Välttämättä ihminen ei ole pysähdyksissä vaikka sairastaa

                                             * Riku Siivosen kirja pr näyte * 

Vaikka flunssa ja keuhkoputken tulehdus sucks, ja olo on ollut yhtä hohdokas kuin mootoritiellä makaavalla raadolla, on tässä ollut hyvääkin. On ollut pakko pysähtyä, tehdä töitä etänä, uppoutua omaan maailmaan, olla hiljaa (koska YSKÄ), puhua vähemmän tai ei ollenkaan, katsella enemmän ympärilleen. 

Eilen klo 20 olin koiralenkillä kun melkein kirjaimellisesti jalkojeni juureen kaatui vanhempi mies. Hän ähki ja voivotteli, hänen hattunsa ja silmälasit lojuivat vähän kauempana. Kysyin miten hän voi, pitääkö tilata ambulanssi. Mies kielsi ambulanssin soittamisen jyrkästi vaikka hänen päästään valui verta asfaltille, eikä hän päässyt ylös, vaikka yritin auttaa. Sanoin hänelle, että en voi lähteä minnekään, ennen kuin hän saa apua tai että hän pääsee nousemaan pytyyn. Täysin sattumalta ohitse meni autoja ja yksi niistä oli poliisiauto. Viittilöin heitä tulemaan paikalle ja onneksi he pysähtyivät, puhuttelivat vanhaa herraa ja tekivät päätöksen puolestani. Ambulanssi soitettiin ja mies pääsi hoitoon.  

Samalla kun olo on ollut fyysisesti kurjista kurjin, olen halunnut keskittyä turvalliseen ja valoisaan. Aloitin katsoa Netflixistä Marilyn Monroesta kertovaa elokuvaa Blonde, mutta se tuntui niin synkältä, että päätin jättää sen sopivampaan ajankohtaan. Elokuva Clueless ja sarjat Frendit ja Sex and the city toivat mieltä nostattavaa "naisenergiaa". Välillä nainen vain tarvitsee elämäänsä jotain pumpulin pehmeää ja voimaannuttavaa. 

En tiedä onko tässä päätä eikä häntää, mutta mielestäni välttämättä ihminen ei ole pysähdyksissä niinä hetkinä, kun sairastaa ja möllöttää yksin kotisohvalla. Joskus tarvitaan pakollista pysähtymistä ja se on erittäin OK. Elämä voi mennä jopa aavistuksen eteenpäin kotisohvalla köllötellen, kaikki muutos ei ole aina silmille näkyvää,  jotkut jutut tapahtuvat omassa pääkopassa. 

Tämän syksyn agendalla on ehdottomasti itsensä hoitaminen ja fyysisen kunnon parantaminen. Onko se uimista uimahallissa vai hölkyttelyn aloittamista, mene ja tiedä. Kaikki varmasti selviää aikanaan! 

Ps Riku Siivosen kirja "Kaikki isäni tavarat" on koskettava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kannattaa katsoa myös Siivosen haastis Flinkkilä & Kellomäki  YLE Areenasta: Riku Siivonen ja kaikki isäni tavarat. Riku Siivonen peri isältään kuusi rakennusta täynnä tavaraa. Hautajaisissa muisteltiin rakastettua isähahmoa, mutta omalle pojalle isä jäi etäiseksi. Riku kertoo haastattelussa henkisestä ja aineellisesta perinnöstä Ani Kellomäelle.

Kirja sai mut myös mietteliääksi, en todellakaan halua jättää pojilleni taakaksi järjetöntä tavarakasaa sitten kun lähden paremmille viheriöille. Haluan, että maallinen omaisuuteni on korkeintaan yhteen huoneeseen sovitettava ja tärkeimpinä perintönäni jätän muutamia kirjoja/huonekaluja, kirjeitä, valokuvia, ehkä jonkun päiväkirjan (ehkä en) ja ehkä muutaman tärkeän astian. Kaikki muu mitä omistan, voi laittaa tori.fi myyntiin.