Rakkaat blogin seuraajat

Ystäväiset, on tullut aika sanoa hetkeksi heippa kommentoinnin osalta n. 1kk ajaksi. Olen potenut jo noin puoli vuotta järkyttävän huonoa omaatuntoa siitä, että energiat/aika EIVÄT vain riitä ajatukselliseen perusteelliseen kommentointiin. Sellaiseen ajantuksenvaihtoon, joka on blogien suola.  Omassa elämässä on niin paljon meneillään työnhaku, kämpän kaseeraus, terapia, läheisten hyvinvointi jne. Mun on vaikea pukea tätä sanoiksi, mutta olen ainakin tällä hetkellä kaukana kaikenlaisista patsastelu kuvista/diipadaapasta (jota itsekin toki harrastan), kaikki on jotenkin käynnissä, prosessissa, on niin paljon myllerrystä. 

Summa summarum suljin tänään blogikommentoinnin  1 kk ajaksi. Toivottavasti ymmärrätte ja blogia yritän päivitellä entiseen epäsäännöllisen säännölliseen tahtiin! Kiitos, jos ymmärrätte, jaksatte seurata ja jos ette, ymmärrän senkin <3. 

 

Puss ja kaikkea hyvää, valoisaa, inspiroivaa  ja voimaannuttavaa huhtikuulle <3 Muistetaan, että asiat järjestyvät ja elämässä on (! vaikka välillä epäilen) taikaa. 

Kiitos kuvasta sisko (toki kuva jo 2 vuoden takaa)

Ja lainataan tähän vielä Queenia.

"Sieluni on maalattu kuin perhosten siivet. Lapsuutemme sadut, kasvavat, mutta eivät koskaan kuole. Osaan lentää, ystäväni. "