Näin tekohymyillään v-ksen läpi

Heräsin viisi kolkyt Kongon uikutukseen. Jalan paraneminen on ottanut takapakkia, hän könkkäilee taas kolmella jalalla. Tassu on kuin pulla taikinaa. Odottelen soittoa lääkäriltä ja pelkään, että jalka pitää taas kuvata/kipsata ja siitä lasku on xx e. 

Eilen hajosi uuden uunin ovi. Pojat yrittivät sitä korjailla siinä onnistumatta.

Auto meni läpi katsastuksesta, mutta tuulilasi pitää uusia 1 kk sisällä. Tämä maksaa xx e.

Kämppä kesken ja 50 v juhlat lähestyy. 

Selkä prakailee, olen väsynyt olemaan huolissani Kongosta ja toimimaan autopilotilla. Tuskan hiki (kuvainnollinen ja todellinen) valuu ohimoiltani. Tunnen vahvaa riittämättömyyttä ja väsymystä.

Elokuu. Tajuan, että sinulla on jotain kerrottavaa minulle. Haluat ehkä muistuttaa siitä, että sinä riität. Kaipa riitänkin, mutta tällä hetkellä en riitä itselleni. Tekisi mieli itkeä (olen ollut siinä aina todella hyvä), mutta ei itketä. 

Jospa sitä pystyisi kohautella olkia armottomasti kun tulee paskaa niskaan.  Toki ymmärrän, että aina ei kohauttelukaan auta, mutta koitetaan. Kumpa sitä oppisi katsomaan mitä tästä tulee. Minä niin toivon, että huonot viikot eivät kulje kahden pareissa.

EDIT. Eläinlääkäri soitti, hu lääkärin pakeille ja röntgeniin