Maverick on todellinen jännitysmatka alusta loppuun

En usko, että kukaan meistä 70 -luvun lapsista skippasi Top Gun elokuvan 80-luvulla. Se oli aikansa tuotos hyvässä mielessä. Vaikka sen juoni oli kepoinen, täynnä testosteronia,  se oli kuitenkin myös hemmetin viihdyttävä, jännittävä (ne lentokohtaukset!), vauhdikas ja elokuvan soundtrack oli superonnistunut. 

Kävin katsomassa Maverickin ystiksen kanssa perjantaina ja pakko myöntää, elokuva oli loistavaa viihdettä, melkein napakymppi, kaiken 36 vuoden odottelun arvoinen. Elokuvassa oli kaikki potentiaaliset ainekset epäonnistumiseen, mutta ne kaikki taklattiin yksi toisensa jälkeen.



Yli 30 vuotta laivastossa palvellut Maverick on pysynyt arvoltaan kommodorina, vaikka jotkut hänen Top Gun -kurssikavereistaan ovat jo amiraaleja. Nyt Maverick määrätään kouluttamaan tuoreimpia Top Gun -pilotteja vaaralliseen erikoistehtävään, jonka päämäärä on tuhota erään roistovaltion uraaninrikastamistehdas. (klik)

Parasta elokuvassa:

- Maverick (Tom Cruise) on jotenkin pehmentynyt, rypistynyt (hyvällä tavalla), inhimillistynyt, vaikka toki mies on 59 vuotiaana törkeä hyvässä fyysisessä kunnossa ja hurjassa vedossa. Tompan karisma on ehdottomasti lisääntynyt sitten 80-luvun.

- näyttelijät puhaltavat yhteen hiileen, erityisesti Maverickin ja Maverickin entisen toverin Goosen pojan välinen suhde on koskettava, kun taas elokuvan rakkaussuhteessa kemiaa on väljähtyneen pizzan verran.

- Top Gun kakkosen pilottijoukko on kunnostaunut myös yhdellä naislentäjällä (!) Hurraa!

- elokuva on aidosti jännittävä, viimeiset 30 min käteni hikoilivat ja teki mieli mennä piiloon elokuvateatterin istuimen taakse.

- Val Kilmerin roolisuoritus käy tunteisiin. Näyttelijä on taistellut kurkkusyövän kanssa jo pitkään eikä ole juurikaan tehnyt elokuvia, mutta onhan nyt huikeaa nähdä Iceman ja Maverick yhdessä jälleen.

- visuaalisuus ja elokuvan äänimaailma. Elokuva kannattaa ehdottomasti nähdä iSence- katsomossa, elokuva on hieno, mutta iSence teatterikokemus tekee siitä paljon paremman. [Isence salin  Dolby Atmos -äänimaailma sekä suuri valkokangas tarjoaa katsojalle uusimman esitystekniikan ja ylivoimaisen elokuvaelämyksen. (juu ko fakta piti googlettaa)]

- kokonaisuus toimii: kuvaus on täykkyä ja loistava käsikirjoitus pakottaa olla herkeämättä hereillä

Summa summarum: elokuvasta ei voi olla tykkäämättä jopa rakastamatta, vaikka ennakkoluuloja olisikin. En usko, että viihdyttävämpää jännäriä tulee enää tänä vuonna. Mars leffaan siis!

Kiitos seurasta L!


2 comments

  1. Toi leffa on pakko nähdä. Olen kuullut hyviä arvosteluja tästä ja hei, Tomppa on aina Tomppa :)
    Kivaa viikkoa sulle Taru <3

    VastaaPoista
  2. Minä jo ajattelin, että moista uudelleenlämmittelyä en jaksa vaivautua leffateatteriin katsomaan, mutta postauksesi jälkeen mieleni muuttui :)

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit! Parhautta päivääsi!