Viikkoraportti

 Viime viikolla:

- sain töissä hyvää palautetta. Sydän melkein suli, kuin joku olisi marinoinut mut hunajalla.  

- shoppailin Normalissa, se on näköjään kuin IKEA, kaikkea "tarpeellista" löytää haluaa tahi ei. Paras löytö oli tajunnan räjäyttävän värinen W7 kynsilakka, joka loistaa myös pimeällä, hintaa muistaakseni 2 e 

- sain vertaistukea, parhautta. 

- nautin viikon ainoasta valmiista lounaasta toimistolla uuniperunat ja lämminsavulohitäyte avec työkamut. Huomaan, että viikon toimistopäivät tekevät hyvää sekä masulle että sielulle

- törmäsin aamulenkillä penkillä istuvaan naiseen ja sain tältä tuntemattomalta maailman ihanimman kohteliaisuuden: "näin sut jo eilen, mutta tuolloin en uskaltanut sanoa. Sulla on niin ihanan pirteänväriset verkkarit ja lenkkarit. Ne tuovat virtaa mullekin." Voiko aamu enää paremmin alkaa?

- lähestyin ihmistä, jolla on oma pieni kolo mun sydämessä

- katsoin Jaana Saarisen haastiksen Areenasta. Niin paljon hyviä ajatuksia, joita jäin pohtimaan.

 – Ujous tulee usein esiin esiintymiskoulutuksissa. Ihmiset jotenkin häpeävät sitä. Silloin aina sanon, että on ihan ok olla ujo. Sehän on persoonallisuuden piirre ja sellaisena hyvä. Mutta jos ujous estää tekemästä sellaisia asioita, joita haluaisi tehdä, niin silloin asialle pitää ehkä tehdä jotain.

Jaana on itse saanut paljon apua ja oppia improvisaatioteatterista ja muistuttaakin sen perussanoista: kuuntele, vaikutu, reagoi – ne ovat hyvät elämänohjeet.

– Loppujen lopuksi on kysymys läsnäolosta. Äitini vanha sanonta oli, että puhehalunsa tyhmä jos vaientaa, hän voi hiljaista viisasta muistuttaa. Voi kuunnella, voi aistia, olla vaan. (boldaukset omia)

- kirjoitin blogiin tekstin seksistä, se jännitti sisäisesti  Mitä joku ajattelee, saanko leiman otsaan ja toisaalta mitä väliä...seksi on maailman luonnollisin juttu ja kyseessä on aidosti tärkeä asia? En jaksanut kuunnella omia horinoitani, purin hammasta ja turautin postauksen kasaan suoraan sydämestä, jonka jälkeen lähetin sen siskolleni. Häneen luotan, hänen mielipiteeseensä luotan ja kun häneltä tuli peukku, olo helpottui. Voikun sitä aina muistaisi: Olen rohkea, sisukas ja uljas tyyppi. Uskalla, uskalla, uskalla! 

- viikonloppu oli ihana. Paljon talkoohommia, perinteistä älämölöä, aarrekarttapaja lapsille ja aikuisille, jokavuotinen äidin organisoima taskulamppuretki pimeällä, monopolia, lämmintä keittoa ja tietty saunontaa ja uikkaamista. Pintavesi 8 asteista eli supervirkistävää tai hemmetin kylmää. Järvellä uiskenteli kuikat ja kolme joutsenta.     

Joka ikinen syksy on aina yhtä haikeaa jättää jäähyväiset mökille. ❤

Kiitos mökki, ensi vuonna nähdään!

Valoa syyslomaviikkoon! Mulla ei ole lomaa, mutta onneksi teinit ovat omatoimisia! Ja huomenna saan lempityttöni yökylään <3