Elossa!!

Koko korona-ajan ja tämän kevään elämäni on ollut suoraan J.Karjalaisen biisistä (klik) Olen ollut nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään tai ainakaan kovinkaan paljon. Viime viikkoina on tapahtunut sitten ihan kauheasti, että olen aivan ihmeissäni - positiivisesti.

- pääsin sekä Tukholmaan että Tallinaan parin viikon sisällä.  Se vapaus ja villeys, jonka koki kun oli  kerrankin ilman koiria ja poikia, kokin - ja sisäkön viittaa. Ai että teki hyvää!

- se kun molemmilla reissuilla pääsin valmiiseen pöytään x 7!  Kyllä syöminen on yksi elämän tärkeimpiä nautintoja ja ruoka on erityisen hyvää, kun sitä ei tee itse.

- ihastuin hetkellisesti toiseen ihmiseen ja se oli ihanaa. Se lämmin tunne sisälläsi, kun kohtaa lempeät silmät, nallekarhumaisuuden ja täydellisen (omanlaisen) huumorintajun.  En ole vuosiin tuntenut sydänhyppyjä kenenkään miehen seurassa, ja vaikka tästä ei tullut mitään (mies oli varattu, eikä mitään tapahtunut), olen iloinen että koin sen. On upea huomata, että vielä voi tuntea. Se on tärkein opetus just nyt. 




 -oivallus: maailma on täynnä ihania ihmisiä (miehiä ja naisia) ja paikkoja - ja uusiin ihmisiin tutustuminen on lahja. Pitää vaan lähteä useammin ihmisten ilmoille ja tarttua hetkeen. 

- nauraminen on vaan niin parhautta. Lisää tätä!

- huomenna allekirjoitetaan soppari kiinteistövälittäjän kanssa - olo on haikea mutta optimistinen

Annamari ja Grit






- YLE Areenan "Unelma Lapista" (klik). Löysin sarjan vasta nyt siskon vinkkauksesta. Ihanaihana, erinomaisesti tehty sarja joka voi aiheuttaa pakonomaisen tarpeen muuttaa Lappiin ja olla oman elämänsä kapteeni. Itse rakastuin erityisesti Annamariin ja Gritiin, jotka muuttivat ausseista Lappiin koska Annamarin äiti oli sairastunut parkinsonin tautiin. 

Tilanne oli Annamarille sydäntäsärkevä koska oma äiti muuttui pikku hiljaa toiseksi ja hiipui hetki hetkeltä kauemmas. Toisaalta sarjassa kuvattuja hetkiä tähdittivät myös äidin hassut ja hulvattomat sutkautukset, joissa äiti oli kuitenkin "mukana hetkessä", ja niitä seuraavat naurunremakat ja silmiin kihoavat haikeuden ja surun kyyneleet. Kaiken tämän Annamari hoiti empaattisesti ja sydän oikeassa paikassa.  

Hassua, että sitä voi rakastua tv sarjan kautta kokonaiseen perheeseen! Sarjalle joka tapuksessa 5 tähteä. "Unelma Lapista" sai muuten viikonloppuna Kultainen Venla - palkinnon!

Valoa uuteen viikkoon!





4 comments

  1. Mulle (tai meille, koko perheelle itse asiassa) on koronan aikana tapahtunut tosi paljon. Aika näyttää, olivatko muutoksen hyvästä tai pahasta. Mutta niitä oli niin paljon, että oikein hirvittää. Sen takia sen kaiken analysoiminen on vähän vaikeaa, koska liikkuvia osia on aivan liikaa 😉.

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun pääsit vielä tuulettumaan Tallinnaan!

    Asuntoasiat ovat aina jännittäviä. Toivottavasti kaikki menee putkeen ja sulle tulee uusi, entistä ihanampi koti.

    On ehkä parempi, etten ala katsomaan Unelma Lapista sarjaa, kun minulla on jo valmiiksi haaveena vielä joskus viettää melkein kokonainen vuosi Lapissa etätöitä tehden ja vuodenaikojen vaihtumista ihmetellen. Olen haaveillut, että tuo olisi mahdollista sitten, kun kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä ja käyneet toisen asteen koulutuksensa lävitse. Ehkä ennen sitä voisi joku kevättalvi olla vaikka kuukauden Lapissa ja toisen kuukauden syksyllä ruskan aikaan.

    VastaaPoista
  3. peukku asuntoasialle; toivottavasti etenee mieluisasti ja jouhevasti!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä asunnon myyntiin ja tietysti myös uuden kodin löytämiseen. Ihanaa, että olet päässyt tuulettumaan, se tekee näiden koronavuosien jälkeen hiton hyvää. Mukavaa viikkoa sulle Taru!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!