Olen miettinyt tässä vuoden ensimmäisinä päivinä, mitä MINÄ opin viime vuonna 2021? Viime vuoden aikana olin iloinen ja surullinen, ruma ja kaunis, sosiaalinen ja epäsosiaalinen, pirteä ja väsynyt. Ja kaikki tunteet kuitenkin kuuluivat JUURI minun elämäntaipaleeseeni, ne olivat minun ainutlaatuisen elämäni osasia. Siksi ne olivat kaikki tärkeitä.
Muutama oppi v 2021 (osa tosin uudelleen oivallettuja):
Elämä voi muuttua hetkessä, elämä todellakin voi yllättää, kulman takana voi olla IHAN MITÄ TAHANSA. Viime vuonna sain kokea uusia kokemuksia työelämän puolella. Kiitollisena siitä! Silti ymmärrän, että someala on hemmetin kilpailtu, jotta sille saisi jatkoa mun pitäisi alkaa opiskella esim digimarkkinointia ja kokopäiväiset opinnot eivät sovi yh:lle. Mietinnät jatkuvat...
Huomisesta ei kukaan tiedä, joten kannattaisi elää juuri tänään. En todellakaan aina osaa, mutta yritän. Se riittäköön.
"En sano, mitä ajattelen. En halua ärsyttää/ pahoittaa toisen mieltä, joten jätän asoita sanomatta. Yritän miellyttää, kunnes pakenen ja silloin vasta ärsytänkin" - ajattelu on P:stä. Viime vuonna tein tätä muutamasti ja se ei kanna eteenpäin. Avaa suusi nainen, silloin kun asia on ajankohtainen!
Uskaltaminen ja rohkeus kannattaa, sitä kohti aina, vaikka se ei ole välttämättä helppoa.
Avun hakeminen ei ole heikkoutta, se on viisautta. Aloitin terapian kesällä, mutta hyvän terapeutin löytäminen kesti 7 kk. Jos olet samassa tilanteessa, ole sinnikäs, älä ota huonoa (ei omantuntuista) terapeuttia.
Älä puhu negaa muista toisen selän takana, anna palaute mieluummin suoraan.
Ihana viisas Sitruuna ja Vaniljaa blogin (klik) oivallus: "Älä anna aikaa asioille, joista tiedät, että ne ei ole sen arvoisia (tässä esim. sellaiset ihmiset, joiden seurasta ei jää itselle energiaa.)" #word
Jos ei koskaan pue ylleen mitään valloittavan ihanaa, saattaa muuttua flanellipyjamansa kaltaiseksi - löysäksi mytyksi sängyn päädyssä
Jokaisella pilvellä ei ole mielestäni hopeareunusta. Epäoikeudenmukaisuudesta saa suuttua ja menetyksiä itkeä. Been there done that.
Elämässä/fb:ssa/instagramissa täydelliset kuvat eivät ole välttämättä totta ja rosot voivat kertoa enemmät kuin kiiltävät pinnat.
Joskus turvaa suklaalevyä enemmän tuo lapsuutesi lempikirja, esim Merri Vikin Lotta kirjat.
Mitä vanhemmaksi tulet, sitä suurempi voimavara ovat ystävät. Panosta siis ystävyyssuhteisiin, aina!
Joskus on ihan hyvä ymmärtää, että kukaan ei pidä sinun puoliasi, ellet sinä itse
Itseensä pistetyt (hemmottelu)pennit eivät koskaan mene hukkaan. Ne leviävät säteilynä ja iloisuutena ympäristöön.
Kun kaikki tuntuu mahdottomalta, soita ystävälle.(Tehty juuri eilen, kiitos tiedät kyllä kuka!)
Ainoa hetki on nyt, ainoa paikka on tässä ja ainoa suunta on eteenpäin.
Ihan ensiksi, tosi hyvä kuva susta!
VastaaPoistaToiseksi. Respect to that että et juorua koskaan toisista selän takana. Mä kyllä tunnustan, että puhun muista selän takana, en ehkä suoranaisesti pahaa, mutta olen ajatellut sen niin, että sanon vain sellaisia asioita, joiden takana voin seistä sitten kasvotustenkin. Joskus on tärkeä saada purkaa jollekin omia fiiliksiään. Ja siksi myös joskus jätän asioita sanomatta ihan tarkoituksellisesti. Että en pahoittaisi jonkun mieltä. Joskus sillä mun mielipiteellä ei ole tässä maailmankaikkeudessa väliä, mutta jos on ja jos se on sellainen, että se pitää sanoa esim. siksi, että sua on loukattu, niin silloin - TALK woman ;)
Ja kiitos kun linkkasit mun kirjoitukseen! Oon ihan pähkinöinä siitä, että vaikka olin hiljaa pitkään, joku muistaa kuitenkin. Ja siitäkin oon, että sain sut viime kesänä tavata livenä! :)
Voi kiitos kultainen kivasta palautteeesta <3
PoistaJa musta on mahtavaaa, että olet back in the blogging game <3
Uskon, että kaikki juoruavat, kaikki. Mulle juoruaminen on kaksi eri asiaa, toinen on negatiivista/ pahasuopaa ja toinen kevyttä ja enemmänkin hyväntahtoista.Toisin sanottuna, ihmisistä voi puhua joko hyvää tarkoittaen tai sitten kielteisessä sävyssä.
Tässä iässä sitä tietää, että asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia, aina on harmaan sävyjä. Usein sitä "juoruaa" sellaisessa tilanteessa, jossa haluaa pallotella läheisen kanssa ajatuksilla.....
Olipa ihana tavata viime kesänä, Birgitellaan taas keväämmällä tai kesämmällä <3
Toistan itseäni, mutta sanonpahan nyt taas kerran kuitenkin, että osaat kyllä aina niin avoimen rehellisesti mietiskellä ja avata meille muille omia tuntojasi, että ei jää kyllä epäilystäkään kaiken aitoudesta ja se jos mikä on arvostamisen arvoista <3.
VastaaPoistaJa inspiroit samalla mua miettimään omalla kohdallani, mitä mennyt (luojan kiitos nimenomaan mennyt..) vuosi itselleni itsestäni opetti. Aion sen jonain hiljaisena hetkenä tehdä.
Toivon sulle tähän alkaneeseen vuoteen ihan kaikkea sitä, mitä itse itsellesi toivot <3.
Sinä ihana Annukka! 🙂 Kiitos ihanasta kommentista, arvostan potenssiin 2 <3 Kaikki ei voi tykätä kaikesta, mutta joka kerta kun joku saa jotain mun postauksesta, sydämessä läikähtää suuresti ja tajuaa, että ajatusten jakamisessa taitaa oikeasti olla jotain järkeäkin...
PoistaToivon sinne mitä parhainta uutta vuotta ja ehkä just niitä pieniä oivalluksia uuteen vuoteen. Ne pienetkin jutut voivat viedä just sinne, minne pitääkin. Halit.
Olipas hyviä oppeja ja oivalluksia. Tällä hetkellä yritän toteuttaa tuota, ettei muuttuisi flanellipyjamaksi.
VastaaPoistaVoisin myös lukea Lotta kirjoja, koska lapsena rakastin niitä. Miltäköhän ne maistuu aikuisena?
Ihanan realistista pohdintaa elämästä ja oppimistasi asioista. Aloin miettimään, että mitä minä opin viime vuonna? Opin ainakin sen, että enää en anna itseni uupua töistä, jos pää tarvitsee lomaa niin sillon sitä haetaan. Olen myös oppinut sen, että on hyvä opetalla sanomaan EI, aina ei tarvitse asioiden sopia sinulle. On hyvä oppia myös kuuntelemaan itseään ja todeta se, että sinä riität <3
VastaaPoistaIhanaa viikkoa sinulle Taru <3