"Kyllä mä vielä ainakin 5-10 vuotta elän"

Oltiin Kongon kanssa iltalenkillä eilen klo 21. Siinä katuvalojen loisteessa huomasin pienen mytyn kahden parkkeeratun auton välissä, ensin ajattelin se oli musta jätesäkki. Siinä makasi nuori ehkä max 18 v nainen. Hän oli pukeutunut diskoasuun, minihame ja nahkatakki päällä, näytti siistiltä, pitkät kiharat hiukset. Käsilaukku oli levällään maassa ja vieressä oli avattu kaljatölkki. Kysyin, oletko kunnossa ja sain vastauksen joo lepään vaan vähän. Sanoin, että nyt on jo viileä et voi jäädä tähän makaamaan.

Ei vastausta. Sanoin, että hei soitan sulle nyt ambulanssin, en voi jättää sua tähän. Näppäilin 112, ja naisääni vastasi. "Kysy tytöltä onko hän ottanut muuta kuin alkoholia ja että onko hänellä turvallinen paikka minne mennä". Tässä vaiheessa nainen nousi haparoiden maasta, horjui kuin pajun vitsa tuulessa, hoiperteli eteenpäin. "Ei, en ole ottanut muuta kuin alkoholia, en halua sairaalaan, siitä ei ole mitään apua." Sovittiin 112 kanssa, että palaan tarvittaessa asiaan. 

"Oot niin ihana kun välität", hän sanoi. Katsoimme toisiamme silmiin, hän hymyili.

Kysyin tytöltä onko kaikki ok? Joo on, vähän vaan masennusta ja raskasta. Sanoin, että kaikilla meillä on välillä.  "Asiat järjestyvät vielä"....vaikka mistä hitosta minä sitä tiesin, sanoin sen vain lohduttaakseni häntä. Minulla ei ollut mitään aavistusta miltä tytöstä tuntui tai mitä hän kävi läpi.

Halasimme, ehkä kymmenen sekuntia, ehkä vähemmän.  "Kyllä mä vielä ainakin 5-10 vuotta elän," hän sanoi, katsoi mua suoraan silmiin yrittäen esittää iloista ja hörppäsi avatusta tölkistä olutta. 

Hän hoki vielä monta kertaa kertaa "oot niin ihana, kun välität. Sulla on niin ihana koira."  

Jäin katsomaan hänen peräänsä.  Hän jatkoi hoipertelua bussipysäkille ja näin hänen nousevan bussiin. 

"Kyllä mä vielä ainakin 5-10 vuotta elän," hän sanoi. Sanat porautuivat mun tajuntaan, noin nuoren ihmisen sanomana. Vähän itketti, tytön ja koko ihmiskunnan puolesta. 

Kuva Kat Smith