaa säihkymisestä! 

Sen kun muistaisi aina, että jaksaa vielä vähän. Yrittää vielä kerran. Muistaa vahvuutensa, meillä kaikilla on kuitenkin  niitä pilvin pimein. Ja että vääntäytyy oikealle reitille ja aloittaa vaelluksensa sitä kohti. Onneksi me emme ole yksin, kerta toisensa jälkeen ainakin omaan elämääni on tullut ihania, tsemppaavia ja valoisia ihmisiä,   Ja yhdessä olemme enemmän.   

Summa summarum, ei paljettitoppi tietenkään muuta elämäsi kulkua, mutta joskus se voi muistuttaa siitä, että elämä on seikkailu.