Parasta juuri nyt

 - kirjan Suon villi laulu on varmasti kaikki jo lukeneet, paitsi minä. Sain sen vihdoin kirjaston jonotuslistalta ja onhan se nyt hyvä. 

Suon villi laulu kertoo Kyasta, nuoresta naisesta, joka elää yksin pohjoiscarolinalaisen marskimaan laitamilla. Kyalla ei ole juuri ihmiskontakteja, ja suosta on tullut hänen ystävänsä. Kun sieltä löytyy ruumis, epäilykset kääntyvät tuohon outoon tyttöön, jota pidetään valkoisena roskasakkina, arvottomana ja erilaisena.

Kya tiesi, että vuosien eristyksissä eläminen oli muokannut hänen käytöstään ja tehnyt hänestä erilaisen kuin muut, mutta ei hän omasta syystään ollut yksin jäänyt. Melkein kaiken oppimansa hän oli ammentanut luonnosta. Luonto oli hoivannut, opastanut ja suojellut häntä, kun kukaan muu ei ollut sitä tehnyt. Jos hänen erilainen käytöksensä aiheutti jonkinlaisia seurauksia, kumpusivat nekin suoraan elämän ytimestä.

Kirja kertoo yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja hylätyksi tulemisesta sekä siitä, mitä se ihmiselle tekee.  Nyt kun kirja on luettu, voinkin mennä katsomaan elokuvan, joka perustuu kirjaan, ilmestyypi leffateattereihin 19.8. Traileri alla.

- kuopus täytti vuosia. Aamulla lauloimme hänelle "paljononneavaan" tavoillemme uskollisina eli epävireisesti, traditiot kunniaan. Aamupalaksi oli hänen suosikkejaan Saarioisten riisipuuroa, smoothie ja mutakakkua. Illallinen tarjoiltiin hänelle esikoisen toimesta, currykanaa, riisiä, salaattia unohtamatta. Jotenkin liikkistä huomata, että vaikka pojat ragee toisilleen, välillä suorastaan v-levat, siellä alla piilee kuitenkin aito välittäminen ja veljesrakkaus.  

-  alelöytö Annon Rae puuvillamatto saapui meille ja olihan se nyt ihana. Rento, söpö ja just meidän kodin näköinen.

- hiffasin taasen kerran, että ihmisten ilahduttaminen on IHANAA!

- pääsen viikonloppuna vihdoin mökille ja mikä parasta pojat tulevat myös!!  

Tämä viikko on ollut täynnä suru-uutisia, ensin Olivia Newton John, seuraavaksi Jussi Hakulinen ja sitten Vesku Loiri. Aion katsoa tänään Grease elokuvan, olen pari päivää kuunnellut Joutsenlaulua ja eilen katsoin Vesku-dokumentin (ilmaiseksi täältä). Ihmiselämä on lyhyt ja meitä pitää yhdessä näkymättömät langat, joita emme usein huomaa ennen kuin ne ovat katkenneet.

Rentoa viikkistä, murut!